Hae
Queen of Eve

Neljä vuotta ilman seksiä

*Sisältää mainoslinkkejä

Kuinka kauan sä oot elänyt ilman seksiä?

Mä elin neljä vuotta ilman seksiä ja tuo aika meni ihan heittämällä.  Millaista se sitten oli? Itkua, hampaiden kiristystä? Yksinäisyyttä? Kaipuuta? Puutteessa elämistä?

Ei. Ei mitään sinne päinkään. Elämäni ilman seksiä oli ihan omannäköistä, kivaa ja rentoa, enkä kokenut neljän vuoden aikana kertaakaan paineita siitä, että mun pitäisi seksiä harrastaa. En ahdistunut asiasta, koska en halunnut seksiä. Miksi ahdistua asiasta jota ei edes kaipaa tai koe tarvitsevansa? Lähes koko neljä vuotta menikin hyvin seesteisesti, täysin muihin elämän osa-alueisiin keskittyen. Mä en elänyt ”puutteessa”, en kaivannut läheisyyttä enkä toisen kosketusta tai oikeastaan mitään muutakaan. Mulla oli ihan hyvä olla niin.

Tuo neljä vuotta ilman seksiä pikemminkin vahvisti mun minäkuvaa. Toi mulle henkisesti hyvän olon. Se vahvisti sen, että mikään nykypäivän kertakäyttökulttuuri ja satunnainen irtoseksi randomien kanssa ei ole mikään pakollinen paha johon minun pitäisi osallistua siksi koska kaikki muutkin. Mä elin omalla tavallani, itselleni uskollisena.

Mua mietitytti vain voiko seksittömyyteen tottua liian hyvin?

Ainoa asia mikä mua alkoi vuosien kuluessa mietityttää, oli se miten nopeasti aika meneekään. Tuo neljä vuotta ilman seksiä tuntui yhdeltä tai kahdelta vuodelta. Tai vaikka vain kuudelta kuukaudelta.  Uskokaa pois, se aika meni kuin siivillä. Ihan pelottavan nopeasti!

Se oli myös syy, miksi kahden ensimmäisen sinkkuvuoden jälkeen latasin deittisovelluksen puhelimeeni, vaikken seuraa kaivannutkaan. Olin kuitenkin realisti ja tiesin, että mikäli en jollain tavalla aseta itseäni framelle ja anna asioille edes mahdollisuutta tapahtua, niin mitään ei koskaan tule tapahtumaan ja yhtäkkiä kaksi vuotta onkin neljä, ja neljä vuotta kymmenen ja sitten jo kaksikymmentä. Sitä en kuitenkaan halunnut. Mussa oli toivoa.

Seksittömyyden sijaan mua huolestutti enemmänkin se, ettenkö koskaan enää voisi ihastua ja rakastua. Mä en kohdannut mua kiinnostavia miehiä. En nähnyt missään sellaisia miehiä jotka edes etäisesti mua kiinnostaisivat, ja vaikka ulkonäkö saattaisikin sykähdyttää, tarvitsen seksuaalisen halun ja parisuhteen muodostamiseen niin paljon muutakin. Mun tarvii ihailla ja kunnioittaa miestä jonka päästän niin lähelle. Mun täytyy olla ihastunut ja rakastunut voidakseni olla intiimissä suhteessa toiseen ihmiseen. Mun täytyy hyväksyä koko paketti ja tulla myös itse hyväksytyksi ja halutuksi jotta voin heittäytyä mukaan siihen tunteeseen. Niitä tunteita mä tarvin, mikään satunnainen katse ja kosketus ei kelpaa.

Vituttaa kun joku ei halua seksiä ja minä haluan mutten saa – kateutta

Mä olen kirjoitellut aiheesta aiemminkin blogiini ja musta on tehty myös haastattelu Iltalehteen. Itseasiassa, musta on tehty ilman seksiä elämisen ja siitä julkisesti häpeilemättä puhumisen ansiosta muutamakin juttu jotka ovat jakaneet mielipiteitä lukijoissaan. Pääasiassa oman tarinani kautta olen kohdannut lukuisia muitakin ihmisiä keitä seksi sinkkuna ei kiinnosta ja ketkä ovat kokeneet pitkiäkin kuivia kausia.

Mä olen myöskin kohdannut jonkin verran vihaa, katkeruutta ja kenties jonkinlaista kateutta. Sitä, että ulkonäköäni on haukuttu ja luultu, että elin vasten tahtoani selibaatissa ja toisaalta taas syytetty valehtelusta, sillä kyllähän nyt ihan varmana seksiä olen harrastanut vaikka julkisesti muuta olen väittänytkin. On nimitelty huomiohuoraksi ja kaikkea siltä väliltä, mutta pääasiassa vastaanotto on ollut näiden vuosien aikana erittäin positiivista. Tämä aihe on herättänyt kiinnostusta ja saman kohtalon on jakanut yllättävän moni ihminen.

Kaikki alkoi alkujaan siitä, kun kirjoitin blogiini jutun Kaksi vuotta sinkkuna ja selibaatissa. Iltalehden toimittaja otti muhun yhteyttä ja toivoi haastattelua, omalla nimellä ja kasvoilla. Suostuin, koin aiheen mielenkiintoiseksi sillä olinhan siitä puhunut jo aiemminkin. Menestys se olikin ja lehtijutun julkaisun jälkeen raapustin postauksen Seksi ja seksittömyys puhututtaa. Sittemin olen aihetta käsitellyt myös postauksissa Oot niin ruma niin siksi et saa sekä Kiitos seksiä tarjonneet, mutta ei kiitos! Kannattaa käydä myös lukemassa noita vanhoja juttuja jos pidempi aika ilman seksiä ja sen pohdiskelu kiinnostaa.

NELJÄ VUOTTA ILMAN SEKSIÄ ON SAAPUNUT PÄÄTÖKSEENSÄ

Tämäkin olisi voinut olla otsikkona, mutta eiköhän tyhmempikin tiedä ilman erillistä lehtijuttua, etten enää elä selibaatissa. Nykyisin olen taas parisuhteessa ja kohdannut ihmisen joka innostaa ja ihastuttaa mua niin henkisillä kuin fyysisillä ominaisuuksillaan, ja sitä kautta toi halun lopettaa yksin ja seksittä eläminen.

Se vei aikansa, mutta tämä aika oli ehdottomasti kaiken sen arvoinen enkä missään tapauksessa muuttaisi siitä mitään. Tiedän, että jos tämä parisuhteeni jostain syystä päättyisi, eläisin taas kuten ennenkin. Omalle tyylilleni uskollisena, aitoja ja merkityksellisiä kohtaamisia odottaen. Seksi on mulle iso asia ja siksi mä myös olen ilman seksiä silloin, kun tarpeeksi merkityksellistä ihmistä ei ole sitä kanssani jakamassa.

Seksin iloa ja seksittömyyden rauhaa kaikille!

KUVIEN ASU
Bikertakki*
Collegepaita
Kynähame*
Clutch*
Sukkahousut*
Mokkaiset rusettitennarit*

KUVAT
Tuomas Hämäläinen / Vestigevisions

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Rakas keho – Minä hyväksyn sinut nyt

*Sisältää mainoslinkkejä

Rakas keho

”Tiedän, etten ole aina kohdellut sinua hyvin. Toisinaan olen yrittänyt, toisinaan myös onnistunut, mutta useimmiten olen vain ollut ilkeä ja vältellyt katsomasta sinua. Olen ajatellut, ettet ole kaunis – etten minä ole kaunis. Olen verrannut sinua toisennäköisiin, -kokoisiin ja -muotoisiin vartaloihin. Miettinyt, ettet riitä tuollaisena, ja kritisoinut jokaista kohtaa sinussa. Olemme kuitenkin kokeneet yhdessä paljon – hyvää ja pahaa. Olet minulle tärkeä, ja siksi haluaisin nyt oppia rakastamaan sinua.”

Rakas keho on mua henkilökohtaisesti puhutteleva kirja, jonka julkkareissa olin viime viikon torstaina. En tiennyt liikuttuvani tilaisuudessa ja itkeväni  Tytti Shemeikan puhetta kuunnellessa, joten mukanani ei ollut nenäliinoja. Onneksi käytän nykyään vedenkestävää ripsaria ja vieressäni istui Tinna /@masentunutmutsi joka ystävällisesti tarjosi mulle nessua. Olisi pitänyt arvata, että  puheenvuorot liittyen kehopositiivisuuteen ja ihmisten henkilökohtaisiin kamppailuihin oman kehonsa kanssa saattavat jollain tasolla liikuttaa myös minua. Samaistumispintaa oli paljon.

Rakas keho illassa oli puhetta ikuisista laihdutuskuureista, hyväksynnän hakemisesta, ympäristön ja yhteiskunnan asettamista ulkonäköpaineista. Itsensä rankaisemisesta, kurittamisesta, kiduttamisesta. Häpeästä, pelosta ja vihasta. Nöyryytyksestä. Mutta oli puhetta myös lempeydestä, hyväksymisestä, rakastamisesta. Oli valoa ja oli toivoa. Oli onnellisuutta ja seesteisyyttä.

Kaikkien kehojen puolesta

”Synnymme rakastamaan itseämme. Harva meistä kuitenkaan onnistuu säilyttämään elämänmittaisen rakkaussuhteen itseensä ja kehoonsa. Pieni lapsi on luonnollisesti sinut oman itsensä kanssa, mutta iän karttuessa intuitiivinen itsensä hyväksyminen ja oman itsensä ja kehonsa rakastaminen jää ympäristön ulkonäköpaineiden, suoritusodotusten ja itsekritiikin jalkoihin.”

Rakas keho kirjan on tehnyt Katarina Meskanen ja Heidi Strengell. Kliinisenä psykologina työskentelevän Katarinan tunnen jo entuudestaan, sillä hän ohjasi terapiaryhmääni HYKSin Syömishäiriöklinikalla ollessani ahmintahäiriöni vuoksi hoidossa. Jo silloin huomasin, että Katarina on omistautunut ihmisten auttamiselle ja erilaisten syömishäiriöiden ja kehonkuvan hoitamiseen, mutta nyt näin taas uuden palan hänestä. Hän todellakin on antanut itsestään paljon kehopositiivisuusliikkeelle. Ihailen hänen ammattitaitoaan ja aitoa välittämistä.

Sain itselleni kirjasta arvostelukappaleen ja olen sitä nyt viikonloppuna silmäillyt, erilaisten ihmisten kuvia ja tarinoita katsellen. Jo pelkkä kirjan käteen ottaminen aiheuttaa mussa pienen liikutuksen tunteen, sillä tiedän sen sisältävän paljon asioita joita olen työstänyt Syömishäiriöklinikalla ja jotka ovat tavalla tai toisella jääneet kesken ja kaipaavat edelleen työstämistä.

Mullakin tähän pisteeseen on aikaa mennyt vuosia. Ei ole ollut helpoin tie enkä perillä ole vieläkään, mutta tämä onkin elämän mittainen matka. Tällä matkalla kuljen kuitenkin hyvin mielin, sillä olen Syömishäiriöklinikan hoitosuhteen sekä mm. Kehomyytinmurtajien ja sitä kautta tutustumieni ihmisten kautta saanut paljon vertaistukea. Myös oma blogini ja Instagramini, sekä yleisesti esillä oleminen ja vaikuttaminen ovat olleet merkittäviä asioita matkalla oman kehoni rakastamiseen.

Älä vihaa vaan rakasta kehoasi

”Emme hyväksy itseämme ja kehomme saa kokea sen nahoissaan. Keho on useimmille meistä vain uuvuttavan suorittamisen, näivettävän väheksymisen tai suoranaisen kaltoinkohtelun kohde. Toisinaan keho on vain väline saavuttaa jotain parempaa: itsetuntoa, arvostusta, hyväksyntää tai oikeutusta olla olemassa.”

Kirjan tavoitteena on tarjota armollisempaa suhtautumista omaan itseen ja kannustaa näkemään kehon upeus sen koosta, muodoista tai ulkoisista ominaisuuksista riippumatta – ja juuri niiden ansiosta. Kirja kannustaa pohtimaan omaa kehosuhdetta ja johdattelee omaksumaan uudenlaisen tavan olla sinut oman kehonsa kanssa. Tutkimustietoon nojaten se korostaa ratkaisukeskeisyyttä ja antaa paljon konkreettisia ideoita sekä harjoituksia kehonkuvan työstämisen tueksi.

Suosittelen Rakas keho -kirjaa kaikille, keillä on työstämistä oman kehonkuvansa kanssa syystä tai toisesta ja myös sellaisille, jotka haluavat oppia ymmärtämään erilaisuutta ja erilaisia kehoja paremmin. Mä aion viettää paljon hyviä ja opettavaisia hetkiä tämän kirjan parissa ja toivottavasti saan taas lisää työkaluja oman henkisen ja siinä sivussa myös fyysisen hyvinvointini edistämiseksi. Mä en ole aina rakastanut kehoani, mutta rakastan sitä nyt. Juuri tällaisena, epätäydellisenä. Enkä enää pakonomaisesti koe tarvetta muuttaa siitä mitään saadakseni oikeuden olla olemassa ja tulla hyväksytyksi.

”Hyvinvointi ei sijaitse kiloissa, senteissä, kokolapuissa tai kilometreissä. Sen sijaan voidaksemme hyvin omassa kehossamme meidän tulee opetella siihen uudenlainen suhde. Meidän täytyy ystävystyä elinikäisen kumppanimme, kehomme kanssa.”

KUVIEN ASU
Turkoosi mokkatakki*
Mustavalkoinen raitapaita*
Kynähame*
Niittilaukku*

KUVAT
Tuomas Hämäläinen / Vestigevisions

LUE MYÖS
HYVÄ OLO OMASSA KEHOSSA

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa