Hae
Queen of Eve

Itkukohtaus Instagramissa

Instagramissa mua seuraavat saivat eilen todistaa jotain poikkeuksellista

Tarjolla oli kirjaimellisesti aitoutta, kun järkyttävä itkukohtaus sai mut hallintaan enkä voinut saati halunnut salata sitä mun seuraajilta. Periaatteessa en haluaisi velloa negatiivisuudessa eikä se sovi tyyliini. En mielelläni palaa eilisen tapahtumiin enkä koe, että sillä aiheella loputon mässäily millään tavoin parantaisi olotilaani, mutta koen tämän kuitenkin tärkeäksi muiden ihmisten takia. Haluan antaa blogini kautta vertaistukea ihmisille ketkä kenties painivat samantyyppisten asioiden kanssa ja nyt ylipaino, ruokarauha, kehopositiivisuus ja huolitrollaus nousivat isoksi agendaksi somessani.

Mikä mua niin kovasti loukkasi?

Olen vuosikausia kamppaillut ahmintahäiriön kanssa ja mulla on ahdistuneisuushäiriö. Ne kummatkin ovat aika hyvin kontrollissa lääkityksen avulla enkä oireile kovinkaan usein tai voimakkaasti, mutta huonoina kausina nuo ongelmat nostavat päätään. Olen kertonut asiasta hyvin avoimesti blogissani ja kirjoittanut lukuisia blogikirjoituksia koskien syömishäiriötä ja ahdistuneisuutta. Minua etenkin pidempään seuranneet ovat varmasti hyvin tietoisia näistä asioista ja vuoden tai parikin mukana olleet luulisi olevan tietoisia taustoistani. Sen verran ne ovat kuitenkin olleet tapetilla. Sain kuitenkin todella ikävän kommentin aiempaan blogikirjoitukseeni jossa kritisoitiin asioita jotka johtuvat näistä sairauksista. Kommentoija ei ollut ensimmäistä kertaa blogiani lukemassa vaan kertoi olevansa jo parin vuoden ajan mukana, joten hänen olisi tullut olla varsin tietoinen kaikista näistä asioista.

Mistä itkukohtaus SIIS johtui?

En julkaissut ensimmäistä saamaani kommenttia (kaksi seuraavaa kyllä) sillä minusta se oli niin hirveä. Oli hirveää lukea itsestään ja omasta sairaudestaan vähättelyä ja ihmettelyä miksi en toimi niin tai näin, kun varsin selkeästi niistä olen kertonut miksi oireet ovat mitä ovat. Oli todella hirveää tulla syytetyksi edesvastuuttomuudesta vaikuttajana siksi, että ylipainoisena olen ollut työni puolesta terassilla tai erilaisissa PR-tapahtumissa ja syönyt ravintolaruokaa, coctailkutsujen tarjoiluja ja nauttinut vielä alkoholia.

Koin syytökset siitä, että olisin jotenkin vastuussa muiden ihmisten valinnoista todella loukkaavana ja petyin erityisesti siihen, että niin paljon kuin ruokarauha ja kehopositiivisuus ovatkin olleet esillä, en ylipainoisena ja syömishäiriöisenä saisi tuottaa muuta kuin terveyttä ja terveellisiä elämäntapoja edistävää sisältöä. Blogini oli kuulemma parempi silloin kun laihdutin aktiivisesti, mutta nyt lietson valheelliseen kehopositiivisuuteen hankkimalla itselleni useita eri sairauksia ja kuolemalla ennenaikaisesti.

Suurin järkytys itselleni oli se kuinka joku voi ajatella, että tulemalla kertomaan minulle kuinka huono ihminen ja vaarallinen esikuva olen, niin sen lisäksi vielä halutaan korostaa mihin kaikkeen tulen sairastumaan ellen jo sairasta, ja povataan lyhyttä elinikää ja ihan kirjaimellisesti pelotellaan, että mun voi olla liian myöhäistä tehdä enää mitään. Arvatkaa miltä se kuulostaa ahmintahäiriötä ja ahdistuneisuushäiriötä sairastavalle ihmiselle joka muutenkin voi olla äärimmäisen huolissaan terveydestään ja syömisistään ja on onnellisena ollut muiden, ihan tavallisten ihmisten seassa nauttimassa kesästä terassilla ja syöden mitä muutkin syövät?

Aktiivisella pyrkimyksellä muuttua saa ”ostaa” itselleen ihmisarvon

Minun ei tulisi siis näyttää ravintolaruokia, satunnaisia viinilasillisia, mitään herkkuja ja muille ihmisille sallittua elämää, vaan sitä vastoin aktiivisesti pyrkiä laihtumaan henkisen hyvinvointini uhallakin ja osoittaa laihduttavani ja yrittäväni elää terveellisesti. Kieltäytyä terasseista, alkoholitarjoilusta ja ala carte ruoista, koska esittämällä niitä blogissani lietson valheelliseen kehopositiivisuuteen ja kannustan ihmisiä lihomaan. On uskomatonta, että ylipainoiselle ihmiselle voidaan tulla sanomaan tällaisia asioita. Ei ihme kun ei monet uskalla julkisesti syödä mitään pelossa, että heitä arvostellaan sen perusteella. Ihan normaalien asioiden tekeminen on kiellettyä tai vähintäänkin arveluttavaa kun olet ylipainoinen. Kaikki mikä ei selkeästi osoita tarvetta laihtua on huonoksi.

Kyllä, tiedostan riskit ja olen tietoinen omasta terveydentilastani

Paranemsprosessiani eikä yleisesti vointiani kuitenkaan paranna millään tavoin pelottelut kuolemasta ja sairauksista. Ne eivät saa minua laihtumaan viittäkymmentä kiloa yhdessä yössä eivätkä tsemppaa eteenpäin, vaan päinvastoin lisäävät ahdistuneisuutta, pelkotiloja ja pahimmassa tapauksessa myös ahmintaa. Ahmintahäiriöisen ratkaisu ahdistaviin tilanteisiin kun on usein herkutella ja käpertyä piiloon syömään kun se parantaa sitä kamalaa oloa.

Mä itkin eilen siksi, koska tämän tyyppinen kommentointi sai ahdistuneisuuden taas heräämään ja vahvisti kaikenlaisia pelkojani joita välillä poden. Jouduin taistelemaan kynsin ja hampain ahmimiskohtausta vastaan ja pyörittelin tätä asiaa päässäni koko päivän, saamatta mitään muuta järkevää aikaan. Tästä nouseminen ja asian unohtaminen on haastavaa. On vaikea olla pirteä, energinen ja uskoa positiiviseen muutokseen jos samaan aikaan ympäristöstä tulee painetta, pelottelua ja piiskaa, kun ainoa mitä kaipaan on tukea, hyväksyntää ja mahdollisesti porkkanaa.

Alkuperäistä kommentoijaa kohtaan en kanna kaunaa. Halusin puhua tästä yleisellä tasolla, jotta tästäkin kokemuksesta jäisi jotain hyvää käteen. Kenties vaikka apuna muille samaa kohdanneille, tai sitten niin, että joku jättää tämän kaltaisen kommentoinnin jatkossa tekemättä.

Stop huolitrollaukselle ja tsemppiä kaikille samojen asioiden kanssa painiville, ette ole yksin!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

10 kommenttia

  1. Susu kirjoitti:

    Hei, olen seurannut kirjoituksiasi vain vähän aikaa, mutta ne kiinnostavat, koska itselläni on vastaavia vaikeuksia elämässä. Olen tositosi pahoillani saamastasi typerästä kommentoinnista ja toivon kaikkea hyvää ja onnellisuutta jatkossa. Hyvä, että kapinoit vastaan, se auttaa meitä muitakin, kun joku jaksaa. Ja antaa lohtua omissa kamppailuissa. Kiitos siitä! Ihanaa kesää tästä eteenpäin myös ja nautinnollisia hetkiä, muista välittämättä, oikeiden ystäviesi kanssa! T.täti espoosta

    • Eve / Queen of Eve kirjoitti:

      Kiitos kivasta kommentista Susu :) Hyvä jos täältä löytyy kivaa luettavaa ja hyvää mieltä/tsemppiä omaan elämään. Mukavaa kesää myös sulle! :)

  2. Miia kirjoitti:

    Tää keissi on hyvä esimerkki siitäkin että miten vähän me blogin lukijat todellisuudessa nähdään ihmisten elämästä. Satunnaisille lukijoille voi tilanne tosiaan näyttäytyä vaikka vaan PR tilaisuuksissa kekkulointina vaikka postauksien väliin sisältyy päiviä tai viikkoja ihan normaalia tavallisen ihmisen arkielämää. Me nähdään vaan se pieni erityinen elämässä mutta ei sitä ”tylsää” mikä jää sinne väliin.

    Tsemppia sulle kesään ja se että tiedostaa omat ongelmansa on jo puoli voittoa :) Nauti skumppasi ja ruokasi koska sen voi tehdä vaan kerran. Seuraavalla kerralla maut on jo ihan erilaisia :D

    • Eve / Queen of Eve kirjoitti:

      Kiitos <3 Tosiaan nämä on niitä paloja elämästä. Sinänsä hassua, että mielikuvahan tietysti syntyy näiden perusteella, mutta se voi olla todellisuudesta täysin erilainen. Esim se että käy jossain tilaisuuksissa ja esittelee kuvia skumppalaseista ja viineistä, voi vaikuttaa jollekin että "aina se on ryyppäämässä" vaikka todellisuudessa olisi siemaissut suullisen ja koko vuoden aikana tulisi yhteensä juotua pullollinen. Sitten taas joku joka ei esittele niitä juomia voi todellisuudessa bilettää kaikki viikonloput ja olla usein humalassa, mutta blogissa näkyy vain "terveellisiä juttuja" ja kaikki luulee että on joku terveyden perikuva. Sitten Jodelissa kauhistellaan että se ja se vaikuttaja on nähty humalassa ja tupakoimassa vaikka "esittää" jotain pyhimystä vaikkei kyse ole mistään esityksestä. :D

  3. Katja kirjoitti:

    Voi hyvä elämä juuri TÄMÄ!!!! Tämä että ylipainoinen on elämänsä arvoinen, ihmisen arvoinen VAIN jos aktiivisesti laihduttaa tai yrittää kaikin keinoin. Ja ei, et saa nauttia muuta kuin tuopillisen vettä jos ees KEHTAAT mennä terassille. Ollaan muka niin huolissaan vaikka tosiasiassa kyse on vain ja ainoastaan kiusaamisesta, pahanolon aikaansaamisesta ja alistamisesta. Jos ei henkilö pysty seuraavan 10 minuutin sisään asiaa muuttamaan, niin miksi muiden pitäisi sitä kommentoida. Henk.koht. jos uskallan puhua siitä kuinka laihduttamiseni (ja sitä seurannut painonnousu) aiheutti kasan sairauksia, saan kysymyksiä että no teitkö noin ja näin? Jos laihduit, niin miksi sairastuit? Ihmiset ovat niin kamalan armottomia niille, jotka uskaltavat olla esillä. PS. Tää oli mun eka postaus mitä sulta luin, mutta ei varmasti jää viimeiseksi. Kaikkea hyvää kaikesta muusta huolimatta. :)

    • Eve / Queen of Eve kirjoitti:

      Kiitos Katja :) Hyvä kommentti ja kaikkea hyvää myös sulle :)

  4. Jen kirjoitti:

    Olen typertynyt siitä ajatusmaailmasta, että ylipainoisena tavallinen ravintolaruokia ja juomia sisältävä päivitys näyttäytyy näin räikeässä valossa, kun kenen tahansa muun laatimana päivitys olisi sitä, miksi se on tarkoitettukin: ravintolaruokia koskeva päivitys. Tämä kertoo enemmän kommentoijasta, kuin kenestäkään bloggaajasta, ja jos bloggaajan teot suodattuvat omissa silmissä ensisijassa hänen ylipainonsa ja laihdutuspyrkimystensä kautta, lienee syytä syventyä omiin motiiveihin ja siihen, onko todella kyse huolesta. Joskus, ja hyvin usein, ”suoruus ja rehellisyys” eivät ole huolentäyteistä herättelyä, vaan tökeröä käytöstä.

    Uskon ja luotan siihen, että valtaosalle lukijoista päivitys näyttäytyi positiivisena ravintolapäivityksenä ilman linkkejä painoosi. Ja siinä on minun mielestäni kehopositiivisuuden ydin: saada olla ja elää rauhassa ilman, että tulee arvotetuksi kehon kokonsa ja piirteidensä vuoksi. Myös sinulla on täysi lupa syödä, juoda ja kuvata kokemuksiasi, etkä ole kenellekään tästä tilivelvollinen.

    Hyvää kesää sinulle, ja paljon tsemppejä! :)

    • Eve / Queen of Eve kirjoitti:

      Kiitos Jen kivasta kommentista, tuli hyvä mieli :) Hyvää kesää myös sulle!

  5. Siiri kirjoitti:

    Moikka Eveliina, en yleensä ”vaivaudu” kiireisen arjen keskellä kommentoimaan lukemiani blogipostauksia, vaikka sinunkin kirjoituksia olen säännöllisen epäsäännöllisesti lueskellutkin. Nyt tuntui kuitenkin, etten voi jättää kommentoimasta.

    Ensimmäiseksi, haluan pahoitella kertomiesi kommenttien esittäneen henkilön sekä monen monen hänen kanssaan samalla lailla ajattelevan (näitä nimittäin on ja paljon) tietämättömyyttä sekä tunneälyn köyhyyttä. Siitähän tuon tyyliset kommentit loppukaikkien johtuvat, tietämättömyydestä sekä haluttomuudesta tarkastella asiaa toisen ihmisen näkökulmasta. Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, tai eivät halua ymmärtää, että ylipainoiselle ihmiselle itse ylipaino on hyvin harvoin ”syy”, vaan pikemminkin seurasta muista sairauksista sekä ongelmista, joita sinäkin olet tuonut ymmärrettävän selkeästi esille.
    Vaikka olen itsekin sitä mieltä, ettei ylipainoa itsessään saisi ikinä ihannoida ja pitää tavoittelemisen arvoisena asiana, kuten ei myöskään laihuutta tai muita keholle epäterveellisiä tiloja, on täysin järjetöntä syyllistää ylipainoista ihmistä siitä, että hän tekee elämässään sellaisia asioita, jotka ovat täysin hyväksyttyjä, jopa ihailtavia ja kiinnostavia, kun toimijana on ns. normaalipainoinen ihminen . Ihmiset eivät myöskään ymmärrä, että siinä missä em. asiat ovat ns. terveelle ihmiselle tavallisia arjen juttuja, voivat ne olla ylipainoiselle/alipainoiselle/mielenterveyden kanssa kamppailevalle todella isoja. Joku voi viettää päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia pohtien ja rohkeutta keräten, että uskaltaa edes lähteä istumaan sinne ravintolaan tai terassille. Tätä eivät alkuperäisen kommentojan kaltaiset ihmiset ymmärrä. Pahoittelut siitä.

    Kiitos sinulle, että et ainoastaan ole tarpeeksi rohkea lähteäksesi, vaan kirjoitat ja kerrot näistä kokemuksista positiivisesti, ja jaat elämääsi lukijoille. Uskon, että blogipostauksen kaltaiset kommentit ja hetket eivät tee siitä ainakaan yhtään helpompaa. Uskon myös, jopa tiedän, että blogisi ansiosta ehkäpä joku toinen kanssasi samankaltaisten asioiden kanssa kamppaileva uskaltaa niin ikään lähteä ”ihmisten ilmoille”. Tämä jos mikä, on mielestäni mahtava saavutus. Jos yksikin ihminen saa blogisi ansiosta rohkeutta lähteä sinne terassille tai minne vaan, vaikka onkin jollakin tapaa ”terassimuottiin” sopimaton, olet mielestäni loppupeleissä saanut aikaan aika hemmetinmoisen hienon asian. Ehkäpä sen yhden terassikeikan ansiosta se samainen ihminen uskaltaa seuraavana päivänä lähteä vaikkapa ulos ravintolaan eikä jää kotiin syömään einesruokia? Ja ehkäpä jonakin päivänä hän päättää kotona sisällä olemisen sijaan valita vaikka ulkona kävelyn, koska on edellisten tilanteiden ansiosta oppinut jännittämään vähän vähemmän ihmisten kohtaamista ja arvostelua. Näin ollen olet näillä kommentoijan mielestä epäterveellisillä esimerkeillä saanut jotakin terveyttä edistävää aikaiseksi.

    Olisipa elämä niin mustavalkoista, minkälaisena monet sitä pitävät. ;)

    • Eve / Queen of Eve kirjoitti:

      Kiitos Siiri tosi kivasta ja ajatuksella kirjoitetusta pitkästä kommentista. Hyviä huomioita asiasta teit, ja olen sun kanssa samaa mieltä näistä mitä kirjoitit. Mä toivon myös että ihan normaali elämä on ok ja tätä kautta monet voi saada jotain vertaistukea, ja myös itse saan siitä parempaa oloa vaikken 100% ihanteellisesti kaikesta elämässä suoriudukaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *