Hae
Queen of Eve

Ystävyys ja sen kestävyys

Syvällisiä pohdintoja ystävyydestä

Eräänä iltana tuli tässä pizzalla ja punaviinilasillisen äärellä pohdittua menneitä vuosia ja taakse jäänyttä elämää. Paljon muistoja tähän ikään mennessä on kertynyt, suurin osa niistä hyviä. Sellaisia muistoja että naurattaa, joskus vähän itkettää, mutta juuri mikään ei kaduta.

Mä olen aina ollut sitä mieltä, että eniten katuu niitä sanoja jotka jätti sanomatta ja niitä tekoja mitkä jätti tekemättä. Monista ikävistä jutuista olen ottanut opikseni, kuten siitä että sanon aina jos rakastan, yritän läheisten kanssa puhua kuolemasta ja sen lopullisuudesta niin ettei mikään jää epäselväksi ja kertomatta, riidoissa tulen vastaan puolitiehen enkä anna auringon koskaan laskea vihani ylle. Jokainen sana voi olla viimeinen, jokainen hyvästijättö ikuinen.

Syytellään toisiamme

Joskus mä mietin ihmisiä ketkä eivät löydä itsestään koskaan mitään vikaa. Mua on joskus syytetty siitä, mutta kyllä mä olen löytänyt vikoja, paljonkin. En ole koskaan väittänyt olevani virheetön tai aina oikeassa, mutta toisinaan erimielisyyksiä ratkoessa jotkut ovat halunneet käyttää sitä aseenaan.

Mä osaan myöntää virheeni ja sanoa ne ääneen, mutta se ei tarkoita sitä että alistuisin ja antaisin muiden kävellä ylitseni. Mulle on tärkeää se, että voin seisoa omien sanojeni takana ja loppujen lopuksi, kaikilla, niin myös minulla on oikeus tunteisiini.

Voiko aito ystävyys loppua?

Muutama ystävä elämäni varrella on tippunut kyydistä. Heidän kanssaan on ollut  ne hetkensä, mutta solmukohdassa ei ole osattu tulla vastaan, ei vaikka kuinka olen antanut siimaa ja mahdollisuuksia. Itse en ole päättänyt yhtäkään ystävyyttä, mutta minut on kyllä hylätty. Joskus olen miettinyt missä vika, mutta muiden ystävien kanssa asioista keskustellessa olen päässyt rauhaan ja saanut vahvistuksen omille ajatuksilleni.

Minulle on vakuutettu etten voi väkisin muuttaa toisia. En saa heitä ymmärtämään asioita joita he eivät halua ymmärtää. Vika on jossain sellaisessa mitä minä en voi korjata. Olen tehtäväni tehnyt, kertonut tunteistani ja ne on jätetty huomioimatta. Sen jälkeen on tullut hiljaisuus ja siinä on pysytty ja niin vaan kaikki kuihtuu aikanaan ja katoaa.


Mitä ystävyys antaa, mitä ystävyys ottaa?

Samalla kun pohdin syvällisiä ja ehkä myös hieman synkkiä, olen iloinen siitä kuinka paljon minulla on aitoja ja hyviä ystäviä ympärilläni. Sellaisia keiden seurassa saa olla oma itsensä ja ketkä antavat minun olla juuri sellainen kuin olen ilman että minun täytyy varoa mitään.

On ihanaa, että on olemassa niitä tyyppejä keiden kanssa jutut jatkuvat samasta mihin ne viimeksi jäivät, vaikka välissä olisi vuosia. On niitä hauskoja ystäviä keiden kanssa voi nauraa katketakseen tehdyille hölmöille asioille ja tehdä muutama hölmö asia lisää. On ihanaa, että on ihmisiä ketkä eivät halua vain minun aina kuuntelevan ja tukevan heitä heidän vaikeina aikoinaan, vaan ottavat minut myös vastaan silloin kun minun elämäni on haastavaa.

Malja ystävyydelle, menneille, nykyisille ja tuleville.

 

♡ SEURAA MINUA ♡

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

2 kommenttia

  1. Minävain kirjoitti:

    Itse kävin läpi viime kesänä henkilökohtaisen helvetin,kun paras ystäväni yläasteajoilta perui kaason tehtävänsä ilman syytä..jouduin itse järjestämään omat polttarini viikon varoitusajalla…kaikki ilman syytä…

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Kuulostaa tosi ikävälle, itsekin olisin varmasti täysin hermoraunioina jos tuollaista tapahtuisi. Tosin eihän noin voi tapahtua ilman syytä, jokin syy hänellä on oltava. Eikö syy ole paljastunut missään vaiheessa? Olette kai tuosta asiasta sittemmin keskustelleet, vai?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *