Hae
Queen of Eve

Mä tarvin terapiaa

Mun blogin kantava voima on aina ollut suorapuheisuus ja aitous, se että kerron täällä muustakin kuin jostain teennäisestä pintaliitoelämästä ja siloitellusta pinnasta. Pääosin haluan olla positiivinen ja hyvän mielen sanansaattaja, mutta kun se elämä ei ole aina pelkästään ruusuilla tanssimista niin miksi antaisin sellaista kuvaa täälläkään. Oon halunnut rikkoa tietynlaisia tabuja, mm. lihavan syömishäiriöstä ja ahdistuneisuudesta. Ne on sellaisia juttuja joista monet kärsii enemmän tai vähemmän, muttei kaikki kehtaa ehkä puhua. Pelätään joksikin hulluksi leimautumista. Mä en sitä pelkää ja voin rehellisesti myöntää että tarvitsen jonkinlaista terapiaa.

Aina välillä nää asiat on enemmän esillä mun blogissa ja sitten taas hiljenee. Loogisesti myös sen mukaan miten mulla elämässä menee ja mitä asioita käyn läpi milloinkin. Paljon on lukijoissa porukkaa jotka hakevat vertaistukea tai samaistuvat jollain tapaa, ja myös niitä keitä nämä asiat eivät kosketa laisinkaan mutta aihe silti kiinnostaa.

Syömishäiriö ja ahdistuneisuushäiriö vaativat terapiaa

Mä oon kamppaillut BED:in (Binge Eating Disorder) kanssa vuosia. Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Viime vuosina paremmin, sillä en juurikaan saa ahmimiskohtauksia, muttei syömiseni ja suhteeni ruokaan silti ole lähelläkään normaalia tasoa. Ruoka on mulle asia josta saan hyvää oloa ja lohtua, se kiittää, palkitsee ja pelastaa. Sen kanssa on ollut aikamoista painimista. Mua vaivaa ajoittain myös epämääräinen ahdistuneisuus. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö oli virallinen diagnoosi. Varsin yleinen ongelma nykyaikana.

Nämä on olleet jonkinlaisessa kontrollissa ja jätin lääkityksen omatoimisesti pois kevättalvella. Kirjoitin siitä blogissakin jutun Lopetin lääkityksen syömishäiriöön. Tämä sitten kuitenkin taisi olla jonkinlainen vikatikki, sillä viimeisten päivien hiljaisuus (ja muutamat viimeaikaiset blogikirjoitukset) ovat kielineet yhä kasvavista epämiellyttävistä tuntemuksista. Mulla on paljon erilaisia fyysisiä ja henkisiä oireita, ja lääkitys oli pakko aloittaa uudestaan perjantaina.

Vaikka jotkut asiat vaativat terapiaa ei kaikki ole huonosti

Itseasiassa, aika moni asia on todella hyvin ja olen niistä asioista onnellinen. Siksi nämä ikävät tunteet otankin vakavasti, koska ne rikkovat muuten niin hyvään suuntaan meneviä suunnitelmia. Vaikka olen todella innoissani monista asioista mun elämässä ja mussa on tietynlaista kipinää, on suurimmaksi osaksi oloni huono ja vetämätön. Osa oireistani on ehkä oikeita fyysisiä ongelmia, osa henkisiä, osa kenties psykosomaattisia. Oli miten oli, ne viat selvitetään nyt ja menen ensi viikolla lääkäriin testeihin jossa tsekataan mikä kaikki on mun fyysisessä terveydessä vinossa. Toki se pelottaa ja ahdistaa ajatus mitä kaikkea olen onnistunut tuhoamaan ylipainoni takia, mutta toisaalta asioiden hoitamattomuus ei ainakaan asioita paranna. Jos jotain vikaa on niin hyvä että se selviää nyt. Sitten aletaan yksi kohta kerrallaan laittamaan asioita kuntoon koska mä haluan saada itseni kuntoon. Mä tiedän, että mahdollisten fyysisten vikojen ohella on hoidettava myöskin niitä syitä näihin mun ongelmiin ja ne viat on kyllä henkisellä puolella. Mä tarvin terapiaa.

Toivon, että tästä suunta on vain ylöspäin ja jatkossa tulen voimaan paremmin henkisesti ja fyysisesti. Yritän suhtautua tähän nyt niin, että vaikka mussa olisi mitä vialla niin ainakin se saadaan nyt selvitettyä ja saan sitten niihin asioihin apua. On turha pelätä kun pelko ei asiaa muuta. Mä aion panostaa jatkossa todella paljon enemmän itseeni, sillä en halua enää olla tällaisessa olossa missä olen joutunut olemaan.

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.