Hae
Queen of Eve

Kuukauden kamala työkokemus

Työpaikka johon olin todella pettynyt

Tähän ikään mennessä on tullut oltua useassa työpaikassa, mutta vain kerran olen ollut pettynyt työpaikkaan. Koska olen käsitellyt blogissani paljon työelämäänkin liittyviä asioita, ajattelin puhua myös tästä aiheesta. Tämä asia tuli mieleeni siitä, että törmäsin omassa Facebookissani vanhaan julkaisuuni jossa intoilin tästä uudesta työpaikasta. Olin kertonut siitä näin:

”Ihan parasta, mut palkattiin uuteen työhön suoraan haastattelusta! HR-päällikkö paljasti käyneensä lukemassa mun blogia ja sanoi, että olen niin taitava keskustelija ja mulla on miellyttävä ääni ja puhetyyli että voisi kuunnella mua vaikka kuinka kauan. Ensi viikolla alkaa uusi duuni jossa joustavat työajat, liukuva työaika, hyvä palkkaus, hieno työympäristö ja energinen sekä motivoiva ilmapiiri. Nyt mä pystyn panostamaan mun blogiin, matkustelemaan ja käymään vaikka keskellä viikkoa joustavasti blogiyhteistyöjutuissa ja PR-toimistoissa ilman ongelmia. Oli ihanaa kuulla kehuja ja saada uusia tuulia elämään! On aika juhlia!”

Koska nyt luette tätä juttua niin tiedätte, että ei mennyt kuin Strömsössä. Voi voi, olisinpa vaan tiennyt, että oli turha intoilla! Syy, miksi olin pettynyt työpaikkaan ei ollut itse työ vaan kaikki muut luvatut ja toteutumatta jääneet asiat. Myöskin itse työpaikkailmoitus ja yrityksestä annettu julkinen kuva paljastui harhaanjohtaviksi mikä oli itselleni aika ikävä yllätys.

Syy miksi alunperin hakeuduin tuohon työpaikkaan oli se, että tarvitsin erittäin rennon, vapaamielisen ja joustavan työpaikan joka sopisi hyvin sosiaalisen median parissa tekemäni työn ohelle. En voinut enää istua kello kaulassa kahdeksasta neljään maanantaista perjantaihin työpaikalla, vaan tarvitsin joustoa ja kykyä vaikuttaa omiin työaikoihin. Niinpä sitten puolitutun suosittelijan hehkutuksien kautta päädyin ottamaan yhteyttä kyseiseen työpaikkaan ja mut kutsuttiin haastatteluun. Mut palkattiin heti haastattelusta joka meni loistavasti ja sain hyvää palautetta. Olin tästä todella iloinen.

Työtilojen epäviihtyisyys

Asiat kääntyivät kuitenkin lähes heti alusta lähtien huonoon suuntaan. Ensimmäinen vastoinkäyminen oli se, kun näin yrityksen tilat kokonaisuudessaan. Netissä ja esittelykuvissa työpaikasta annettiin ulkoisesti täysin eri kuva kuvaamalla vain muutamia johdon huoneita sekä yksittäistä neuvottelutilaa. Oli aikamoinen järkytys huomata siivoton keittiö kahvi-, ja tiskivesien pilaamilla kupruilevilla tasoilla, epäsiistit, kolkot ja rumat vessat jotka olivat täynnä lappuja siitä ettei käsienpesun jälkeen kuivaukseen saa käyttää kuin yhtä paperia (erittäin epähygienistä).

Työntekijöiden työtilat olivat rehellisesti sanottuna ahtaat, pimeät, pölyiset ja labyrinttimaiset sokkelot joissa ei yhdessäkään metri kertaa metri loossissa ollut sähköpöytiä (työntekijät konttasivat polvillaan pöytien alla säätämässä pöytiä) ja huonokuntoiset halpistoimistotuolit ilman kunnollisia säätöjä. Pöyristyttävintä oli se, että työtiloja oli mainostettu nykyaikaisiksi ja ergonomisiksi, mutta tämä ei todellakaan pitänyt paikkaansa. Omiin aikaisempiin työpaikkoihini ja suhteellisen korkeaan tasoon tottuneena tämä paikka oli aikamoinen läävä eikä millään tapaa viihtyisä ympäristö, poislukien päällikkötason tilat.

MUUTKAAN Luvatut asiat eivät pitäneet paikkaansa

Työhaastattelussa olin selkeästi tuonut ilmi sen seikan, että otan tämän työn sivutyökseni ja haen joustavaa ja mukautuvaa työpaikkaa jossa ei tarvitse juosta kello kaulassa. Liukuma oli kyllä olemassa, mutta loppujen lopuksi mun muulle työlle ja tarpeelle saada joustoa ei ollutkaan ymmärrystä. Työpaikassa odotettiin minun korvaavan poissaoloni tekemällä tunnit takaisin sisään vaikka se oli käytännössä mahdottomuus. Alkuperäinen tarkoitushan oli, että mahdolliset muut menoni loogisesti poistetaan palkasta eikä minun tarvitse joka lehtihaastattelun, videokuvausten, pr-toimistokeikkojen tai muiden jälkeen panikoida sitä, että saan tunnit kurottua. Juuri siksi tarvin joustoa.

Oma esimieheni antoikin pian palautetta ettei tulokseni ole vaaditulla tasolla, kun työpaikalla ei huomioitu esim. koko päivän poissaoloani kuvauksissa. Niin älytöntä kuin se onkin, niin myös omat menoni ja etukäteen ilmoitetut poissaoloni laskettiin työajaksi ja työpäiväksi jonka aikana ei tullut tulosta. Vaikka olisin ollut vain kolmena päivänä viikosta töissä, katsottiin että se on viisi päivää. Kolmena päivänä olisi pitänyt siis tehdä viiden päivän tulos jottei luvut näytä huonoilta. Se oli ihan päätöntä. Olo oli tuossa vaiheessa aika hämmentynyt ja lyöty. Tiesin heti ettei tämä tule kauaa toimimaan.

VIIMEINEN NIITTI OLI KYKENEMÄTTÖMYYS KÄSITELLÄ PALAUTETTA

Itse yrityksen johto oli ja on varmasti vieläkin hyvin päämäärätietoisia ja menestyneitä ihmisiä enkä aliarvioi heidän ammattitaitoaan ja esim. HR-päälliköstä jäi hyvät fiilikset, mutta väliportaan porukassa oli useita hieman ikävän fiiliksen jättäneitä ihmisiä. Tämän tyyppisessä työpaikassa meininki on enemmän tulos tai ulos ja niinhän se on että raha puhuu ja menestykseen vaaditaan kovia ja kylmiä tyyppejä tuon sortin bisnesmaailmassa. Itse kuitenkin odotan ihmisiltä myös kykyä käsitellä kritiikkiä ja palautetta ja pysyä työpaikalla asiallisena.

Mulle henkilökohtaisesti työelämässä yksi tärkein arvo on rehellisyys ja suorapuheisuus ja arvotan sen huomattavasti korkeammalle kuin teeskennellyn ja väkisin pakotetun ”ME-hengen” ja sen, että sätkynukkeina kaikki vaan nyökyttelee että MEILLÄ ON KIVAA, MEILLÄ ON TSEMPPIHENKI, ME OLLAAN POSITIIVISIA, ASENNE RATKAISEE! Todellisuudessa erilaisten ihmisten kohtaaminen, erilaisuuden ymmärtäminen, ihmisten kohteleminen yksilöinä ja se, että on helposti lähestyttävä esimies ja työtoveri on ensiarvoisen tärkeää. Asioista pitää voida puhua, myös niistä ikävistä ja negatiivisista tunteista. Itse sain karusti kokea sen, ettei mitään ole syytä kyseenalaistaa eikä rakentavaa kritiikkiä tai omia tuntemuksiaan (paitsi positiivisia) ole suotavaa ilmaista tuolla työpaikalla.

Ei eriäviä mielipiteitä

Erehdyin muutamasti olemaan omaan tapaani suorapuheinen, rento ja rehellinen millaiseen itse olen aina esimiestehtävissä kannustanut alaisiani ja johon minuakin on työntekijänä kannustettu ylemmältä taholta muissa työpaikoissa, mutta täällä se ei ollut suvaittua. Sain ihan kunnon kovaäänisen läksytyksen ja vihaisen purkautumisen kuinka en missään tapauksessa saa ilmaista mielipidettäni kun erehdyin kerran ottamaan osaa työpaikan sisäisessä keskusteluryhmässä johonkin mieltä puhututtavaan aiheeseen. Tilanne oli aika absurdi kun työelämässä kohtalaisen kokematon nuori nainen tulee jonkinlaisen tsemppi-tittelin voimin avautumaan oikein asenteella työpisteelleni ja kiihkoaa posket punaisina niin paljon, että jouduin useasti pyytämään häntä rauhoittumaan ja laskemaan äänentasoaan sillä tilanne oli hyvin epämiellyttävä ja jopa nöyryyttävä.

Työpaikalla oli myös hassua se, että poikkeuksellisen paljon kosmetiikkaa ja hajusteita käyttävä pikkupomo josta muutama vanhempi työntekijä joutui antamaan palautetta saatuaan hengenahdistusta ei ottanut palautetta vastaan. Tämäkin sivuutettiin täysin vaikka hajusteiden käyttö oli ihan hallitsematonta, tyyliin pullollinen myskiparfyymia niskaan aamulla ja siitä muille migreeni ja työntekijä joutui lähtemään kotiin kesken päivän. Kykenemättömyys miettiä kokonaisuutta ja kaikkien hyvinvointia loisti poissaolollaan siis monella eri tasolla.

Ei kykyä tarkastella asioita objektiivisesti

Toinen kummallinen tilanne tuli oman esimieheni kanssa (minua nuorempi mieshenkilö). Annoin kahden kesken palautetta siitä, ettei kaikki ole välttämättä sitä miltä näyttää ja pinnan alla voi kuplia. Se että ihmiset hymyilee eivätkä anna negatiivista palautetta ei tarkoita etteikö sellaista ole. Uskokaa pois, sitä on kaikkialla mutta sitä ei vain uskalleta sanoa. Se, että työpaikalla on joku 10 henkilön insideporukka keillä osuu jutut yksiin, on hauskaa ja huoletonta, ei tarkoita sitä etteikö muilla voisi olla ongelmia. Pääasiassa muu porukka vaihtuu ja voi huonosti mutta kukaan ei uskalla sanoa mitään, eikö työnantajalla ole kiinnostusta saada pysyviä ja tyytyväisiä työntekijöitä kertakäyttökierrätyksen ja huonon maineen sijaan?

Yritin asiallisesti hieman ensin vihjaista ja sitten sanoin jo suoraankin, ettei lukuisat kirjoittelut nettipalstoilla kyseisen työpaikan ongelmista ole kuvitelmaa vaan niitä olisi syytä pohtia ja tutkiskella olisiko aiheellista tehdä jotain niille asioille, mutta sain vastaukseksi sen, että nettiin kirjoittaa vain kaikki tässä työssä epäonnistuneet ja sitä kautta katkerat ihmiset. Ne keillä menee hyvin, heillä ei ole tarve valittaa. Yhtä välinpitämätöntä ja epäammattimaisempaa vastausta en ole koskaan ennemmin saanut millään työpaikalla.

Kokonaisuudessaan tuo oli jo absurdia. Itsekin jo ensimmäisestä päivästä lähtien näin mitkä asiat on pielessä koska mulla oli niin pitkä työkokemus ja kokemusta ns. hyvistä työpaikoista. Mulla oli sitä vertailupohjaa aina toimistotilojen kunnosta hyvään esimiestyöhön ja johtamiseen ja kun itsekin olin ollut esimies niin tajusin jotain siitäkin hommasta ja työntekijöiden kohtaamisesta. Kun mä näin työpaikan viat, mä en vielä ollut tietoinen siitä menestynkö mä itse työtehtävissä vai en, joten mikään oma huonous tai työssä menestymättömyys ei ole perusteena kritiikin annolle. Ei niitä juttuja tuulesta temmata.

Työpaikalla vitsailtiin potkuperjantaista

Koeaika työssä oli neljä vai peräti kuusi kuukautta joista itse olin töissä kuukauden. Tulokseni olivat ihan hyviä, toisinaan jopa loistavia. Edellisenä päivänä sain extrakehuja loistavasta tuloksesta ja kiitosta, perjantaina ilmoitettiin ”ettei tulos ole tarpeeksi hyvä”. Tämä tuli täysin vasten aiempia kiitoksia ja palautteita, ilman ennakkovaroitusta. Toki todellisen syyn tiesin itsekin: Pitkä työkokemukseni ja suorapuheisuuteni oli ongelma. Aitoja, mahdollisesti yleisestä tyylistä poikkeavia mielipiteenilmaisuja ei sallittu ja kritiikki koettiin ongelmana. On helpompaa ottaa nuoria ja kokemattomia vähään tyytyväisiä työntekijöitä jotka eivät aiheuta lisähommia kuin jo työelämässä kokeneita konkareita jotka eivät anna epäkohtien olla. Niinpä hommat loppuivat monen muun kollegan ohella yhtenä perjantaina. Kyseisessä työpaikassa perjantaita nimitettiin monien työntekijöiden keskuudessa potkuperjantaiksi, koska silloin aina tehtiin koeaikapurkuja. Porukkaa pistettiin ulos (ja otettiin sisään) tuon kuukauden aikana aivan uskomaton määrä. En koskaan ole nähnyt mitään vastaavaa. Jengiä vaan tuli ja meni, todella harva jäi.

Itse tutustuin tuon kuukauden aikana muutamaan tyyppiin jotka olivat tosi kivoja ja ollaan edelleen tekemisissä. Monet naurut ollaan saatu naurettua keskustellen tästäkin yhteisestä lyhyestä työkokemuksesta. En tiedä ketään kuka olisi ollut siellä kovin pitkään töissä. Suurin osa lopetti (lue: sopimus purettiin koeajalla) ensimmäisen kuukauden tai kahden jälkeen. Muutamat kai onnistuivat olemaan noin puoli vuotta. Mielipiteet ovat siis aika samanlaisia. Itselleni ehkä järkyttävintä oli huomata se, että eräs todella hyvin työnsä tekevä vanhempi naishenkilö sai koeaikapurun osakseen päivä tai pari ennen koeaikansa päättymistä siitäkin huolimatta, että hänet oli useasti palkittu tiimin parhaana. Tiedän kyllä miksi hänenkään ei haluttu jatkavan: Hänellä oli pitkä työkokemus, asiantuntemusta, ei mielenkiintoa pelata pelejä ja istua after workeissa. Ja se pahin: Hänellä oli mielipiteitä ja hän uskalsi tuoda ne julki eikä ollut vain sätkynukkena hokemassa kuinka on upeaa ja mahtavaa.

Osittain saa syyttää itseäänkin

Työpaikkailmoitus oli periaatteessa jo varoittava esimerkki siitä, ettei paikka välttämättä ole ihan niin suvaitsevainen, ymmärtävä ja joustava kuin toivoisin. Ilmoituksessa korostettiin yrityksen nuorekkuutta, vahvaa yhteisöllisyyttä, ME-henkeä, after workeja, yhdessä työajan ulkopuolella harrastamista ym. Periaatteessa nämä ovat hyviä asioita ja varmasti jollekin oikein sopivia ja jopa tsemppaavia, mutta noin yleisesti tästä olisi jo pitänyt voida päätellä jotain. Myös etukäteen netistä lukemani lukuisat keskustelut kyseisestä työpaikasta huusivat PAKENE mutta jotenkin menin lankaan.

Työntekijät koostuivat pääasiassa 18-25, max 30-vuotiaista ihmisistä ja joukkoon oli muodostunut todella voimakkaita kuppikuntia. ME-henki oli tiivis, muttei valmis vastaanottamaan uusia ihmisiä porukkaan ja sen huomasi aika hyvin ihan sivusta seuraajana.  Itse en ollut kiinnostunut joka viikkoisista after workeista, alkoholin lipittämisestä saati urheiluturnauksista, vaan mulla oli paljon muutakin tekemistä ja elämää. Itseäni reilusti nuorempien kanssa tulin kuitenkin toimeen ja heidän juttujaan oli mukava kuunnella, mutta toki siinä heidän tyytyväisyytensä takana paistoi vahvasti se, ettei heillä ollut edes kokemusta paremmasta. Eivät he ehkä tieneet millaista on muissa työpaikoissa.

Näin huonomaineista yritystä en ole kyllä missään kohdannut, edes perinteisiä puhelinmyyntifirmoja ei haukuta netissä näin paljon kuin tätä kyseistä työpaikkaa. Se ei kuitenkaan pomoja huolestuta, he eivät näe toiminnassaan mitään korjauksen arvoista. Itse työssä ei ollut mitään vikaa, pidin siitä ja suoriuduin siitä hyvin. Silti tämäkin kaikkineen oli todella hieno kokemus ja opetti mua elämässä paljon. Tärkein oppi varmasti oli että vastaavaa – ei enää koskaan!

Ootteko te olleet koskaan pettyneitä työpaikkaan ja jos niin miksi? Olisi kiva kuulla jotain kauhutarinoita jos jollain on jaettavana!

LUE MYÖS JUTUT KAIKKI TYÖPAIKAT JOISSA OLEN OLLUT SEKÄ TYÖHISTORIANI PIENIN JA SUURIN PALKKA

Kuvat Unsplash

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

6 kommenttia

  1. Chandelierhome | Meiju kirjoitti:

    Olipas mielenkiintoinen kirjoitus. ??

    • Eve / Queen of Eve kirjoitti:

      Tätä oli varsin mielenkiintoista myös kirjottaa, kun mietin kieli keskellä suuta kuinka pidän asiallisen linjan, mutta silti kerron rehellisesti kokemukseni ja tuntemukseni tästä työpaikasta. Jälkeenpäin tälle on onneksi voinut nauraa monien kavereiden ja parin kyseisen työpaikan kautta tutustumani ihmisen kanssa jotka ovat nähneet tämän irl ja kokeneet myös saman. Helpotti myös tuona aikana kun oli parit tutut ja sai porukalla hämmästellä sitä menoa ja pyöritellä silmiä, että onko tämä edes todellista. Vaan oli se. On ollut vuosia ennen minua, minun aikana ja näemmä vuosia sen jälkeenkin. Mielenkiintoinen kuukausi, ei ole vastaavaa koettu mut hieno kokemus tämäkin. Elämä opettaa :D

  2. Anni kirjoitti:

    Mulla on vähän samankaltainen kokemus kauhujen työpaikasta, jonne jo hakiessani olin epäileväinen. En ollut kuullut mitään hyvää kyseisestä firmasta, mutta ajattelin ylväästi että noin puhuu ihmiset jotka ei vaan ole koskaan tehneet töitä missään, noi on tommosia nuorisolaisten puheita. Että minä olen tarpeeksi aikuinen todetakseni asioita itse, ja sillä hetkellä myös tarpeeksi persaukinen ottaakseni vastaan minkä tahansa työn. Kunnes sitten.
    Johtamisen tajusin olevan ihan haitarillaan jo heti kättelyssä. Työn alkamisajankohta ilmoitettiin, mutta milloinkaan en tiennyt koska mahdollisesti pääsen kotiin. Työpäivä saattoi olla kaikkea 4,45 ja 11 tunnin välillä. 4 tuntia 45 minuuttia on kuljetusalalla päivän minimimitta, ja jos ei ajoa löytynyt niin löytyi kyllä terminaalityötä. Kerran esimies huikkasi trukin kopista, että siirrätkö nuo painavat lavat tuosta tuonne käytännössä toiselle puolelle terminaalia. Asia selvä, ihmettelin että onko pumppukärry rikki kun lava ei liikahdakaan, ennen kuin tajusin sen painavan 1200 kiloa. Vedin kilttinä tyttönä neljä 1200 kiloista lavaa ohjeistettuun paikkaan, vaikka pomolla oli trukki käytössä, jolla näin jälkikäteen mietittynä ne olisi ehdottomasti pitänyt siirtää. Seuraavana päivänä minulta meni selkä jotakin laatikkoa nostaessa, luultavasti edellisenä päivän pikku jumpan takia. Viiden päivän sairausloman viimeisinä päivinä esimies soitti kotiin ettei tarvitse enää tulla, tehdään koeaikapurku. Tivasin pöyristyneenä, että teettekö te totta vieköön koeaikapurun koska jouduin työtapaturman takia sairauslomalle, johon mussutettiin jotain epämääräistä yleisestä sopimattomuudesta alalle. Tämä oli ilmeisesti ihan yleinen käytäntö k.o firmassa. Työntekijöiden suuri vaihtuvuus olisi pitänyt olla se hälytyskello, että olisin minäkin tajunnut olla menemättä edes kokeilemaan koko tonttufirmaa. Oli huojentavaa kuitenkin myöhemmin uutta työtä etsiessäni huomata, kuinka yksikään firma johon hain ei kyseenalaistanut lähtöäni tästä ääliölafkasta. Ihmeteltiin vain että ohhoh, kolme kuukautta jaksoit, eihän siellä yleensä niin kauaa kukaan ole! Palkanmaksu oli ainoa hyvin ja oikein toimiva asia koko firmassa, mutta ihan kaikki muu lähtien työ- ja lepoaikalakien noudattamisesta ontui. Ei edes ontunut vaan oli täysin laitonta. Silti, sanoisin että se kasvatti. Nykyään aina, kun nykyisessä työssä tympii tai pomon naama kyrsii, mietin että ”en sentään ole (tähän firman nimi) töissä!” Se helpottaa!

    • Eve / Queen of Eve kirjoitti:

      Mulla oli myös epäilykset ja olen aina googlannut firmat ja nettikeskustelut ennen työn hakemista, mutta tässä menin lankaan siksi, että eräs puolituttu somessakin paljon esillä ollut henkilö kehui ja hehkutti tätä paikkaa. Hänen perustelujensa perusteella sitten sorruin (tosin hauskaa oli se, että kun menin työpaikalle niin hän oli jo lopettanut siellä, eli ei itsekään sitten viihtynyt kuin kuukauden tai pari).

      Tuo mitä sanoit että lopetus ilmoitettiin perustelemalla ”yleisestä sopimattomuudesta alalle” niin oma kokemukseni oli aika sama. Tosiaan minkäänlaista keskustelua siitä että jokin olisi ollut huonosti ei ollut (paitsi sen kerran kun selvisi, että keskiarvoni laskee SOVITTUJEN POISSAOLOJEN takia minkä ei pitänyt mennä niin, ilmeisesti myös sairaslomilla on sama vaikutus eli tehtävä kaksinkertainen tulos mikäli olisi päivän kipeänä tms), ja sitten kun sain tavoitteet normaalisti täyteen tai yli sen ja sain kehuja, niin kun erehdyin antamaan palautetta ja kritisoin jotain asiaa niin seuraavana päivänä olikin sopivasti ”epäsoveltuva” :D Mutta, sinänsähän esimies oli oikeassa: En sovellu paikkaan jossa työsuoritus ei ole riittävä vaikka saavuttaisi tavoitteet, jossa ei valmenneta jos on haasteita ja anneta hyviä työkaluja onnistumiseen, jossa odotetaan jotain kieli ruskeana lampailua ym. Sellanen ei olisi pitkässä syötössä minulle sopinutkaan koska arvostan rentoutta, rehellisyyttä ja suorapuheisuutta ja sitä, että myös negatiivisista tuntemuksista ja kokemuksista saa pelkäämättä puhua työpaikalla.

      Mutta samaa mieltä sun kanssa: Kiva muistella että HUH HUH olipa sekin kokemus :D

  3. hannamariav kirjoitti:

    Kiitos kun kirjotit! On ihana huomata ettei ole yksin asian kanssa ja todella, todella moni pointti näistä osuu omallekin kohdalleni aikaisempiin työyhteisöihin peilaten. Nykyään osaan arvostaa jo samoja asioita kuin sinäkin ja tiedän millaisessa paikkaa viihdyn.

    hanna
    https://hannamariav.vaikuttajamedia.fi

    • Eve / Queen of Eve kirjoitti:

      Kiva kun tykkäsit :) Tää on vähän sellainen tabu ja monia hävettää puhua aiheesta (ja ehkä vähän pelottaakin). Siinä on se ettei tietysti kannattaisi mistään työnantajasta kirjoittaa negatiivisesti, mutta ei sitä voi aina kaikki olla hiljaakaan vaan. Ehkä se tässä helpotti itseäni etten todellakaan ollut yksin asian kanssa, mutta kyllä tässä useampi vuosi meni tuotakin kokemusta sulatellessa. Tällaisia työpaikkoja valitettavasti löytyy paljon eri aloilta ja ikävintä on huomata ettei niissä hommat muutu. Kuljetaan vaan laput silmillä jos jollain pienellä ydinporukalla tai pomoilla on mukavaa ja kaikki negatiiviset palautteet heitetään roskikseen ja kuitataan sillä että työntekijä ei menesty hommassa tai on hankala luonne ja vain siksi ei tykkää työpaikasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *