Hae
Queen of Eve

Miten hallita hallitsematonta herkuttelua – Tunnista tunteesi

Eilinen oli todellinen maanantaiden maanantai. Päivä jolloin oli millistä kiinni etten vain kävellyt työpaikalta ulos jättäen kaiken taakseni, lähteäkseni sieltä for good, ikuisesti. Hetkellisesti koin vastustamatonta tarvetta huutaa ovelta bye bye bitches ja hypätä pois oravanpyörästä uhkarohkeasti tyhjän päälle, vaikka parilla eurolla päivässä elämään Thaimaan beachbungalowiin ja blogaten elääkseni, kunhan vain saisin mielenrauhan ja pääsisin irti siitä paskasta jota jouduin läpikäymään. Don’t get me wrong, mä pidän työstäni ja työpaikastani, sillä enhän muuten olisi ollut kohta yhdeksää vuotta saman firman palveluksessa. Aina kaikki työtehtävät ja toimintavat eivät kuitenkaan ole mieleen, ja eilen oli juuri sellainen päivä.

Mulla on lyhyt pinna ja jos koen etten osaa tai edes halua oppia jotain ja asia tuntuu vaikealta, turhaudun nopeasti. Eilen nämä turhautumisen tunteet aiheuttivat minussa todellisen tulistumisen ja kuppini keikahti kunnolla nurin. Loppupäivää kohti rauhoituin ja sopeuduin tilanteeseen, mutta kokemani turhautuminen, ärtymys, suuttumus, nöyryytys ym. jäivät kalvamaan mieltä koko loppupäivän ajaksi. Osa tunteista oli itse luomiani tunteita, eikä varsinaista perusteltua syytä näiden tuntemiselle ehkä ollut, mutta minkäs sitä itselleen voi. Kun viha leimahtaa ja kasvaa lähes raivoksi, on vaikea hillitä itseään ja järki sumenee.


Selvittyäni hengissä työpäivästä tein tietoisin päätöksen syödä herkkuja. Ajattelin että nyt mä ahmin, mä ansaitsen nyt helpotuksen ja jotain hyvää tämän hemmetin paskan maanantain päätteeksi. Menin kauppaan ja seisoin herkkuhyllyillä. Järki toimi päässä sen verran etten mättänyt ostoskoriin hallitsematonta määrää minulle ominaisia megakokoisia sipsipusseja, dippejä, pakastepizzoja, suklaalevyjä ja karkkipusseja, vaan tyydyin ottamaan muutaman pasteijan, yhden leivoksen, karkkia ja pähkinöitä. Kaupassa ollessakin pystyin jollain tasolla kontrolloimaan tilannetta enkä antanut homman lähteä ihan käsistä, olin puoliksi ylpeä.


Vaikka tapani käsitellä ahdistusta ja pettymystä, päivällä kokemani vihan turrutusta ja siitä palautumista oli palkita itseni jollain hyvällä, tein kaiken tietoisesti. Se jos mikä on ahmimishäiriön hoidossa todella hyvää edistymistä. Pystyin kontrolloimaan itseäni kaupassa ostotilanteessa, sekä vielä herkkuja syödessäkin sillä mätin puolet roskiin ja jätin loput syömättä. Ahminnan keskeyttäminen on mahtava edistysaskel joten voin olla vain tyytyväinen, ja kaiken lisäksi sain suljettua itsestäni pois sen on/off -ajattelun että nyt kaikki olisi pilalla. Ei ole, mä jatkan taas siitä minne eilen jäin, eikä yksi tälläinen tapahtuma romuta yhtään mitään. Nyt vaan seuraavaksi yritän stopata jo aiemmin, hengitellä syvään ja miettiä vielä kauaskatseisemmin. Tällä kertaa tämä oli kuitenkin tapani selvitä, ja siitä mä taas selvisin.

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

4 kommenttia

  1. Hanna kirjoitti:

    Tunnistan kovasti tekstistä piirteitä itsessäni. Ahminta myös minua vaivannut ja vaivaa koko ajan. Olen kuitenkin saanut helpotusta siitä että a)myöntänyt asian ns hallitsemattoman luonteen itselleni ja b)elän ns repsahduksesta repsahdukseen, palaan aina ruotuun pakottamalla ja puhun itselleni lempeämmin. En enää ruoski vaan koitan hyväksyä. Uskon että tällainen tapa ehkä minulla toimii hallintaan parhaiten. Pettymyksen ja v’****ksen tuomat ahmintahimot on vaikeimpia hallita. Joten hattua nostan jos sait edes puolitettua normi kahminnat. Hienoa, se on jo yksi askel eteenpäin :)

    Kovasti tsemppiä!

    -Hanna
    http://fitfataitiys.blogspot.fi/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *