Hae
Queen of Eve

Neljä vuotta ilman seksiä

*Sisältää mainoslinkkejä

Kuinka kauan sä oot elänyt ilman seksiä?

Mä elin neljä vuotta ilman seksiä ja tuo aika meni ihan heittämällä.  Millaista se sitten oli? Itkua, hampaiden kiristystä? Yksinäisyyttä? Kaipuuta? Puutteessa elämistä?

Ei. Ei mitään sinne päinkään. Elämäni ilman seksiä oli ihan omannäköistä, kivaa ja rentoa, enkä kokenut neljän vuoden aikana kertaakaan paineita siitä, että mun pitäisi seksiä harrastaa. En ahdistunut asiasta, koska en halunnut seksiä. Miksi ahdistua asiasta jota ei edes kaipaa tai koe tarvitsevansa? Lähes koko neljä vuotta menikin hyvin seesteisesti, täysin muihin elämän osa-alueisiin keskittyen. Mä en elänyt ”puutteessa”, en kaivannut läheisyyttä enkä toisen kosketusta tai oikeastaan mitään muutakaan. Mulla oli ihan hyvä olla niin.

Tuo neljä vuotta ilman seksiä pikemminkin vahvisti mun minäkuvaa. Toi mulle henkisesti hyvän olon. Se vahvisti sen, että mikään nykypäivän kertakäyttökulttuuri ja satunnainen irtoseksi randomien kanssa ei ole mikään pakollinen paha johon minun pitäisi osallistua siksi koska kaikki muutkin. Mä elin omalla tavallani, itselleni uskollisena.

Mua mietitytti vain voiko seksittömyyteen tottua liian hyvin?

Ainoa asia mikä mua alkoi vuosien kuluessa mietityttää, oli se miten nopeasti aika meneekään. Tuo neljä vuotta ilman seksiä tuntui yhdeltä tai kahdelta vuodelta. Tai vaikka vain kuudelta kuukaudelta.  Uskokaa pois, se aika meni kuin siivillä. Ihan pelottavan nopeasti!

Se oli myös syy, miksi kahden ensimmäisen sinkkuvuoden jälkeen latasin deittisovelluksen puhelimeeni, vaikken seuraa kaivannutkaan. Olin kuitenkin realisti ja tiesin, että mikäli en jollain tavalla aseta itseäni framelle ja anna asioille edes mahdollisuutta tapahtua, niin mitään ei koskaan tule tapahtumaan ja yhtäkkiä kaksi vuotta onkin neljä, ja neljä vuotta kymmenen ja sitten jo kaksikymmentä. Sitä en kuitenkaan halunnut. Mussa oli toivoa.

Seksittömyyden sijaan mua huolestutti enemmänkin se, ettenkö koskaan enää voisi ihastua ja rakastua. Mä en kohdannut mua kiinnostavia miehiä. En nähnyt missään sellaisia miehiä jotka edes etäisesti mua kiinnostaisivat, ja vaikka ulkonäkö saattaisikin sykähdyttää, tarvitsen seksuaalisen halun ja parisuhteen muodostamiseen niin paljon muutakin. Mun tarvii ihailla ja kunnioittaa miestä jonka päästän niin lähelle. Mun täytyy olla ihastunut ja rakastunut voidakseni olla intiimissä suhteessa toiseen ihmiseen. Mun täytyy hyväksyä koko paketti ja tulla myös itse hyväksytyksi ja halutuksi jotta voin heittäytyä mukaan siihen tunteeseen. Niitä tunteita mä tarvin, mikään satunnainen katse ja kosketus ei kelpaa.

Vituttaa kun joku ei halua seksiä ja minä haluan mutten saa – kateutta

Mä olen kirjoitellut aiheesta aiemminkin blogiini ja musta on tehty myös haastattelu Iltalehteen. Itseasiassa, musta on tehty ilman seksiä elämisen ja siitä julkisesti häpeilemättä puhumisen ansiosta muutamakin juttu jotka ovat jakaneet mielipiteitä lukijoissaan. Pääasiassa oman tarinani kautta olen kohdannut lukuisia muitakin ihmisiä keitä seksi sinkkuna ei kiinnosta ja ketkä ovat kokeneet pitkiäkin kuivia kausia.

Mä olen myöskin kohdannut jonkin verran vihaa, katkeruutta ja kenties jonkinlaista kateutta. Sitä, että ulkonäköäni on haukuttu ja luultu, että elin vasten tahtoani selibaatissa ja toisaalta taas syytetty valehtelusta, sillä kyllähän nyt ihan varmana seksiä olen harrastanut vaikka julkisesti muuta olen väittänytkin. On nimitelty huomiohuoraksi ja kaikkea siltä väliltä, mutta pääasiassa vastaanotto on ollut näiden vuosien aikana erittäin positiivista. Tämä aihe on herättänyt kiinnostusta ja saman kohtalon on jakanut yllättävän moni ihminen.

Kaikki alkoi alkujaan siitä, kun kirjoitin blogiini jutun Kaksi vuotta sinkkuna ja selibaatissa. Iltalehden toimittaja otti muhun yhteyttä ja toivoi haastattelua, omalla nimellä ja kasvoilla. Suostuin, koin aiheen mielenkiintoiseksi sillä olinhan siitä puhunut jo aiemminkin. Menestys se olikin ja lehtijutun julkaisun jälkeen raapustin postauksen Seksi ja seksittömyys puhututtaa. Sittemin olen aihetta käsitellyt myös postauksissa Oot niin ruma niin siksi et saa sekä Kiitos seksiä tarjonneet, mutta ei kiitos! Kannattaa käydä myös lukemassa noita vanhoja juttuja jos pidempi aika ilman seksiä ja sen pohdiskelu kiinnostaa.

NELJÄ VUOTTA ILMAN SEKSIÄ ON SAAPUNUT PÄÄTÖKSEENSÄ

Tämäkin olisi voinut olla otsikkona, mutta eiköhän tyhmempikin tiedä ilman erillistä lehtijuttua, etten enää elä selibaatissa. Nykyisin olen taas parisuhteessa ja kohdannut ihmisen joka innostaa ja ihastuttaa mua niin henkisillä kuin fyysisillä ominaisuuksillaan, ja sitä kautta toi halun lopettaa yksin ja seksittä eläminen.

Se vei aikansa, mutta tämä aika oli ehdottomasti kaiken sen arvoinen enkä missään tapauksessa muuttaisi siitä mitään. Tiedän, että jos tämä parisuhteeni jostain syystä päättyisi, eläisin taas kuten ennenkin. Omalle tyylilleni uskollisena, aitoja ja merkityksellisiä kohtaamisia odottaen. Seksi on mulle iso asia ja siksi mä myös olen ilman seksiä silloin, kun tarpeeksi merkityksellistä ihmistä ei ole sitä kanssani jakamassa.

Seksin iloa ja seksittömyyden rauhaa kaikille!

KUVIEN ASU
Bikertakki*
Collegepaita
Kynähame*
Clutch*
Sukkahousut*
Mokkaiset rusettitennarit*

KUVAT
Tuomas Hämäläinen / Vestigevisions

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Onko Tempparit hyvä paikka testata parisuhde?

Tuore parisuhde testattavaksi Temppareihin?

Tempparit oli viime kaudella varsin mielenkiintoista katsottavaa, kun muutamat miehet pettivät lupauksensa ja sekoilivat saaren sinkkunaisten kanssa jo heti ensimmäisenä iltana. Yksinäisyys ja ikävä iski yllättävän nopeasti, vain noin 6-10 tunnin eron jälkeen ja kainaloon oli saatava joku laastariksi lohduttamaan.

Uusi parisuhde ja tuoreen suhteen alku pitäisi olla ihanaa aikaa, mutta mitä ilmeisemmin se ei kaikilla niin ole. Yllättävän monen ratkaisu jo alle vuoden seurustelulla on Tempparit. Sen paikan pitäisi selvittää lähdetäänkö eteenpäin vahvempina kuin koskaan vai eroaako tiet. Viihteenä mä rakastan tuota ohjelmaformaattia, mutta Tempparit ei kyllä ihan äkkiä houkuta testaamaan omaa parisuhdetta.

Tempparit on mun lempparit

Tempparit tuli mieleeni kun katsoin eilen Sohvaperunoiden koostejaksoa ja siellä sohvikset myötähäpeilivät temppiksen porukalle. Voin myöntää rehellisesti, että Temppareista saan hyvää viihdettä ja se on kohtalaisen hauska ohjelma. Mitä lie nautintoa saankaan kun kärvistelen tuskaisena katsellen muiden sekoilua… Yleisesti mä pidän realitystä koska haluan seuraamieni ohjelmien herättävän mussa jotain tunteita ja ajatuksia. Temppareista saa joka kerta takuuvarmasti jotain irti, se ohjelma ei petä koskaan.

Nyt taakse jääneen heinä-elokuun taitteessa on saatu kyseisen tosi-tv-sarjan odotetun kuudennen kauden kuvaukset purkkiin. Jossain vaiheessa on siis taas luvassa myötähäpeää ja iltojen viihdykettä Temppareista. Siinä mä aloinkin pohtimaan pystyisinkö itse osallistumaan ja jos, niin mikä siinä olisi vaikeinta?

parisuhteen lähtökohta on luottamus

Oma lähtökohtani parisuhteelle on luottamus. Luotan toiseen oletusarvoisesti ja pidän toista luottamuksen arvoisena: Niin kauan kunnes luottamus petetään.  Koen, että itse olen aina onnistunut puhumaan ja neuvottelemaan selkeät säännöt parisuhteilleni jo alusta alkaen. Ei pitäisi olla suurempia epäselvyyksiä sen suhteen mikä on sallittua ja mikä ei, eikä sen suhteen millaisia tuntemuksia ja ajatuksia tietyt asiat herättävät: niistä on hyvä jutella jo etukäteen. Pelisäännöt on fiksuin tehdä heti kättelyssä selväksi niin ei sitten tarvi itkeä jälkeenpäin kun huomaakin olevansa ihan eri leveleillä sen suhteen mitkä on oikeasti oman parisuhteen rajat.

Temppareihin osallistuneilla keskustelutaidot eivät ole olleet kauhean hyvät parisuhteessa, se on tullut huomattua jo useammalla kaudella. Musta on suorastaan jännä juttu miten pariskunnat eivät ole selkeästi käyneet läpi niitä asioita mitkä loukkaavat tai tuntuvat pahalta. Kerta toisensa jälkeen pariskunnan osapuolet ovat ihan eri aalloilla.

SAISKO TEMPPARIT OWNATTUA MUN PARISUHTEEN?

Mä en koskaan osallistuisi tuollaiseen ohjelmaformaattiin joka näytetään koko Suomelle. Olisi aivan liian cringeä miettiä omia vanhempia katsomassa tuota sekoilua ja kenties omaakin parisuhteen puimista koko kansan edessä. Vaikka someammattilainen olenkin ja jaan omaa elämääni suhteellisen avoimesti blogissa ja muissa somekanavissa, pääsen silti itse vaikuttamaan siihen mitä minusta ilmoille laitetaan.

Temppareissa kuvausryhmä leikkaa asiat mahdollisimman raflaaviksi ja myöskin irrottaa monia juttuja irti kontekstistaan. Jutut voidaan saada näyttämään todellista pahemmalta ja draamaa on helppo luoda. Joka toinen ilta viina virtaa ja seuraavana iltana istutaankin sitten itkemässä iltanuotiolla ja katsomassa kumppanin toilailuja, tai vähintään yrittäen ylianalysoida jotain harmittomia juttuja todellista pahemmiksi Kurosen roastatessa ihan urakalla. Aika riskialtista testaamista.

villi mielikuvitus TÄYTTÄÄ PUUTTUVAT AUKOT

Jos nyt kuitenkin jotenkin taikaiskusta joutuisimme Temppareihin, niin uskon että me handlattaisi tilanne aika hyvin. Vähän niin kuin ekan kauden Rita ja Aki. En usko, että mitään todellista uskottomuutta tapahtuisi puolin tai toisin, mutta sitäkin enemmän pahaa mieltä ja villejä mielikuvia joilla takuuvarmasti saisi kolmen viikon kestoahdistuksen. Itkua ja hampaiden kiristelyä sekä jotain pienimuotoisia raivokohtauksia olisi varmasti luvassa puolin ja toisin, mutta ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön…

Koen olevani aika vapaamielinen ja rento tyyppi, mutta välillä olen nyt uuden parisuhteen aikana ainakin hetkellisesti saattanut kokea joitain rinnassa pistäviä mustasukkaisuuden leimahduksia. Niihin liekkeihin ei tieten tahtoen kannata bensaa heitellä, joten ei. En lähde ikinä hakemaan suhteelle vahvistusta Temppareista.

Menisitkö sä testaamaan omaa parisuhdettasi? Vaikka vain ilmaisen loman toivossa?

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa