Itkettää
0
Itkettää hyvässä ja pahassa. Aamulla ja illalla. Iloisena ja surullisena. Niin ja joskus muuten vaan. Eikä ole babyblues, ei masennus eikä ahdistus, vaan onnellisuus ja taito nauttia elämästä ja hetkestä ja elää siinä tunteessa.
Mä olen aina ollut hyvin tunteellinen ja jollain tapaa herkkä ihminen, vaikka osaan myös kovettaa itseni kylmäksi patsaaksi ja lakaista tunteeni maton alle. Yritän kuitenkin antaa tunteille aina mahdollisuuden tulla, ja kyynel kohoaa silmäkulmaani varsin usein liikutuksesta, rakkaudesta, ikävästä, ilosta, menettämisen pelosta, surusta, pelkistä mielikuvista.
Eläydyn vahvasti tosi-tv ohjelmiin ja dokumentteihin joissa näen muiden ihmisten onnistumisia ja epäonnea. Heidän ilonsa ja surunsa vaikuttaa myös minuun. Itken lukiessani vieraiden ihmisten kuolinilmoituksia lehdestä, enkä voi lukea edes netistä muistovärssyjä itkemättä.
Mutta minä itken paljon muutakin.
Sitä kuinka kaunis on auringonlasku
Sitä kuinka kauniilta maa näyttää pilvien yläpuolelta ja kuinka kirkas taivas onkaan ja ylhäällä avaruus
Sitä kuinka ihmisen armoilla eläimet ovat. Ja kuinka pieniä, suloisia ja haavottuvaisia niistä moni on.
Sitä että kylässä tarjotussa teekupposessa oli niin kauniisti maalattu punatulkku
Ja tätä ihan vaan siksi koska. Siinä kuvassa on paljon tunnetta.
Minua itkettää usein vähän kaikki, mutta ei se haittaa. Silloin sitä tuntee elävänsä ja on kiitollinen kaikesta mitä on tähän asti saanut tuntea ja kokea.
Oletteko te yhtä itkuherkkiä ja helposti liikuttuvia? Tuleeko itkettyä ”turhasta”? :)
Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808
Päätin vihdoin rohkaistua kommentoimaan. Meillä on yllättävän paljon yhteistä: ollaan lähes saman ikäisiä, juustonaksut yksi suurimmista herkuista, rakastan koiria (olen kyllä allerginen), pidän vanhoista ihmisistä (jos voitan lotosta eikä enää tarvitsisi leipätyössä käydä, alkaisin tehdä vapaaehtoistyötä vanhusten parissa) ja olen extra-herkkä. Kaikki ”liikuttaa”. Siinäpä nyt jotain, mitä äkkiä tuli mieleen. Kiitos mukavasta ja aidosta blogista! Jatka samaan malliin! *peukku ja sydän*
Hih, nauroin ääneen tuossa juustonaksu-kohdassa :D Kiva kuulla näitä yhtäläisyyksiä! Mukava että oot seuraamassa <3
Täällä yksi itkijä! Autoa ajaessa pääsee usein itku, jos radiossa soi kaunis kappale. Jos urheilukisoissa voittaja liikuttuu, mulla menee paketillinen nenäliinoja. Viime viikolla herkistyin aamulenkillä, kun yön aikana satanut lumi näytti niin kauniilta aamuhämärässä. Tässä muutamia esimerkkejä. Pahimpia on jäähyväiset, koska mua meinaa itkettää, vaikka mies lähtisi vain muutamaksi päiväksi reissuun. On sydäntäsärkevää lähteä esim. sukulaisperheen luota kyläilemästä, koska lapsiakin itkettää ja kaikki tietää, että seuraavaan tapaamiseen menee taas monta viikkoa. Voi sitä ikävän määrää. Siksi yritän vältellä kaikkia hyvästejä ja hoitaa heipan sanomiset mahdollisimman nopeasti. Ihana tietää, että meitä herkkiä on muitakin. :)
Urheilukisat on kanssa yksi juttu, ihan sama. Ja kauniit kappaleet. Mä itkeskelen vähän kaikelle, tai vähintäänkin liikutun ja menee roska silmään. Usein mua itkettää jo ihan oman koiran silittely ja katselu kun se on niin kaunis ja sillä on ihana kuono ja silmät ja pieni vartalo… Eiiiii, ja itkettää jo pelkkä ajatus! :D <3