Leppoisasti lomalla

Oli vielä hämärää kun mun peiton alta keplotteli joku karvainen otus ylemmäs ja ylemmäs. Mahan päältä rinnalle ja sitten pilkisti pää peiton alta: ”Huhuu, joko ollaan hereillä? Kaipaisin rapsutuksia!”

En minä vielä siihen aikaan jaksanut nousta joten jatkettiin porukalla unia, minä käänsin vähän kylkeä ja hoidossa oleva koiraperhe majoittui viereeni sykkyrälle, kuka mihinkin paikkaan. Sänky oli yhtä myttyistä peittoa, tyynyä ja karvakasaa kun me siellä porukalla maattiin vielä tunti lisää.

Seuraavaksi kun silmäni aukaisin alkoikin tältä neidiltä sataa pusuja niin vallan mahdottomasti. Nyt oli siis aika herätä, ei auttanut enää pötköttää kun koirat oli sitä mieltä että ”Ylös, ulos ja lenkille!”

Sinne siis. Silmät sikkuralla. On kirkasta ja ei oikein meinaa nähdäkään mitään, mutta mentävä on kun koiralauma haluaa. On pissittävä itse kunkin, jos minä ensin sisällä ja koirat sitten ulkona pihalla?

Niin me sitten mentiin, Rodi edellä ja Peppi ja Nelli perässä. Kevyttä aamulenkkiä tehtiin puolisen tuntia ihan rauhalliseen tahtiin, saivat haistella ilman hoputusta ja minä nautin raikkaasta ilmasta. Tuntui että auringonpaisteesta sai kivasti energiaa alkavaan päivään.

Rodi se rouskuttaisi tuota ruohoa koko ajan. Mullekin tuli nälkä sitä jatkuvaa mussutusta vierestä katsoen, mutta en mä viitsi ruohoa alkaa syömään, se on tehtävä ihan aamupalaa.

Stressitaso laskee ainakin puolella joka ikinen kerta kun Idan koirat ovat hoidossa. On ne sitten ihania :)