Hae
Queen of Eve

Mun äiti on parempi ku sun äiti

Ja mun isi voittaa teidän isin!

Viikonloppuna mulla oli kivaa ja hieman erilaista ohjelmaa, sillä mä matkasin bussilla Helsingistä Heinolaan minne mun vanhemmat, äiti ja isäpuoli on muuttaneet kesän lopulla mutsin jäätyä eläkkeelle. Mun vanhemmilla oli ennen kaupunkikoti Kouvolan seuduilla mistä mäkin olen lähtöisin, mutta koska ne rakasti maalla olemista niin ne vietti 90% ajasta meidän mökillä Jaalassa. Mökki myytiin heinäkuussa ja niinpä porukat päätti sitten asettua äitini synnyinseuduille asustelemaan.

Heinola on kyllä ihana kaupunki ja mulla on siitä hirveesti muistoja. Äitini puolelta isovanhemmat ja heidän lähisukulaisensa olivat suurin osa heinolalaisia, ja siellä onkin parikymmentä vuotta elämästäni tullut vietettyä todella tiiviisti sillä olimme erittäin läheisiä Heinolan mummon ja vaarin kanssa. Tosi monet mun parhaista lapsuusmuistoista ja kokemuksista on jotenkin Heinolaan sidonnaisia, joten kiva juttu kun vanhemmat asustaa nyt siellä!

Ingridistä mä en ollut kertonut yhtään mitään mun porukoille, en ostopäätöksestä enkä mistään. Olikin todella vaikeaa olla hehkuttamatta koiranpentuarkea ja Ingridin ihanuutta siihen asti kunnes menen heille kylään. Mutsilla oli lauantaina 64-vuotis syntymäpäivät ja viikko niitä odotellessa tuntui ikuisuudelta, olihan mulla tämä toinenkin lahja paljastettavana, eli ensimmäinen lapsenlapsi, karvainen sellainen!


Mun äiti on itse tullut äidiksi 27-vuotiaana ja olen ainoa lapsi. Myös mun äiti on itse ainoa lapsi joten mihinkään erityisiin sisarusparviin ym nuorena sikiämiseen ei meidän suvussa olla totuttu. Lähes kaikki ovat olleet selkeästi aikuisia ja ehkä jo hieman vanhemman puoleisia lapsia saadessaan, ja moni on jäänyt tarkoituksella lapsettomaksi, niin myös minäkin. Äitini ei ole mummoksi kinunnut ja on kannustanut lapsettomuuteen, mutta kyllä tuo Ingrid sulatti sydämet ja äitini alkoi heti itseään mummeliksi kutsumaan, karvainen lapsenlapsi oli siis kiva yllätys! Vierailun aikana Ingrid se kiipeili äiskän ja isäpuolen sylissä ja nukkuikin useampaan otteeseen, on se vaan sellainen sylivauvell.


Päivä Heinolassa meni yhteisestä ajasta nauttien ja Ingridin pentuhölmöilyille ja tassuttelulle naureskellen. Näin aikuisena sitä ei tule välttämättä fyysisesti niin kauhean usein oltua yhdessä kun sitä on olevinaan kaikenlaista menoa ja meininkiä itse kullakin ja välimatkaakin on, mutta meillä on kuitenkin tapana soitella äitini kanssa useita kertoja viikossa ja whatsapissakin viestitellään melkein joka päivä. Mun äiti onkin ihan paras äiti enkä koskaan olisi parempaa voinut itselleni toivoa! Maailman rakkain ja parhain!

Muuten sitten päivän aikana syötiin poronkäristystä ja perunamuussia ja jälkkäriksi laskiaispullat, ah nam mitä herkkua! Isäpuolella tosin oli mantelimassalla oma pullansa kun se on kuulemma se ainoa oikea, mutta ei, ei se oo kun se on pahaa. Hillolla sen olla pitää sanon mä! Minä ja äiskä ollaan oikeessa ja syötiinkin hillopullat!

Kotimatkalle säiden herra heitti sitten ihan kamalan ilman. En voi edes käsittää miten kuski uskalsi ajaa rajoitusten mukaan kun tuntui että bussi voi lähteä käsistä hetkenä minä hyvänsä. Räntää satoi koko taivaan täydeltä ja sen verran oli kuitenkin pakkasta että se kaikki takertui pyyhkijöihin ja näkyvyys oli tosi kurja. Onneksi noissa pitkän matkan busseissa on kuitenkin turvavyöt olemassa, mä hirtin itseni penkkiin kiinni välittömästi jos vaikka jotain sattuisi, onneksi kuitenkaan ei.

Kotimatka menikin sitten mun kuorsatessa käsi Ingridin paljasta nahkamahaa rapsutellessa kun se likka veti sikeitä minkä kerkesi. Ei sitä virkeänä pystynyt katselemaan vaan itseäänkin alkoi nukuttamaan, haha.


Vanhempani lähtivät kuukaudeksi ulkomaille joten sinä aikana pikku-Ingrid kasvaa varmaan ihan hiiiiiilmuisesti, tai no, nähtäväksi jää mitä se kasvu sitten on. Ehkä sinä aikana nuo korvat vihdoin nousee pystyyn. Pieniä chihuvaatteita tuliaisiksi odottelemme.

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

9 kommenttia

  1. Minni kirjoitti:

    Pitkään kesti sinunkin sukuhaara ennen kuin sammui pois. Miljoonia sukupolvia aina yksisoluisesta lähtien. Se on siinä.

  2. R kirjoitti:

    Pari juttua kommentoitavana. Miksi käytät noin pienellä pennulla kaulapantaa :O? Ja vielä noin ohutta, valjaat kuuluisi pennulle.

    Aiemmin kommentoit selfieiden ottamista kun olit hankkinut uuden puhelimen: ”kun ennen tuli automaattisesti blurria niin nyt joutuukin varmaan alkamaan photoshoppaamaan kuvia niin maan p*rkeleesti sillä kasvoista näkyy kyllä joka ikinen ihohuokonen ilman ”täydellinen selfie”-modea. Haha!! Oletko alkanut photoshoppaamaan kuviasi ”niin maan p*rkeleesti” vai kuinka monta filtteriä oikein käytät kuvissasi? Ei ole pitkiin aikoihin näkynyt niitä blurrittomia kuvia, todella voimakkaasti muokattuja ovat nykyään.

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Mulla on Ingridille myös valjaat, sattuipa tuossa nyt vaan olemaan kaulapanta, ja niissä onkin enemmän opeteltavaa kuin valjaissa. Käytän siis molempia. Valjaat pennut hyväksyy helposti, pantoja ei. Valjaissa ja flexissä oppivat helposti myös vetämään, pannassa ja hihnassa ei niinkään. Tosin, näistä varmasti on montaa eri koulukuntaa ja pahimmat tietäjät on aina koirapiireissä, hirveitä riitoja saa aikaan aiheesta kuin aiheesta kun niistä voi olla niin eriävää mieltä. Nää koirajutut on aina vaarallisia aiheita :D

      Ja joo, jos lainaukseni oikein luit: Nykyään joutuu photoshoppaamaan niin maan perkeleesti koska etukamerakin on toooooodella tarkka. En halua esillä jokaista ihohuokostani ;) Tuossa Huawei P8 heittää automaattisesti kaunistuksen noin puoleenväliin (täysillä tehoilla on kuin alien, sitä en käytä). Teen jtn ihonhoitojuttua varmasti aika piakkoin blogiin, sitten ei tule yhtään filtteriä joten kannattaa varoa :)

      • Krista kirjoitti:

        Pakko kommentoida, vaikken mitään mistään tiedäkään, mutta omalla chihullakin oon aina pitänyt matkustaessa mieluummin pantaa kuin valjaita, on varsinkin omalle koiralle mukavampi vaihtoehto. Ja pantaa muutenkin aina kodin ulkopuolella, koska ainakin omasta mielestä toimii hyvänä merkkinä sille, että kyseessä on lemmikkikoira (erityisesti, jos koira pääsee karkaamaan). Valjaita pidin Nalalla silloin, kun oli pahin ”uhmaikä” päällä ja Nala onnistui riuhtaisemaan lenkillä itsensä pannasta irti. Nykyään jo kahdeksan vuotias, mutta vain kaksi kiloa painava lady, on lauhkea kuin lammas. Syli on edelleen mieluisin paikka, niin kuin aivan pienenäkin jo ? Onnea hurmaavan söpöstä Ingridistä. Viimeisimmät blogikirjoituksesi on nostattanut paljon ihania muistoja mieleen kahdeksan vuoden takaa. On nämä vaan aivan parhaita koiria ❤️ Kaikkea hyvää teille!

  3. R kirjoitti:

    Mikä muukaan kuin lemmikkikoira chihu voisi olla ??. Panta on hengenvaarallinen pennulle ja aikuisenkin pannan tulee olla vähintään kahden niskanikaman levyinen. Y-valjaat ovat paras, vetämättä kävelemistä ei opeteta välineillä vaan käyttäytymistä muokkaamalla, ei mitään väliä onko panta vai valjaat. Noin pientä ei edes tarvitsisi hihnaan kouluttaa, mutta kaupungissa usein pakko kun ei voi vapaana pitää. Onnea pennun koulutukseen!

  4. Outi Karita kirjoitti:

    Mulla pisti silmään tuo kahviastiasto, ihana! <3
    Pannoista, valjaista ym. koirajutuista en sitten mitään ymmärräkään :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *