Pari asiaa joita inhoan talvessa

Ooooo, kesän lapsi mä oon…

Oon syntynyt helteisenä lauantaina elokuussa. Varmaan siksi musta tuli alunperinkin lämmöstä ja auringosta nauttiva leijona joka tykkää leppoisasta meiningistä. Pidän vaihtelusta ja siitä, että meillä Suomessa on neljä vuodenaikaa. Jos multa joku sääukko kysyisi toiveen niin rajaisin kyllä hieman tätä talven pituutta. Ihanne olisi, että kesää olisi noin kymmenen kuukautta vuodesta. Siihen alkuun ja loppuun toki kevät ja syksy nopeana kokemuksena, mutta talvelle jätettäisi vain kaksi kuukautta. Sen pari kuukautta voisin aidosti nauttia talvesta, etenkin jos se koko aika olisi joulua. Paljon lunta, kaunis ja tunnelmallinen valkoinen maisema, pakkasta hintsusti alle kymmenen astetta. Mikäs siinä.

Talvisäähän on vienyt aika monta kymmentä vuotta tottua…

Nyt talvi kestää kuitenkin huomattavasti pidempään ja sinä aikana ainakin mä ehdin kyllästyä. Kaipaan aurinkoa ja valoa, hyvinä lumitalvina sitä toki saa, etenkin jos vielä aurinko sattuu paistamaan. Usein kuitenkin etenkin täällä etelässä on vain pimeetä ja synkkää, rumaa ulkona, loskaa, jäätä ja pääkalloliukasta. En keksi hirveästi hyviä puolia sellaisesta talvesta.

Jos harrastaisin luistelua tai laskettelua, olisi talvesta enemmän iloa. Nyt kun en sellaista tee, on minun iloni talvessa lähinnä istua sisällä kuuma kaakaokuppi kädessä ja katsella ikkunasta ulos. Mulla on talvessa pari sellaista kestoinhokkia joille ei hirveästi voi mitään, mutta yritän pärjätä. Tässä ne ovat, tärkeys (tai siis kauheus) järjestyksessä.

Aloitetaan mun ykkös-ärsytyksellä!

INHOAN LIUKKAUTTA, PÄÄKALLOKELEJÄ JA PELKÄÄN HYSTEERISESTI KAATUMISTA

Kun meidän sisäpihan kautta lähdin tänään koirien kanssa lenkille, oli oven avattuani ensimmäinen näkymä tämä. Peilikirkas jäinen alue suoraan oven edessä. Ei hiekoitusta, sopivasti lunta peittämässä osaa alueesta joten jäisen pihan liukkautta ei edes kaikkialla huomaa. Mitäpä luulette miten käy kun tuosta kävelee yli? Se on nilkka poikki, kallo halki ja polvi pois sijoiltaan pahimmassa tapauksessa.

Mulla on jonkinlainen aito pelko kaatumisesta joka on seurannut mua vuosia. Voisin sanoa olevani ehkä jopa hieman hysteerinen talvella ulkoillessa. Mä pelkään liukastumista ihan kamalan paljon ja se on isoin syy miksi inhoan talvea. Liukastumisen ja kaatumisen pelko rajoittaa elämää suomalaisena monen kuukauden ajan. On jatkuvasti köpötettävä kuin vanha raihnas ihminen ja katsottava maahan jotta näkee tarkasti mihin astuu. Ei voi kävellä normaalisti saati reippaasti. Huolimattuus ja turha huolettomuus on nimittäin mullekin kostautunut useasti.

En tiedä olenko jotenkin tapaturma-altis, olenko kömpelö ja onko mulla huono tasapaino vai mikä siinä on, mutta olen liukastunut ja kaatunut kohtuuttoman usein elämäni aikana. Itseasiassa, mun pelko tästä liukastumisesta ei varmasti ole aiheeton, sillä aiemmat liukastumiset ovat kohdallani ikävä kyllä olleet todella kohtalokkaita. Multa on viimeisen 15 vuoden aikana talvisäässä  liukastellessa revennyt nivuset, tullut takareiteen reisilihaksen kiinnityskohtiin revähdykset (niin ylä-, kuin alaosaan) ja paukahtanut nivelsiteet. Mulla on toisesta polvesta eturistiside tuusan nuuskana eikä sitä ole olemassa. Pienikin horjahdus ja se liike joka tulee kun jalasta pettää pito liukkaalla voi aiheuttaa mulle polveen pari viikkoa kestävän tulehduksen kun vanhat vammat ärtyvät uudelleen. Ei ihme että liukkaat talvikelit ei oikein innosta.

Koirat pakottaa mut ulkoilemaan talvellakin

Rehellisesti voin sanoa, että jos mulla ei olisi koiria niin ei tulisi paljoa ulkona oleskeltua talvella. Nytkin meidän lenkit ja ulkoilut on joskus aika tervaa, mutta se on enemmän epämiellyttävää koirille kuin mulle. Ne on aitoja meksikaaneja ja rakastaa lämpöä siinä missä minäkin, joten heidät täytyy aikalailla vaatettaa joka kerta. Nyt kun ei ole paljoa pakkasta, riittää villapusero pikapissityksille ja talvitakki sitten pidemmille lenkeille ja kylmemmille säälle. Tossut puen myös koirille jos on paljon pakkasta, mun tytöillä ei tassut kestä jäistä maasta ja alkavat ontumaan ja raajat ”halvaantuu” nopeasti.

Mun talviliikkuminen parani kuitenkin ihan 100% ihan sillä, että sain Icebug -talvikengät. Mua aina aiemmin pelotti ja myös hieman hävetti köpöttää niin hitaasti, mutta nyt voin jopa rentoutua ulkoillessa. Ei tarvitse hysteerisesti katsoa joka askelta ja ulkoilustakin on tullut huomattavasti miellyttävämpää. Näissä Icebug talvikengissä on koko pohja nimittäin sellaista kuin Michelin renkaissakin, siis kitkapohjat! Enää tämmöiset Icebugit eivät siis automaattisesti ole niitä nastoilla olevia kenkiä joilla on hankala kävellä sisätiloissa, vaan nastat voi korvata myös tällaisilla kitkapohjilla! Nämä toimii ihan mielettömän hyvin kun lenkkeillään lähipuistoissa ja nämä kehtaa laittaa myös kaupungille. Ei tarvitse varoa lattioita kaupoissa ym kun nämä eivät rapise lattioita vasten, kuuluu vain hiljaista narinaa välillä kun kitkapohja ottaa kunnolla pitoa lattiaan.

NYT ON KUNNON TALVIRENKAAT, EI KUN KENGÄT!

Mun valinta Icebugeille oli tällaiset Forester W Michelin Wic kitkakengät joilla varmasti pärjään kylmemmässäkin säässä koiria ulkoiluttaessa. Kenkien pinta on nupukkinahkaa joka antaa tyylikkään ilmeen, sisäpuolella on fleecevuori lämmittämässä kovemmillakin pakkasilla ja pohjat on talvipidon tarjoavaa Icebug Michelin Wic -kumiseosta. Icebug ja Michelin ovat siis yhdessä tehneet nämä talvikengät ja eihän siitä voi tulla muuta kuin priimaa jos pitävien talvikenkien ykkönen ja pitävien autonrenkaiden asiantuntijat lyövät viisaat päänsä yhteen. Nämä kitkakengät sopii sekä jäälle että lumelle ja tarjoaa todella hyvää pitoa ilman nastoja. Icebug-kitkakengillä voi siis kävellä rennosti ja huomaamattomasti kaikissa talviolosuhteissa ja alustoilla puulattioista kauppakeskuksiin.

Trenditietoisille tiedoksi, että näitä on myös todella muodikkaita malleja joissa voi kulkea siistimmässäkin asusteessa kaupungilla. Wander-mallisto on erityisesti sellaisen citylookkiin sopiva, mutta näillä Forestereilla menee kyllä missä tahansa. Kuten mun kuvistakin saattaa huomata niin meillä ei aina ihan innostuneesti ulkoilla ja saattaa joutua jopa hieman perässä vetämään. Nyt kun mulla on tossut kunnossa mutta koirilla oli jalat tossuitta, niin loppulenkistä piti nostaa taas syliin. Kotiinpäin sai kyllä laskea maahan ja koirat johdatti kiireellä sisälle. Hyvä kun nyt uskaltaa kävellä reippaallakin tahdilla ilman pelkoa liukastumisesta!

Kaikki Icebug kitkäkengät ja nastakengät näet täältä!