En olisi arvannut olevani vuosia sinkkuna
8
Kolme ja puoli vuotta sinkkuna on kolme vuotta liikaa
Tai siis liikaa ainakin siihen nähden mitä olisin ennustanut jos multa olisi joskus kysytty, että kauanko tulen olemaan sinkkuna viimeisimmän eroni jälkeen. Olisin varmasti arvellut jotain puolta vuotta tai maksimissaan vuotta. En missään tapauksessa sitä, että vielä kolmen ja puolen vuoden jälkeenkin olen edelleen sinkkuna. Eikä muuten mene enää kauaa kun tämä kolme ja puoli vuotta sinkkuna onkin jo neljä vuotta. Se aika tulee keväällä, enkä usko että on siitä mihinkään muuttumassa.
Muistan kun muinoin ihmettelin miten eräs entinen työkaverini oli ollut seitsemän vuotta sinkkuna
Ihmettelin miten ihmeessä se on mahdollista? Seitsemän vuotta sinkkuna? Hän oli kaunis ja sanavalmis hauska nainen, mutta ei vain ollut pariutunut niinkään pitkän ajan kuluessa. Ja uskokaa pois, hän ei ollut mikään ”ronkeli” joten siitä ei voi syyttää. Hänelle olisi kelvannut ihan tavallinen perinteinen suomalainen mies. Ei mitään ihmeellisiä vaatimuksia. Nyt kuitenkin ymmärrän sen ihan hyvin miten joku voi olla vuosia sinkkuna. Ei se kumppanin löytäminen välttämättä olekaan ihan niin helppoa ja pariutumiseen vaikuttaa niin moni asia. Voi olla ettei itseään kiinnosta tai sitten ei sitä toista osapuolta. Tai sitten on jotain muita ongelmia. Tai ei edes kohtaa ketään kenestä innostuisi. Ei ole aikaa, intoa eikä jaksamista ajatella asiaa. Saati edes tarvetta. Kai sitä tekisi jotain asian eteen jos ei haluaisi olla sinkkuna?
Siltikään se ei kaikilla onnistu vaikka kuinka yrittää
Tavallaan surettaa sellaisten ihmisten puolesta jotka parisuhdetta etsii. Mä itse ainakin toivoisin, että jokainen joka kumppania kaipaa saisi sellaisen. En kenellekään toivo yksinäisyyttä ellei sellaisesta osaa nautia. En halua edes ajatella millaista olisi kaivata seuraa, läheisyyttä ja kosketusta ja elää sitä saamatta. Sellainen yksinäisyys voi varmasti olla todella kalvavaa etenkin pidemmän ajan kuluttua. Sellainen kohtalo toki voi olla mullakin, sitä ei voi etukäteen ennustaa. Ehkä mä alan kaipaamaan kumppania jossain vaiheessa enkä sitten sellaista saakaan kovin helpolla. Ehkä joudun yrittämään ja pettymään monta kertaa. Mistä sitä voi etukäteen tietää?
Oma tilanteeni on helppo koska en laita tikkuakaan ristiin asian eteen
Joku voisi ajatella, että tällä siirrän ongelmaa ja pakoilen asiaa. Tavallaan näin asian varmasti voikin tulkita, mutten myöskään voi väkisin innostaa itseäni menemään treffipalveluihin ja kiinnostumaan miehistä jos ei vaan kiinnosta. Ei ole aikaakaan tässä elämäntilanteessa ja mä tarvitsen hirveästi omaa rauhaa ja yksinäisyyttä. Se mun oma aika on muutenkin kortilla joten tulisin hulluksi jos pitäisi tehdä vielä tästäkin tiukasta aikataulusta jotain koloja jollekin toiselle.
Toisaalta pitkässä sinkkuilussa piilee myös vaara
Vaikka olenkin tilanteeseeni tyytyväinen eikä parisuhde ole mielessäni, voi liian pitkä sinkkuilu etäännyttää kovasti niistä asioista jotka on ihmiselle tärkeitä. Itselläni etenkin kaikenlainen seksuaalisuus ja läheisyys on asioita joita voin toteuttaa vain ihastuneena ja rakastuneena (toisin sanoen parisuhteessa), joten sinkkuajat ovat minulla ns. selibaattia. Ihminen varmasti kuitenkin pohjimmiltaan kaipaa kosketusta ja jos on ilman sitä vuosia, onkohan se kauhean hyvä asia? Myöskin liika itsenäisyys voi kostautua ja on entistä vaikeampi joustaa parisuhteessa tai muuttaa omia tapojaan toisen takia. Voi tulla ongelmia tehdä asioissa kompromisseja ja parisuhteen luominen vaikeutuu näistä seikoista johtuen yhä enemmän mitä kauemmin yksinäinen kausi jatkuu…
Olisi mielenkiintoista tietää onko mulla tällä hetkellä kuinka paljon sinkkuja lukijoissa ja kuinka kauan olette olleet sinkkuina?
Aiheeseen liittyviä sinkkupohdintojani voit käydä lukemassa myös seuraavista blogipostauksista:
KAKSI VUOTTA SINKKUNA JA SELIBAATISSA
KOLME VUOTTA SINKKUNA AND STILL COUNTING
♡ SEURAA MINUA ♡
8 vuotta sinkkuna, ensi vuonna pamahtaa 9 täyteen. Ei ole ollut yrittämisestä kiinni, antanut kaiken ja enemmän, mutta kun ei… Oikeassa oot siinä että sitä toisen ihmisen läheisyyttä ja kosketusta kaipaa, kun huonoissa ihmissuhteissa sitä ei saa eikä tunnustusta. Yksinäisyys on välillä niin raastavaa ja oma mieli kääntää niin, että itsessä on vikaa kun seuraan ei kaivata. Vaikeita asioita…
Onko sulla tässä kuitenkin ollut yritystä ja joitain tapailusuhteita? Niistä ei vaan ole muodostunut vakavaa parisuhdetta? Niin tai näin niin onhan tuo varmasti perseestä asian pitkittyessä ja etenkin jos sitä kumppania kaipaisi. Silloinhan ei niin huolta ole jos ei ole itselle väliksikään, ehkä senkin takia olen itse päässyt toistaiseksi helpolla. Mua vaan huolestuttaa omassa tilanteessa välillä ehkä se, että mä olen _kirjaimellisesti_ täysin yksin, eikä edes mitään säätöjä jne ole ollut vuosiin ellei lasketa niitä kolme treffijuttua tämän vuoden alkupuolella.
Viimeisestä kunnon seurustelusta on puoli vuotta ja ennen sitä myös puoli vuotta edellisestä. On tässä jotain säätöä mut ei mitään kovin vakavaa..
Puoli vuotta ei varmaan vielä ala mietityttämään, etenkin jos on jotain säätöä kuitenkin. Kuulostaa varsin vilkkaalle ainakin omaan menooni nähden :D
Mun mielestä ei kannata soimata itseään siitä, että ei laita tikkua ristiin parisuhteen hankkimisen eteen. Ei näitä juttuja kannata pakottaa ja lisäksi se tinder-meininki ei vaan sovi kaikille. Itse ainakin ihastun ihmiseen vasta, kun tunnetaan. Sen takia kaikki seurustelukumppanit on olleet jostain kautta tuttuja ja nykyinen on samasta työpaikasta. Välissä olen ollut aina sinkkuna 3-5 vuotta (tosin jotain säätöjä näissä väleissä on ollut).
Ne 3 kertaa, kun pidempi suhde on alkanut, on homma vaan loksahtanut kohdilleen eikä oo tarvinnut yhtään miettiä, että onko mies kiinnostunut tai muuta sellaista. Ehkä uskon siis enemmän kohtaloon ja kemiaan kuin siihen, että sinkkuna pitäisi hartiavoimin työskennellä ja etsiä itselleen kumppani. Toki ihmisten ilmoilla pitää käydä, että tapaa niitä ihmisiä, mutta muuten voisi mun mielestä ottaa vaan rennosti. Hommaa on muutenkin kaikilla varmaan jo tarpeeksi :)
Mä uskon myös enemmän siihen että hommat menee itsestään jos menee, mutta tosiaan ihmisten ilmoillakin pitäis käydä :D Ei mistään kellarista mua kukaan löydä :D
Mielenkiintoinen postaus. Hmm, olen nyt sinkku ollut vuoden päivät. Eipä sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta voin ihan hyvin olla yksinkin. Ehkä kolmen vuoden kuluttua totean, että hitto, edelleen sinkku! Mutta tuo tulevaisuus eteen mitä vaan, niin otan sen vastaan, koska nyt annan elämän viedä. :)
Hyvää uutta vuotta! :)
Se aika menee yllättävän nopeasti, varo vaan :D