Lihavan liikuntalupaus (vko 2)
21
Liikuntalupaus vaakalaudalla
Voiko liikunnan parissa downshiftata, vai onko se trendikästä vain työelämää koskevissa jutuissa? Mä oon nyt joutunut puimaan kuluneella viikolla paljonkin sitä että onko mun liikuntalupaus liian kova, oonko mä liian mukavuudenhaluinen, vai onko se sitä mitä mä oikeasti haluan tehdä?
Lihavan liikuntalupaus vuodelle 2017 postauksessa lupasin harrastaa liikuntaa tietyn määrän viikossa, ja se oli 3 x 45-60min lenkkeilyä sekä 2 x salitreeni. Totuus on että viime viikolla päätäni särki lähes koko ajan, niskat ja hartiat ovat totaalisen jumissa ja jouduin käymään kahdesti hierojalla. Lääkearsenaali on hurja ja se saa minut väsyneeksi ja nukkumaan lähellä tajuttomuuden tilaa (en herää herätyskelloon tai puhelimen ääneen vaikka korvan juuressa pirisee). Samaan aikaan menee lihasrelaksanttia ja kaikenlaista päällekkäistä lääkitystä jotka vaikuttavat keskushermostoon. Olo ei ole skarpein.
Tullaan siihen mikä on sairastelua ja mikä tekosyitä?
Niin. Päänsärky ja migreeni sekä nuo lihasjumit ovat aitoja syitä olla menemättä kuntosalille, mutta mitä jos niitä ei olisi? Jaksaisinko siltikään? Haluaisinko edes?
Tätä olen miettinyt tällä viikolla paljon, enkä kyllä ole löytänyt siihen vastausta. Koen ristiriitaisia tunteita siitä että sisällytän lupaukseeni lajin joka ei välttämättä ole enää ihan mua, tai ainakaan juuri tällä hetkellä. Toisaalta, lihaskuntoharjoittelu tekisi varmasti hyvää minulle, joten en tiedä mitä tehdä.
Toteutuneet liikunnat viikko 2
Tiistai lenkkeily 45min
Lauantai lenkkeily 45min
Sunnuntai lenkkeily 45min
Kertokaa te lukijat, mitä te tekisitte minun sijassani?
Pidänkö tiukasti kiinni tästä 2 x kuntosalitreeni viikossa, vai mitä? Lenkkeilyt 3 x 45min ovat toteutuneet, ja sen lisäksi olen lisännyt hyötyliikunnan määrää, ja yritän ihan muutenkin kävellä enemmän. Mukavasti esim. matkamessuilla tuli huomaamatta käveltyä viisi kilometriä, ja se on vain extraa.
Sana on vapaa ja mielipiteitänne kaivataan, kommentoikaa!
Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808
Ensinnäkin: salitreeni voisi hyvin auttaa noihin jumeihin ja kiputiloihin hillitysti ja fiksusti tehtynä. Mikset ottaisi ensin tavoitteeksi 1x viikossa sali? Ja sitten jos/kun motivaatio kasvaa, lisäisit toisen kerran? Turhahan sitä on kerralla ahnehtia ja mielestäni nuo kävelyt ovat hyvä alku liikuntalupaukselle.
Faktahan on se, että aina löytyy tekosyitä olla menemättä. Mukavuudenhaluisuus, päänsärky, nälkä, ähky olo, huono olo, menkat, yleinen vitutus jne.. Jos aloittaa hiljalleen niin motivaatio voisi kasvaa ja tekosyyt jäädä vähemmälle.
Ehkäpä… Jos nyt menis ees sen ensimmäisen kerran :D
Kaikkeista suurin paini pitää käydä aina sen lähtemisen kanssa. Se taistelu, mikä mielessä käydään joka kerta kun PITÄISI lähteä liikkumaan. Sen valtaisan, joskus muka-kynnyksen ylittämisen jälkeen, kun saa treenikassin pakattua, ulkokamppeet päälle ja astuttua kynnyksen yli, palkitsee. Siitä harvoin enää kääntyy takaisin ja tulee väkisinkin tehtyä edes vähän, edes jotain. Ja sen ajan on poissa kotoa, sohvalta, jääkaapilta tms. Vain yhden kerran ole tainnut tehdä niin, että vedin juoksukamat niskaan, lähdin menemään ja vartin päästä juoksin takaisin. Se ketutuksen määrä sen jälkeen oli massiivinen, joten en ole kokeillut toiste. Eli 99% kerroista, kun tuon henkisten lähtemisen taiston olen käynyt läpi ja selvitytynyt voittajana, olen ollut suunnattoman iloinen palatessani treenin jälkeen kotiin, oli suoritus sitten ollut verkkaista kävelyä tai hikijumppa, aivan sama, tein sen!
Joskus teen jopa niin että kun oikein tympäisee lähteä, niin asetan aikarajan, esim. nyt on kymmenen minuuttia aikaa saada itsensä lähdölle, ja sitten vain on ponkaistava sohvalta ja alettava laittautua. Eikä jäädä venymään ja pohtimaan, että lähtiskö vaiko eikö ja siinä pohtiessa se ilta menikin :).. Mjoo, nämä nyt ovat mun mietteitä asiasta ja mulle nää toimii. Lisättäköön vielä, että kun kunto kasvaa, niin kun on sinne kävelylenkille vastenkin tahtoisesti lähtenyt, niin huomaakin, että koska olen nyt kerran perseeni ulos hinannut, niin sama ottaa tehot irti ja kävellä vaikka aiotun 30min sijasta 45min jne. Sitä alkaa haastaa iteseään ja eräänlainen hyvän kierre on valmis.
Lähteminen on kyllä aina vaikeinta, oot ihan oikeassa!
En luovuttaisi mutta lähtisin kevyemmin liikenteeseen. Vaikka vain yhdellä tavoitteella joka tuottaa mielihyvää ja antaa onnistumisen kokemuksen. Ja siitä sitten pikkuhiljaa eteenpäin. Tosin meistä kaikista ei tule kuntosaliharjoittelijoita vaikka kuinka leivottaisiin, pitää löytää se ”oma” jonka eteen on valmis ähkimään ja huhkimaan hien virratessa onnellisena selkäpiirtä pitkin :) Voisko se olla joku tanssilaji, aeroobinen porukalla discomusan tahdissa…mistä tykkäät (edes vähän). Kuntonyrkkeily, olisko siitä apua myös migreeniin?? Et ole ensimmäinen etkä viimeinen joka pähkäilee, mutta myös onnistuu, joten tsemppaan sua Eve jatkamaan!
ps onko sulla personal treinerii? Ainakin yhden tuki ”kentällä” olis hyvä…tyyliin kaveria ei jätetä!
Kuntosali on ollut ainoa laji mistä pidän, mutta nyt tuntuu vaikealta edes aloittaa. Kai johtuu tästä parin viikon päänsärystäkin kun en ole voinut mennä sinne ponnistelemaan, niin nyt tuntuu koko ajan vaan vaikeammalta.
Musiikista ja tanssimisesta kyllä tykkään, mutta inhoan aikatauluja. Kuntosalin ja lenkkeilyn parhaat puolet on ne että voi suorittaa omalla aikataululla :)
Mä näen, että tuo liikuntalupaus on kova ja jo se, että nuo lenkkeilyt ovat toteutuneet on jo iso askel eteenpäin menossa. Sulla on menossa kuitenkin kokonaisvaltainen muutos kaikkinensa, joten lenkkeilyt ja hyötyliikunnan lisäys ovat mun mielestä jo ison peukun arvoiset.
Tässä on varmaan osittain sekin että ruokailun JA liikunnan lupaukset on kova pitää yhdessä. Mulle aikamoista suorittamista nimittäin…
Voisiko noita kävelylenkkejä yhdistää työ- tai sali- ja kauppamatkoihin niin, että ne menisi hyötyliikuntana? En tosin tiedä millaisia välimatkoja sinulla on, mutta jos pari kertaa viikossa kävelisit esim salille, ei sinun tarvitsis tsempata itseäsi urheilemaan niin montaa kertaa, kun tulee tavallaan kaksi treeniä yhdellä iskulla :)
Miten muuten ylipäätään koet salilla käynnin (en muista oletko joskus kirjoitellut asiasta)? Lähinnä pohdin, että viihdytkö salilla, pidätkö salitreenaamisesta jne. Haluan vain ehkä painottaa tässä sitä perusjuttua, että kun todella tykkää siitä urheilumuodosta mitä tekee, ei sitä motivaatiota ja tsemppiä ole niin vaikea hakea.
Tsemppiä! Todella toivon, että pääset tasapainoon urheilun ja syömisen kanssa. Varmasti kokeilemalla, mutta myös itseään haastamalla, löytyy ne itselle sopivat määrät.
Kävelylenkit teen koirien kanssa että saavat mahdollisimman paljon liikuntaa, joten työmatkoihin en sitä voi käyttää (ja menisi liikaa aikaa mulla, ja aamulla pahimmassa tapauksessa pitäisi jo ennen aamuviittä lähteä kävelemään :D heh). Meillä kauppaan on noin 50m, ja sali on mun työpaikalla (ja toinen vaihtoehto 100m päässä) joten niitä ei tosiaan voi mitenkään hyödyntää :)
Ennen mä tykkäsin salitreenistä ja olen myös hyvillä tuloksin harrastanut voimailua ym ja treenannut ns. ”kovaakin” ja motivoituneesti, mutta jotenkin olen ehkä kasvanut erilleen tuosta bodausmaailmasta. Lihaskuntotreeni olisi kuitenkin mulle myös hyväksi, joten siksi ajattelin ottaa sen takaisin ohjelmaan. Nyt vaan ei jotenkin kiinnosta? En itsekään ymmärrä…
Olisitko voinut tehdä kevyemmän liikuntalupauksen jo alkuun? Ja olisko mahdollista että kävisit siellä salilla ja jos se ei tunnu kivalta eikä sitten kiinnosta niin sit et mene ja keksit jonkun muun lajin tilalle, esim uinti, mutta kävisit nyt edes kokeilemassa, varsinkin jos sulla on paikat jumissa ja varsinkin jos sulla on sali ihan työpaikalla, luulis siinä olevan tarpeeks motivaatiota saada vähän verta liikkeelle niissä jumiutuneissa lihaksissa.
Mä oon tosi kauan lukenut tätä blogia mutta nykyään vaan ottaa aivoon kun mikään ei etene (siis just se että lähetään kauheella innolla aluks ja huudellaan asiaa ympäriinsä ja sit pari viikkoa ni homma menee läskiks ja sit tää sama toistetaan kymmeniä kertoa säännöllisin väliajoin) ja ihan oikeesti, jos oot tehnyt itsellesi liikuntalupauksen niin mitä jos ihan vaan vaikka pari viikkoa noudattaisit sitä? Vaikka nyt et vielä oo päänsärkyjen ja muiden takia voinut, niin ehkä ensviikolla voit, tai sitten sitä seuraavalla viikolla. MIKSI jumiutunutta ja päänsärkyistä ihmistä motivoi enempi olla tekemättä asialle jotain kuin tehdä asialle jotain koska ei kiinnosta? Tätä mä en jotenkin ymmärrä ja jollain tarkotan nimenomaan muutakin kun vaan lääkkeiden napsimista ja hierojalla käymistä.
Sulla on tosi paljon syitä mikset voi syödä terveellisemmin ja sulla on tosi paljon syitä mikset liiku, eli sulla on tosi paljon syitä miksi sua ei kiinnosta pitää itsestäs kunnolla huolta. Joo, sä voit kirjottaa vuosikausia blogia ja keskustella asioista siellä ja täällä mut jossain kohtaa syttyy valo ja löydät varmasti sen ihan oikeen ja aidon motivaation, sen aika ei vaan taida olla ihan vielä.
Jos sua lukijana ottaa aivoon, niin voit vaan kuvitella millaista mulla on ja kuinka paljon mua ottaa aivoon nämä samaiset mainitsemasi asiat. Mä yritän aina ja lupaan kaikkea, mutta sitten en vaan jaksa tai pysty tai laita tähän joku selitys. Selityksiä riittää, mut en mä sille minkään voi, ja ainakin oon rehellinen.
Sitä kuntosalia mä tarvisin kyllä noiden hartioiden ja niskojenkin takia, tiedän sen. Mutta samalla mietin et oonko vielä kipeempi ja vituttaako mua vielä enemmän sen jälkeen. Vaikeeta on, tiedän.
Mut siitä olen ylpeä et mä oon tässä laittanu jo aika monta haastetta itselleni samanaikaisesti, ja osan niistä saan jopa hoidettua.
Mä oon maksanu treeniohjelmastani niin se ainakin motivoi ja ei sitä aina kiinnostas lähtee, mutta meen yleensä aina suoraan töistä ja ikinä ei oo harmittanu että on tullut treenattua! Eli salille vaan kokeilee vaikka ei kauheesti kiinnostaiskaa, jos vielä treeninkin jälkeen tuntuu siltä että tää ei kiinnosta niin sitten voi miettii uudestaa :)
Mulle maksaminen ei oo ollut koskaan motivaattori, eli ei haittaa vaikka ois salikortit, jäsenyydet, valmentajat ja muut, mutta suurinta osaa se varmasti motivoi. Parasta on kun voi suoraan töistä jäädä salille, mutta en tiedä onko se mun tapauksessa mahdollista. Ehkä lyhyempinä päivinä, koska koirat on pakko viedä ulos. Kai mä vaan otan itseäni niskasta kiinni ja yritän…
Pidä lenkkitavoite ja 1x sali viikossa. Nosta määrä 2 kun pääset alkuun. Tsemppiä!! Onnistut kyllä!
Tuo voisi olla vaihtoehto :)
Onhan kolme lenkkiä viikossa kolme enemmän kun ei yhtään! Hyvä suoritus ja yli puolet (kolme viidestä) suunnitelluista liikuntakerroista tehty, enemmän harmittaisi jos saldo olisi 0. Mitä jos salille menon kynnys olisi aivan supermatala. Kuunteletko musiikkia treenatessa? Jos valitsisit vaikka 5 suosikkibiisiä ja päättäisit tehdä jotain kevyttä veryttelyä (esim. rauhallisesti crosstrainer/soutu/pyöräily) viiden biisin ajan, siitä tulee helposti 15min. Päälle kehonhuoltoa toiset 15min, vaikka kepin kanssa kyykkyyn menoa ja venyttelyä ja ihan kevyttä liikkumista. Tekisin varmasti hyvää niska-hartiaseudulle. Jos vaatimukset salitreeniä kohtaan olisi riittävän matalat. Joskus käy niin että tekee kuitenkin mieli kokeilla tehdä painoilla pari hauiskääntöä kun huomaa että olo onkin ihan hyvä :)
Hurjasti tsemppiä! Jo tämä että olet itsellesi rehellinen ja tiedotat asiat on askel eteenpäin, kyllä ne toimintamallitkin hiljalleen muuttuu, kun tietää ensin mikä on pielessä (tarkoitan siis jos itse on tyytymätön johonkin, sehän on jokaisen oma päätös). Täältä on kiva lukee raporttia aina miten on mennyt :)
Hyviä vinkkejä, kiitos niistä. Salibiisilista onkin väkerrettävä heti alkuunsa, ja vaikka biiseittäin tehtävä yhtä sun toista :)
Mäkin kannatan 1 x viikossa sali ja siihen päälle vaikka kotijumppa? Asutko vielä Minnan kanssa? Hän varmasti keksisi tehokkaan kotijumpankin, jolla ylläpitää/vahvistaa hieman lihaskuntoa, eli ei mitään maxi maastavetoja tai kyykkyjä alkuunsa. Tai onhan noita nettikin pullollaan. Mun mielestä kotijumppa ois hyvä yhdistää lenkin päälle, eihän sen tarvitse kestää kuin 20-30 min :) Kun säät lämpenee niin jumpan voi tehdä myös lenkin ohella jollain penkillä, töölönlahti ja stadin puistot on penkkejä täynnä ja siellä muutkin tekee ojentajadippiä/penkille nousua. Ties vaikka jossain matkan varrella ois sellanen erillinen jumppapaikka mis on pari telinettä jne?
Mun mielestä kannattaa nyt kuitenkin yks kerta käydä siellä salilla ihan vaikka vaan testaamassa omaa kuntoaan niin voi sitten mahdollisesti myöhemmin seurata edistymistä. Jos se ei oo enää oma juttu niin sit ei oo. mutta siinä oon samaa mieltä että jotenkin sitä lihaskuntoa olisi hyvä pitää yllä, mut voisko tollanen kotijumppa olla täsäs vaiheessa riittävä (kun kuntotasosi ei varmaan ole mitään huippuluokkaa eikä heti välttämättä tarvita lisävastusta montakymmentä kiloa rautaa :D)?
Entäs kotijumppa :) Jos kokeilisit jotain viiden liikkeen kotijumppaa aina kävelylenkin päätteeksi tai vaikka alkuun ihan vaikka kerran viikkoon. Oon ite ollu tosi huono jumppaamaan kotona, mut nykyään teen lenkin pääteeksi jumpan joka sisältää kyykky, punnerrus, ojentajadippi, vatsarutistus ja hyvää huomenta-liike. Fiiliksen mukaan teen yhden tai useamman kierroksen.
Suosittelen salia vaikka alkuun ees kerran viikkoon!
Omasta kokemusta nimittäin.. Liikuin ennen aktiivisesti(juoksin, plus sali 6 kertaan per viikko) sit tuli sairausputki , elämä meni muutenkin perseelleen. Aloin ahmia,lihoin ja sairastuin bulimiaan.
Nyt sit 2 vuoden jälkeen aloittanut liikkumista uudelleen ja vaikka on vähän masentava sanoa ni oikeestaan vasta 3-4 salin kerran jälkeen olen löytänyt sen saman innon takaisin..
Joten pieniä muutoksia ja tsemppiä toivottavasti pääset salille!! <3