Hae
Queen of Eve

Rannalle kaupunkilomalla, suosittelen!

*Sisältää mainoslinkkejä

Rannalle kaupunkilomalla?

Monikaan Italiaan ja Roomaan matkustava ei tule ajatelleeksi sitä, että vaikka Rooma on suuri kaupunkikohde, voi (ja kannattaa!) kaupunkilomaan yhdistää myös päivä biitsillä ja suunnata rannalle kaupungin paahteesta, ihan niin kuin italialaiset itsekin.

Me päätettiin jo reissua suunnitellessa ettemme vietä koko aikaa kaupungin paahteessa, ja suunnittelimme lähtevämme päiväksi meren rannalle nauttimaan vilvoittavasta merituulesta jota ei Rooman kaupunkilomalla muuten saa. Jo kesäkuun alussa kaupunki oli paahtavan kuuma, ja lämpötilojen seilatessa +31-33 asteessa, auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta, alkaa yllättäen se rantapäivä kutkuttaa.

Rooma ja rantaloma yhdessä?

Jos saisin valita uudelleen,  matkustaisin ensikertalaisena Roomaan ehkä 5-7 päiväksi, joista 2-3 viettäisin rannalla. Meidän lomamme oli vajaa 5 päivää joista 1 kului biitsillä, ja pidemmällä reissulla ottaisin kyllä ihan kaksi hotellia. Toisen kaupungista, ja toisen rannalta.

Rooma sijaitsee Lazion kunnassa, ei kovinkaan kaukana sisämaassa, ja sieltä on erittäin hyvät yhteydet oikeastaan kaikkialle Italiaan. Noin tunnin junamatkan päässä sijaitsee useita rantoja, joista parhaimmaksi google osasi kertoa paikan nimeltä Santa Marinella. Sinne siis!

Helppoa, kätevää ja nopeaa

Juna Santa Marinellaan, tarkemmin päätepysäkkinä Civitavecchia, lähtee Rooman päärautatieasemalta Terminiltä (laituri 27, aseman viimeisimpiä ja kauimmaisia raiteita jonne kävely kestää kauan ja on pitkä, ole siis reippaasti ajoissa!). Junalipun sai kätevästi ostettua automaatista aseman sisältä ja hinta oli ruhtinaalliset 4 euroa. Ei voida siis puhua kovinkaan kalliista matkustamisesta.

Santa Marinellaan kulkeva juna on todella siisti ja puhdas, nykyaikainen paikallisjuna ilman istumapaikkavarauksia. Junamatka rannalle kaikkine pysähdyksineen kesti noin tunnin, ja asemalta rannalle on googlen mukaan noin 5 minuutin kävelymatka. Todellisuudessa me hitaasti köpöttelijätkin taitettiin se varmaan noin kolmessa minuutissa, eli matka on siis lyhyt, voitte uskoa.

Santa Marinella

Asemalta rannalle johtaa loiva mäki jonka varrella on muutamia kahviloita, ravintoloita ja kauppoja, aina biitsihärpäkkeitä myyvistä paikoista lähtien. Muutama upeampi huvilakin sattuu sen lyhyen matkan varrelle, niissä olisi ihana asua. Oi jospa voittaisi lotossa…

Tunnelma kaupungissa oli heti varsin ihana, ja oli pakko räpsiä kuvia joka suuntaan. Etuvasemmalla kimmeltävä meri teki heti vaikutuksen, tuonne aaltoihin on pakko päästä pulahtamaan! Oli niin kuuma, niin kuuma, ja Rooman kaupungin pölyjä oli ihan pakko päästä tuulettamaan rannalle.


Kuinka saada oma paikka rannalta?

Niin. Se ei ollutkaan sitten ihan niin helppo homma. Santa Marinella ei ollut mikään massiivisten turistijoukkojen suosima paikka (koska monet eivät kai vaan tajua poistua sieltä Roomasta), vaan pikemminkin itse roomalaisten ja paikallisten suosima. 90% rannan väestä oli italialaisia, ja samoin sitten kaikki työntekijät hieman heikommalla (lue: olemattomalla) kielitaidolla varustettuja. Englanti ei ollut kauhean vahvoilla.

Ranta on jaettu eri värisillä varjoilla ja välissä on hieman köysiäkin jakamassa alueita. Kullakin alueella oli omat managerinsa ja/tai pisteet josta sai ostettua palveluita: pelkän aurinkovarjon tai aurinkovarjon ja pedit. Myös aurinkotuoleja oli tarjolla ja monet italialaiset istuivat tuoleilla tai olivat vilttien kanssa suoraan hiekalla. Tälle rannalle kokoonnuttiin isoina perheinä ja tuttavien kanssa. Tuntui että monilla oli koko suku mukana biitsipäivää viettämässä :)


Ensin me valittiin väärä ja kielletty paikka

Ja rykäistiin itsemme näyttävästä punaisten varjojen ensimmäiseen riviin, siellä kun näytti olevan paljon vapaita varjoja ja aurinkotuoleja. Eräs vanha italialaispappa osasi sitten sen verran englantia että yritti meille asiasta jotain kertoa, ”old season, old season” hokien.

Lähdin selvittämään asiaa managerien kanssa heidän kopilleen, mutta eiväthän he osanneet puhua englantia. Hokivat vain ettei heillä ole vapaita sunbedejä, vain varjoja vuokralla. Kerroin että löysimme paljon vapaita ja olemme jo valinneet mieleisemme, mutta ei mennyt perille.

Loppujen lopuksi, noin puolen tunnin rannalla olemisen jälkeen eräs paremmin englantia osaava italialaismies tuli kertomaan tilanteen: Kyseessä oli eturivin paikat joita ei voinut vuokrata, vaan jotkut olivat ostaneet ne koko kaudeksi. Haa! Nyt syttyi lamput päässä ja päästiin jonkinlaiseen ymmärrykseen. Ei muuta kuin etsimään uusia paikkoja, ja ne onneksi löytyivätkin nopeasti viereiseltä keltasiniseltä alueelta.

Aurinkovarjo tuoleineen noin parikymppiä päivä

Hinnat vaihtelivat jonkun verran rannan eri alueilla, ja me saimme kolmannesta rivistä varjon ja pedit koko päiväksi yhteensä kahdellakymmenellä eurolla. Tämä oli rannan edullisin hinta, sillä viereisellä alueella hinta oli 10e peti ja 7e varjo, joten kahdelle tämä olisi ollut peräti 27 euroa.

Parillakympillä eli kymppi per nenukka biitsipäivän hinta oli oikein mukava. Ei harmita. Toki itse olen tottunut hotellien omiin ranta-alueisiin ja ilmaisiin aurinkotuoleihin ja varjoihin, mutta tämä oli yleinen ranta ja Italia. Homma varsin ookoo.

Meressä käytiin sitten heittämässä talviturkit ja mun makuun vesi oli aika viileää, noin +23-24 astetta mutta kyseessä olikin vasta kesän ensimmäiset päivät. Heinä-elo ja syyskuussa Italiaan matkustaville merivesi onkin sitten sitä kuuluisaa kylpytynnyrin vettä. eli varmasti yli +27 astetta (juuri mulle sopivaa)


Mun vinkit biitsille!

Ota mukaan paljon raikasta vettä ja muuta juotavaa, jotain syötävää, aurinkorasvaa ja pyyhe. Niillä pärjäät pitkälle. Rannan palveluja löytyy kyllä aina vuokrattavista pukukopeista ja säilytyskaapeista yleisiin, suhteellisen siisteihin vessoihin joten siellä on mukava olla.

Italialaiset nostivat kenkänsä aurinkovarjon sisään ja kaikissa varjoissa oli koukut: reput, laukut ja vaatteet laitettiin niistä roikkumaan, turvaan hiekalta. Me uskallettiin jättää tavaramme myös vartioimatta (tosin pyydettiin viereisiä ihmisiä katsomaan niiden perään) ja kiedottiin tärkeät tavarat aurinkovarjon yläosaan pinnoihin kiinni. Niitä jos joku olisi halunnut lähteä varastamaan olisi pitänyt aika näyttävästi aukoa varjoa ja mennä räpeltämään meidän tavaroita.

Rannalla oli jonkun verran afrikkalaistaustaisia miesmyyjiä tarjoamassa aurinkolaseja, hattuja, rantapyyhkeitä, kenkiä, t-paitoja, feikkilaukkuja, bikinejä ym, mutta ei niin että olisi häirinnyt. Biitsillä kiersi myös aasialainen nainen jolta ostin jalkahieronnan, oli aivan ihanaa.

Santa Marinella, pakko suositella! Jos siis menette Roomaan, menkää käymään myös biitsillä :)

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

4 kommenttia

  1. Susa kirjoitti:

    Olisko ollut ennemminkin ”whole season”…? ?

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Todennäköisesti kyllä, mutta se kuulosti koko ajan old season, old season hokemiselta, eikä hän osannut kertoa asiasta enempää. Kielitaito siis rajoittui hyvin vähään ja ei hänkään korjannut kun kysyttiin että what do u mean by OLD? For old ppl or what? jne :D Kunnon säätöä.

  2. Emmi kirjoitti:

    Hei! Kiitos kivasta ja kattavasta kirjoituksesta S. Marinellasta!
    Olen itse lähdössä muutaman päivän päästä paahteiseen Roomaan ja suunnitelmissa on suunnata myös rannalle. Sitä googletellessa törmäsin blogiisi.
    Onko paikallisjunien aikatauluja jostakin saatavilla? Ja miten hyvin aikataulut pitivät paikkansa? Olisi kiva lähteä esim. sunnuntaipäiväksi Santa Marinellaan, mutta jäin miettimään kuinka junat tuolloin kulkevat…

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Moikka! Mä laitoin muistaakseni ihan googleen tuon ja tuli tämä sivu https://www.virail.com/train-rome-santa_marinella, tuolta näki hyvin aikataulut ja tää oli toinen https://www.trainline.eu/train-times/rome-to-santa-marinella

      Trenitalia operoi, helposti löytyy siis netistä ja tosi hyvin menee junia aamusta iltaan ihan kaikkina viikon päivinä, ja on halvat liput. Saa ostettua suoraan juna-aseman automaatista (mutta tosiaan huom. piiiiitkä matka raiteelle koska on viimeinen raide) ja takaisin tullessa voi olla pikkuisella asemalla jono automaatille :) St.Marinellassa oli vain yksi automaatti ja se oli miehittämätön asema, ja takaisin tullessa pitää muistaa mennä alikulkusillan kautta raiteiden ali toiselle puolelle että lähtee oikeeseen suuntaan eli takaisin Roomaan :)

      Kellonajat on tarkat ja sunnuntaina näyttää aikaisin juna lähtevän aamu kuuden maissa ja St.Marinellasta takaisin puoli kahdentoista aikoihin illalla. Vaihtoehtoja on siis paljon ja junat kulkee hyvin :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *