Hae
Queen of Eve

Halusin olla Jenni tai Johanna – En Eveliina

Otsikko pitää kirjaimellisesti paikkaansa. Muistan nimittäin elävästi sen ajan kun halusin olla Jenni tai Johanna. Mua kiukutti ja valitin äidilleni siitä miksi he ovat päätyneet niin huonoon ratkaisuun ja nimenneet minut Eveliinaksi. Se on niin typerä nimi. Eveliina. Miksi mä en vaan voi olla Jenni tai Johanna niin kuin monet muutkin tytöt olivat tarhassa ja koulussa? Miksi just mun piti olla Eveliina? Kukaan muu ei ollut saman niminen ja mä olin ainoa.  Kaikki huomio kiinnittyi aina muhun kun olin erilainen Jennien ja Johannojen seassa. Heitä oli monia ja minua vain yksi. Tyhmä nimi.

Kuinka noloa olla joku Eveliina!

Äiti yritti selittää, että myöhemmin mä tulen pitämään nimestäni enkä enää halua vaihtaa sitä. Epäilin tätä suuresti ja ikävuosina 5-10v nimeni ärsytti mua suuresti. Asuin keskikokoisessa kaupungissa ja olin keskustan suurimmassa koulussa. Yksikään kymmenistä koululuokista samassa ikäryhmässäni ei ollut Eveliina. Ei tainnut olla oikein edes samassa koulussa. Vasta yläasteella törmäsin ensimmäiseen Eveliinaan noin 500 oppilaan yläasteella. Tuo toinen Eveliina oli kanssani samaan aikaan koulussa vain yhden vuoden, sillä meillä oli kaksi vuotta ikäeroa. Silloin se jo tuntui jo ihan kivalta.

En kovinkaan usein vielä tähän ikääni mennessä ole ollut tekemisissä kaimojeni kanssa, tosin viimeisen kymmenen vuoden aikana enemmän. Nimeni yleistyi vasta myöhemmin ja pääasiassa muut tuntemani Eveliinat ovatkin minua sen 10 vuotta nuorempia. He ovat niitä oman aikansa ”Jennejä ja Johannoja”. Mun ikäluokassa (1979 syntyneissä) Eveliina ei ollut mikään kauhean yleinen. Hauskaa sinänsä, että nyt tänne Vaikuttajamedialle on valikoitunut useampikin Eveliina (mutta jälleen, ikäeroa on sen kymmenisen vuotta).

Mun ollessa ihan pieni lapsi, oli vanhemmiltanikin useasti kysytty, että miksi ihmeessä ovat antaneet lapselleen tuollaisen nimen? Eveliina on vanhan mummon nimi! Niinhän se oli silloin, minun ollessa lapsi olivat muut Eveliinat yli ysikymppisiä mummoja. Nimet elää eri vaiheita ja on ollut aikoja jolloin Eveliinat oli harvinaisia ja Jennit ja Johannat yleisiä ja sama sitten toisinpäin. Kaikelle on aikansa.

Tämä kaikki ei ole vain pohdintaa nimestä vaan erilaisuudesta

Ei se nimi varmaankaan ollut se ainoa ongelma, sillä mä olen aina tuntenut olevani erilainen kuin muut ja pienenä lapsena se ehkä hieman pelotti. En nyt väitä olleeni mikään uniikki lumihiutale, mutta sellainen että tiesin olevani jotain sellaista mitä enemmistö ei edustanut. Mun ajatukset ja näkökannat eivät ole aina sopineet siihen yleisesti vallitsevaan mielipiteeseen ja se näkyi jo ihan lapsuudessa. En ole koskaan ollut syrjitty vaan pikemminkin suosittu tai vähintäänkin keskivertoa. Olen ollut hauskaa ja reipasta seuraa lapsena ja aikuisena, eikä erilaisuuteni ole millään tavoin eristänyt minua. Ehkä rohkea, utelias ja voimakas persoonani on auttanut asiassa. Syrjäänvetäytyvämmällä ja aremmalla luonteella muista poikkeaminen olisi voinut tuoda ongelmia.

Mä olin usein se kuka päätti mitä tehdään. Ehkä jonkinlainen pomo leikeissä, tai ainakin tasavertainen muiden kanssa. Se riippui paljon seurasta. Mä olin se joka ideoi ja joskus muiden lapsien mielestä mun ideat oli vähän outoja tai lennokkaita. Mun uteliaisuus ja suorapuheisuus näkyi aika voimakkaasti lapsena, en osannut aina hävetä ja salailla sellaisia juttuja joista monet eivät puhuneet ääneen. Mä oon vieläkin sellainen. Tykkään puhua asioista, niistä kipeistäkin. Haluan ravistella ihmisiä ja toisinaan haastaa heitä. Mä rakastan mielenkiintoisia keskusteluja ja erilaisia ihmisiä.

Erilainen Eveliina

Mä olen erilainen, mutta niin olette tekin. Jokainen ihan omanlaisensa ja se on hieno asia. Mä haluan kirjoittaa täälläkin monista eri jutuista ja kuulla monenlaisia vastineita. Meillä on täällä Vaikuttajamediallakin monia kiinnostavia tyyppejä, ihan päinvastaisia ihmisiä kuin minä, mutta heilläkin on joku juttu joka on mun mielestä kiinnostava. Joskus se voi olla jopa kiehtovaa, että on jonkun toisen kanssa ihan eri maailmoista.

Se että mä olin joskus se tyttö joka ei halunnut olla Erilainen Eveliina vaan kuulua porukkaan ja sulautua massaan, niin muutaman vuoden päästä kasvukipujen jälkeen saatoin todeta, että äiti oli oikeassa. Mun oli tarkoituskin olla Eveliina ja erottua joukosta. Nyt mä osaan siitä nauttia.

Tänään on mun nimipäivä ja jouluaatto. Enää en saa aattona nimipäivälahjaa aamulla, mutta ehkä jotain illemmalla. Nauttikaa joulusta!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

4 kommenttia

  1. Tuija kirjoitti:

    Kuulostaa niin tutulta! Minäkään en tykännyt lapsena omasta nimestä ja olin ainut meidän pienestä kyläkoulusta ja tyyliin koko kylältä, jonka nimi oli Tuija. Ja jos en nyt ihan väärin muista, niin minäkin olisin halunnut olla mieluummin Johanna. :D Vasta aikuisiällä olen törmännyt muutamiin saman nimisiin. Nykyään tykkään nimestäni ja ehkäpä juuri sen takia, ettei sitä ei ole kaikilla vastaan tulevilla. :)

    • Eve / Queen of Eve kirjoitti:

      Heh, joo ei oo helppoa ollut meillä pienenä :D Mut nyt on ihan kiva kun omassa ikäluokassa ei ole paljoa saman nimisiä :)

  2. Annie kirjoitti:

    Heh, mä sen sijaan aina halusin olla Evellina!!!! Tai Eve, se oli mun unelmanimi. On se hassua, miten eri lailla me asiat voidaan kokea. Hyvää uutta vuotta!

    • Eve / Queen of Eve kirjoitti:

      Jotkut lapsethan jopa valehtelee nimensä eriksi kuin oikeasti on :D Mä en sentään sitä tehnyt. Hyvää uutta vuotta myös sulle :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *