Hae
Queen of Eve

Olenko valmis rakkauteen?

*Sisältää mainoslinkkejä

AJATUKSIANI LIITTYEN RAKKAUTEEN

Rakkauteen liittyy paljon toivomuksia ja odotuksia, myös pelkoja. Se on aika vaikea aihe vaikka varmasti jokainen ihminen haluaisi rakastaa ja tulla rakastetuksi. Usko rakkauteen voi silti kadota, mä en sellaista halua.

Luin eilen Jutan kirjoituksen rakkaudesta ja siihen uskomisesta. Samoja ajatuksia olen pyöritellyt mielessäni viimeisen puolen vuoden aikana useasti. Neljän vuoden sinkkuus, siis se lähes totaalisinkkuus on ollut hyvin opettavaista aikaa, ihan siinä missä myös yritykseni deittailla. Monet asiat olen joutunut laittamaan ihan uuteen perspektiiviin ja miettimään suhtautumistani miehiin, seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen.

Ajatustyöni on kuitenkin aktivoitunut kunnolla vasta tämän vuoden puolella. Pari ensimmäistä sinkkuvuotta meni ihan muut asiat mielessä eivätkä suuntautuneet laisinkaan mihinkään rakkauteen liittyväänkään. Mua ei vain kiinnostanut yhtään. Viime vuosi olikin sitten sellaista harjoittelua, kokeilin hieman kepillä jäätä. Tänä vuonna olen pystynyt jo asennoitumaan vakavammin tähän rakkaudesta ja parisuhteesta unelmoimiseen ja tehnyt asioita jotka todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin tulevat johtamaan rakkauteen ja parisuhteeseen. Tai niin ainakin toivon!

Rakkauteen tulee valmistautua

Mulle pariutuminen on ollut aina ennen todella helppoa. En ihastu helposti ja koen viehätystä harvoihin miehiin, mutta aina kun se tunne on tullut on kaikki sujunut ihan kuin itsestään. Mun aikuiselämän suhteissa on ollut kumppanin kanssa aikalailla samanlainen käsitys mitä tulee rakkauteen ja seksuaalisuuteen. Ne tulevaisuuden toiveet ja muunkinlainen henkinen yhteys on aika hyvin saavutettu, toki pienillä poikkeuksilla.

Mä oon saanut rakastaa ja tulla rakastetuksi, joten uskoni rakkauteen ei varsinaisesti ole koskaan ollut koetuksella. En koe pettyneeni rakkaudessa juurikaan, vaikkakin kariutuneita parisuhteita on useampi, vaan kelläpä ei olisi?

Silti olen yllättynyt siitä kuinka kaikki ei menekään itsestään ihan niin kuin ennen. Joudun oikeasti aktiivisesti tekemään töitä sen eteen, että jossain vaiheessa minulla olisi mahdollisuus ihastumiseen, rakkauteen ja parisuhteeseen. Ne eivät tule enää automaattisesti mun luo, vaan mun on asennoiduttava niin, olen avoinna näille asioille. Mun on oltava valmis rakkauteen.

PELKO VOI ESTÄÄ RAKKAUDELLE ANTAUMISEN

Mä luulen, että todella monella oma mieli estää antautumisen suhteeseen ja sen takia sellainen kertakäyttökulttuuri on meneillään. Kaiken pitäisi olla kivaa ja helppoa, tapahtua itsestään, vain mukavia asioita, ei haasteita. Haetaan hetken hupia ja iloa eikä haluta kohdata arkea tai mahdollisia vastoinkäymisiä. Pelko tylsistymisestä, paikalleen jumahtamisesta ja joissain tapauksissa myös rakkaudessa pettyneeksi tai petetyksi tulemisesta tehdään iso mörkö joka estää asioiden kehittymisen sen kummemmaksi.

On koko ajan joka tuutista tarjolla toinen toistaan kauniimpia ihmisiä, ehkä se seuraava on parempi? Ei haluta laittaa munia yhteen koriin vaan sävelletään vähän joka suuntaan. Mä itse koen olevani aika realisti mitä tulee parisuhteeseen ja rakkauteen. Ymmärrän sen, että elämässä on ylä-, ja alamäkiä enkä etsi koko ajan jotain parempaa. Yritän myös tunteiden, sen kemian, intohimon, flirtin ja hetken ihastuksen ja innostuksen ohella nähdä kaiken sen läpi, pidemmälle kuin siihen hetkeen. Olemme toisillemme sopivia? Onko meillä samanlaisia mielenkiintoja? Onko meillä hauskaa yhdessä?

Näiden asioiden tunnistaminen on tosi tärkeää, sillä ne on loppujen lopuksi niitä asioita jotka pitää suhteen kasassa pidempään ja tekee siitä arjesta mukavaa. Ei se riitä että toinen näyttää hyvältä.

Seeprakuvioinen kietaisupaita täältä*

MÄ USKON OLEVANI VALMIS RAKKAUTEEN

Itselläni on nyt sellainen tunne, että olen valmis rakkauteen. Suhtaudun uusiin ihmisiin uteliaasti ja kiinnostuneesti ja annan mahdollisuuksia tutustumiselle. Pidän kuitenkin huolen siitä, että jonkinlainen kemia, myös sen ulkoisen mieltymyksen ohella tietty henkinen yhteys on saavutettavissa jolloin palaset voivat loksahtaa yhteen.

Mä tiedän hyvin mitä haluan ja pyrin siihen, että olen tässä asiassa myös itselleni uskollinen. Parisuhde ja rakkaus eivät ole tavoitteita joita kohtaan pyrkisin hampaat irvessä, vaan toiveita joita ilmankin pystyn elämään. Uskon kuitenkin, että tällä asenteella asiat liikkuvat koko ajan oikeaan suuntaan, vaikka varmasti vielä kaikenlaisia haasteita voi tulla vastaan matkallani rakkauteen.

Kuvista kiitos Johanna Tolppola / JohanOnFitness

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

En luovu kriteereistäni miehen suhteen

Toivo miehestä elää

Miehen pitää olla sitä, tätä ja tota. Mulla on joskus ollut blogissa vitsikäs 100 kohdan lista, mutta toisaalta totuuden siemen siinäkin listassa piili. Asiat jotka tekee mut elämässä tyytyväiseksi ja onnelliseksi, niitä kohti on täysin aiheellista pyrkiä. Kriteereitä pitää olla, niin oman elämän, työn, harrastusten kuin vaikka sen miehen suhteen. Parisuhdekin on aika iso osa elämää, joten mitä parempi sopivuus, sitä todennäköisempää on homman toimivuus. Toki myös joustavuutta pitää löytyä ja kriteereiden tulee olla realistisia. Mulla näin onkin, mutta niitä mulle sopivia miehiä ei vaan niin paljon ole. He ovat yhtä erikoisia tapauksia kuin mä. Vähän omalaatuisia.

Tää nyt ei  ainakaan toistaiseksi ole mikään hästäk rakkaudenkesä 2019, mutta pitkän pimeän tunnelin päässä pilkottaa valoa. Missään epätoivossa en ole ollut kertaakaan, sillä viihdyn varsin hyvin itsekseni eikä elämäni tunnu tylsältä tai onnettomalta ilman parisuhdetta. Kuitenkin jossain vaiheessa pientä turnausväsymystä ja epäuskoa meinasi pukata, kun en ole saanut kehitettyä itselleni mitään erityisen innokkaita tuntemuksia vaikka olen muutaman miehen kanssa yrittänytkin deittailla.

Oman pienen kokemuksenkin perusteella osaan jo kuitenkin aika hyvin sanoa, että jollei mua heti jotenkin sykähdytä, ei se sykähdys taida tulla myöhemminkään. En ole mikään rakkautta ensisilmäyksellä tyyppi, mutta pitää siellä vatsan pohjassa muutama perhonen lehahtaa, mua pitää naurattaa ja mun pitää innostua. Sellaisesta miehestä voi odottaa tulevan jotain, jonka kanssa keskustelua ja tapaamista odottaa.

Olen löysännyt kriteerejä MIEHEN SUHTEEN ja sitten taas nostanut ne takaisin

Erilaisia ”taktiikkoja” on siis kokeiltu. Vaikka helpompi olisi löytää neula heinäsuovasta kuin mua sykähdyttäviä miehiä, olen huomannut että se kuitenkin kannattaa. On parempi olla ilman kuin tyytyä johonkin mikä ei sitten kuitenkaan ole ihan mua. Mitään kovin kummoisia toivomuksia mulla ei ole, ihanteita toki, mutta loppujen lopuksi ihan toteutettavissa olevia. Mielestäni jokaisella naisella on oikeus saada miehestä niitä asioita jotka on itselleen tärkeitä ja sama toisinpäin. Joistain periaatteista on hyvä pitää kiinni sillä mahdollisimman hyvä yhteensopivuus takaa varmasti homman toimimisen alkuhuuman jälkeenkin.

Välillä mua ihan hieman meinasi jo masentaa kun deittipalvelut työnsivät eteeni toinen toistaan tylsempiä profiileja. Ei niissä miehissä mitään vikaa ollut, mutta eivät olleet vain minun tyyppiäni. En takerru liikaa ulkoiseen olemukseen ja annoin tosi monille matcheille mahdollisuuden, jutellakin on yritetty. Mutta jos mies on passiivinen ja suorastaan tylsä, juttua ei tule (ellen minä sitä ylläpidä) eikä yhteydenpito ole aktiivista, niin aikaa ei kannata tuhlata. Thank u next please!

OIKEANLAISELLA ASENTEELLA SAAN MULLE OIKEANLAISEN MIEHEN

Nyt kun olen hieman saanut harjoitella tätä touhua, olen itsekin oppinut deittailusta ja uusiin ihmisiin (miehiin) tutustumisesta jotain. Mä tykkään itsestäni, mulla on hyvä olla, mä tykkään tietynlaisista miehistä ja kun näytän sen, ehkä nekin tykkää takaisin ja sitten kaikilla on hyvä olla. Kun saa tuntea ihastuksen tunteita tai perhosen siipien lepattavan vatsassa, niin ei sitä tunnetta mieluusti vaihda mihinkään tylsään ihan kivaan. Kemialla ja kipinällä on merkitystä, niitä tarvitaan etenkin alussa ja silloin ihan kiva ei riitä.

Koen rentoutuneeni tosi paljon kun olen sisäistänyt sen, että ei, mun ei kannata liiaksi laskea kriteereitäni miehen suhteen siksi, että niin harvasta miehestä niitä ominaisuuksia löytyy. Ennemminkin kannattaa sitten olla kauemmin yksin, kun jossain varmasti upea tyyppi tulee elämääni. Pakkohan sen on tulla, kun olen itsekin niin upea tyyppi!

Kuvat Ida Tolvanen

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa