Hae
Queen of Eve

Paljaat nilkat talvella ja muita kuulumisia


Hei nyt ihan oikeesti! Kuka tunnustaa?  Mä en tätä tilannut joten sen teki joku muu! Kuka on syyllinen tähän ihan suoraan sieltä olevaan säähän? Nyt ei enää naurata ja pistää naaman vakavaksi kun sulaneiden lumien jälkeen yhtäkkiä maa onkin taas valkoinen ja ainakin Helsingissä on ollut parina päivänä pirun kylmä ilma ja kipakka tuuli joka on jäädyttänyt nenänpään ja sormet. Sporapysäkillä viiden minuutin odottelu lauantaina sai mut alistumaan ja vetämään hupun päähän. Se viima tuntui pureutuvan luihin ja ytimiin!

Yksi asia mikä mua ihmetyttää on nykynuorison kummallinen muoti missä pidetään ja pidettiin talvellakin -20 pakkasella nilkkapituisia tiukkoja housuja ja niiden parina lenkkareita lyhyilla sukilla, siis niin että oli nilkat paljaana. Kysyn vaan että mitähän hittoa? Mun mielestä aivan sairasta ja nytkin kun on ollut kauhea pohjoistuuli ja tuntunut että tämänkin valaanrasvan alle pääsee puhuri niin ei kun osa porukasta paahtaa tuolla takki auki, croptopit vilkkuen ja nilkat paistaen tuulessa ja tuiskussa…


Hauvavauvakin on ihan hätää kärsimässä kun neidillä on niin lyhyt karva ja ihan pentumainen untuva, se on kuin pumpulia ja palelee ja hytisee helposti. Vapina vaan käy jos ei ole lämmikettä päällä, ja kun tää tyttö on näitä Meksikon koiria niin ei ihmekään että tykkäisi vaan olla lämpimässä peiton alla.

Koko ajan koiran kanssa pystyy kuitenkin olemaan pidempään ja pidempään ulkona, ja nyt kun ei ole enää täysin perästävedettävä niin saa jo hieman lenkkeiltyäkin. Ei paljon, mutta enemmän kuin ei mitään. Kolme kertaa päivässä käydään ulkona (vapaalla enemmänkin) ja pyrin lenkittämään ympäri puistoja ja kävellä reippaampaan tahtiin. Mulle hyvää pakkoliikuntaa joka päivä ja säästä riippumatta lähdetään ulos. Tekee hyvää eniten henkisesti, mutta myös fyysisesti.


Mua huvittaa se että joskus kun mulla oli rottweiler olin aika ”tiukka muija”, tai jotain sen tyylistä, vaikea selittää. Eksän kanssa ostettiin Jenkeistä amerikanpitbullterrierikin, ei nyt minkään jatkeeksi mutta mä olin aina sitä mieltä että koiran pitää olla iso, sellainen kunnon lihaskimppu ja ehkä jonkinlainen statement. Ainakin ihan vähän.

Nyt sitten mulla on maailman pieninpiin kuuluva koira, chihuahua. Hirvee rääpäle ja just sellainen ketä voi (ja on pakko) pukea. Kuka istuu sylissä (no niin kyllä istui mun lähes 50kg rottweilerkin) ja nukkuu saman peiton alla. Ja kelle lässytetään… Okei, mä lässytän kaikille koirille koosta riippumatta. Ehkä sittenkin se ainoa ero mikä tässä minikokoisessa koirassa verrattuna mun aiempiin koirakokemuksiin on se, että tätä voi kantaa laukussa ja voi vitsi että se on kätevää, mun DKNY:n toteen menisi vaikka kaksi pientä ja sirpakkaa chihua ;)


Mä muuten kävin viime viikolla Syömishäiriöklinikalla kontrollissa. Meillä oli ensimmäinen kontrollikäynti 15 viikon ryhmäterapian jälkeen ja siellä kokoonnuttiin kaikki porukalla juttelemaan että miten on mennyt tässä muutamien kuukausien aikana.

Moni varmaan (ainakin minä) ajattelin että sitten menen siihen kontrolliin 30kg hoikempana ja onnistuneena ja laihtuneena ja ahmimishäiriö on muisto vaan, mutta ei se ihan niin mene. Syömisen kanssa jos on parikymmentä vuotta (tai vuoden, kaksikin) ollut ongelmia niin sitä harva kuukaudessa tai parissa korjaa. Lihominen ei tapahdu hetkessä ja valitettavasti ei tapahdu se laihtuminenkaan, ainakaan jos haluaa että pää pysyy mukana ja se on tässä hommassa se kaikista tärkein.


Joka tapauksessa hyvinhän mulla on mennyt. Sain Puls Nutritionilta lähetyksen joka sisältää heidän uusia tuotteitaan, pari pussia proteiinikeksejä (maitosuklaa ja appelsiinisuklaa) sekä erimakuisia proteiinikeksipatukoita. Suklaalakon vuoksi en ihan vielä ole niiden kimppuun hyökännyt vaikkei nämä kiellettyjen listalla olekaan, mutta ajattelin että sitten kun 40 päivää ja 40 yötä on täynnä niin näitä voisi hyvällä omatunnolla mutustaa. Ja hei, ajatelkaa… Mä oon ollut nyt 35 päivää syömättä sipsejä ja suklaata, ja se on ihan uskomatonta!

Tälläistä täällä, mites siellä?

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

5 kommenttia

  1. Jaana kirjoitti:

    Ihana kuulla, että sulla menee hyvin <3 Ei mulla muuta!

    Ps. Sittenkin vielä sitä, että noi protskukeksit on oikeesti hyviä, ainakin omien makunystyröideni mielestä :)

  2. Karkki kirjoitti:

    Mä en ole siis ainoa, joka on tuijotellut ihmeissään nuorison paljaita nilkkoja talvipakkasilla! :) Toisaalta muistan itse kuinka nuorena kuljettiin säässä kuin säässä ilman pipoa, pitkiä kalsareita ja tietysti aina takki auki…

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Eikä, apua! Niinpä, sä oot ihan oikeassa. Mehän itseasiassa yläasteella kuljettiin talvellakin purkkareissa (wtf), laitettiin vaan villasukat sisään. Ja ei IKINÄ hanskoja ja pipoa koska se oli niiiiiiiiiin junttia… :D

  3. JK kirjoitti:

    Hahhah, tuo teinijuttu on varmaan ollut aina, no ehkei joskus vanhempien lapsuudessa jos kuvista katsoo. Itse oon 41v. ja aina kuljin teininä puolialasti talvella, takki auki, ei hanskoja eikä pipoa, pipo oli ehdoton no no!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *