Hae
Queen of Eve

Mun nolot laskettelumokat x 5

Mun hauskat ja nolot laskettelumokat

Nyt kun on näin mahtavan luminen talvi ja jengi näyttää skimbaavan hulluna, niin tulipa mieleeni ne ajat kun itsekin kävin laskettelemassa. Siitä on tosiaan jo aivan hitosti aikaa, mutta muiden laskettelu- ja snoukkakuvia ja päivityksiä Instagramissa sekä blogeissa nähneenä tuli elävästi mieleen kaikenlaisia muistoja. Päällimmäisenä niistä on kaikki ne laskettelumokat mitä on tullut koettua. Ei mitään pahoja, mutta kuitenkin sellaisia, että vielä vuosikausia myöhemminkin naurattaa.

Tämän päivän letkeenä blogikirjoituksena ajattelinkin kertoa teille mun TOP 5 laskettelumokat!

Laskettelupipon karu kohtalo

Eka laskettelumoka ei suoranaisesti liity lasketteluun, mutta laskettelureissuun kylläkin. Yhteen aikaan me käytiin laskettelemassa useissa Etelä-Suomen ja Keski-Suomen laskettelupaikoissa äitini hyvän ystävättären/kummini ja hänen kahden tyttärensä kanssa. Toinen on minua vuoden nuorempi, toinen muistaakseni viisi vuotta vanhempi. Tämä nuorempi tyttö oli lapsuudessa ja nuoruudessa aika herkkis ja esim. huono syömään ja ällösi helposti hajuja. Me oltiin juuri tulossa joltain laskettelureissulta pitkän ajomatkan lopussa auto täynnä porukkaa ja kamppeita, kun kummini nuorempi tytär alkoi valittamaan kuinka autossa haisee pahalle. Mainittakoon, että siihen aikaan asuin Kuusankoskella jossa oli paperitehtaat ja jonkinlainen selluloosa tai muut tehtaan päästöt juuri silloin kirkkaassa pakkasilmassa löyhkäsivät. Hän sitten herkkiksenä alkoi hokemaan, että kohta lentää oksennus, niin ei muuta kuin minulta (?!?) tempaistiin hieno laskettelupipo päästä ja hän oksensi siihen. Kiitos siitä. Olin ihan raivona, haha.

Sompahissit ovat s**tanasta

Ollessamme laskettelemassa Himoksella, oli siellä muutamissa pienemmissä mäissä sellaisia sompahissejä, eli ikäänkuin suksen sauvaosa joka piti laittaa haaroväliin. En tiedä onko tuollaisia enää missään olemassa, mutta se oli ihan kauhea. Ymmärrän sen jos loivassa ja lyhyessä mäessä sellainen on, mutta tähän mäkeen oli hieman enemmän nousua ja minä jostain syystä kaaduin siinä hissijonossa. En tietysti saanut jalkoja auki ja sitä sompaa pois vaan raahauduin se sompa persiissä pitkän matkaa eteenpäin kunnes hissi pysäytettiin ja kaikki alkoivat kuikuilemaan kuka siellä mokailee. Mua hävetti niin paljon, että jostain syystä päästyäni ylös en suinkaan kehdannut jatkaa matkaa hissillä, vaan päätin hiihtää hissiladulta metsään nolona. En tiedä mikä älynväläys sekin oli kun siellä puuston ja metsän keskellä piti rämpiä takaisin puoleen väliin rinnettä ja olla niin kuin ei oliskaan…

Myös ankkurihissit ovat syvältä sieltä

Kokemukseni ankkurihisseistäkään eivät ole olleet aina ihan onnistuneita. En tiedä mikä minussa, suksissa ja hisseissä on ettemme tule toimeen keskenämme? Tällä kertaa olin menossa kummini vanhemman tyttären kanssa ankkurihissillä rinteeseen, kun jotenkin siinä kohtaa kun ankkuri vastaanotetaan en saanutkaan itseäni hyvin aseteltua ja kummini tytär otti minua takista kiinni auttaakseen. Minä sitten nappasin käsin itse ankkurista kiinni kun välttämättä piti samaan hissiin ehtiä enkä voinut siirtyä sivuun ottamaan seuraavaa, ja tästähän se riemu repesi.

Voin kertoa että tuo hissimatka oli aivan helvetistä, rinne ja nousu oli todella jyrkkä ja matka kesti kauan. Ollessamme lähellä rinteen huippua alkoi kädet väsymään ja tärisemään kun jyrkissä kohdissa tuli niin paljon painetta ja minä roikuin siinä käsivoimilla takapuoli pitkällään kaverin pitäessä mua takista. Sitten jossain vaiheessa en vaan jaksanut, kaaduin taas ja ei kun koko hissijono katsomaan, että kuka siellä taas makaa ruoto suorana polulla. Tässäkin tapauksessa naama paloauton punaisena hiihdin vain suoraan pöpelikköön kun ei kehdannut säätää siinä enää enempää.

Mustasta rinteestä ja kumparelaskusta on hyvä aloittaa

Ollessani aikalailla ensimmäisiä kertoja laskemassa, juuri auraamisen lopetettuani sattui kerran sellainen äksidentti, että lähdimme isolla porukalla hissimatkalle ylös. Emme olleet kaikki ihan peräkkäin ja jotenkin kai sekaannuin porukasta enkä sitten huipulla löytänyt muita. Mietin, että kumpaan suuntaan pitikään täällä ylhäällä kääntyä, vasempaan vai oikeaan? Olisi pitänyt kääntyä vasempaan, mutta minä menin oikeaan. Tuloksena se, että olin jossain erityisvaikeassa ja jyrkässä mäessä jonka alajuoksulle oli vielä tehty kumparelaskurata.

En sitten tolvana tätä jotenkin huomannut, oli jo pimeää ja rinne näytti tyhjältä. Lähdin sitten laskemaan ja edettyäni jonkun matkaa huomasin, että nyt meno tuntuu kyllä aika hurjalta. Sieltä mä sitten viiletin alas aikamoista nopeuslaskua, muun porukan jo ollessa alhaalla ja ihmetellessä missä mä oikein olen. Oli kuulemma ollut aika järkyttynyt porukka kun olivat katsoneet, että kappas! Sieltä se Eve laskee tuulispäänä vaikeaa rinnettä alas ja vauhti on tuhatta ja sataa. Ihme ja kyllä, pysyin pystyssä myös niissä kumpareissa jotenkin onnen kaupalla. Lopussa en vaan saanut vauhtia pysähtymään ja pysähdyin vasta väkijoukkoon laskettuani.

Piti olla cool

Mun lapsuudessa ja nuoruudessa laskettelijat eivät käyttäneet kypäriä. Ne yleistyivät vasta 2000-luvun puolella ja jengi laski ihan surutta vain pipo päässä. Huvittavinta ehkä oli se, että mä laskin toisinaan jopa ilman pipoa jos sää vain salli, koska mun mielestä oli hienoa kun pitkä vaalea tukka hulmusi vauhdin huumassa. Kerran sitten laskin jostain hyppyristä vinoon, ajattelin että näytän upealta kun letti lepattaa tuulessa. Tuloksena lensin täysillä hyppyristä ihan holtittomana räsynykkena suoja-aitaan ja sukset jäi jumiin niin, että sivulliset joutuivat tulemaan auttamaan. Onneksi ei tullut mitään aivovammaa…

Tällaista touhua oli laskettelu villillä 80- ja 90-luvulla. En tiedä uskaltaisinko enää laskettelemaan. Ehkä ne ajat on jo koettu, haha! Mulle varmaan fiksuin on pysytellä ihan afterskin puolella ja siemailla kuumaa kaakaota seuraten muiden laskettelua. Turvallisin vaihtoehto!

Muistakaa kypärä jos meinaatte tänä talvena lasketella!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

2 kommenttia

  1. Viivi kirjoitti:

    Haha! Postaus kuulosti siltä, että oisin voinut ite kirjottaa sen! Mulla on myös muutama nolo laskettelu muisto jaettavana.

    Lähdin poikakaverin kanssa laskettelemaan Sappeeseen, tampereen naapurikylään jossa on tämän kaupungin parhaat mäet. Olin nuori ja cool sillä halusin, että mun lasketteluhousujen henkselit roikkuisi housujen ulkopuolella ihan vain siksi, että se näytti muka niin hienolta. Kun olin kerran laskenut mäen alas niin oli aika mennä ankkurihissillä takas mäen päälle. Eiköhän ne mun coolit henkselit kietoutunut sen ankkurihissin ympärille ja koitin siinä nousun aikana kiskoa niitä irti siitä tuloksetta. Lopputuloksena oli se, että mäen päällä, kun ankkurihissistä pitäisi poistua niin roikuin henkseleistä siitä hemmetin ankkurihissistä. Onneks henkselit repes enkä lähtenyt hissin mukana vetään toista kierrosta!

    Toisena muistona on se, että myös silloisen poikakaverin sekä hänen laskettelukavereiden kanssa lähdettiin viettämään vappua pyhälle. Yritin coolisti pysyä koko ikänsä lasketelleiden poikien perässä ja muutaman laskun jälkeen oli aika siirtyä sinne kuuluisaan after skihin. After ski paikka sijaitsi ihan hemmetin jyrkän rinteen alapuolella ja saavuin paikan päälle selkä mäkeä lasketellen, kun muut olivat jo alhaalla odottomassa.

    Olemme tulleet myös kaverin kanssa kouru mäkeä tuhatta ja sataa alas, kun alhaalla odotti jäätävän kokoinen hyppyri josta sitten hienosti vedettiin nenälleen!

    • Eve / Queen of Eve kirjoitti:

      Hahaa!!! Nauroin ihan ääneen, kiitos näistä :D Pystyin ihan näkemään nuo tapahtumat mielessäni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *