Hae
Queen of Eve

Illallinen yksin vai vastoin omaa moraalia?

img_20160912_103540_resized_20160912_103548152
Muistatteko kun kirjoitin blogitekstin Puukko kurkulla Tinderiin? Omalla kirjoituksellani ja asiaa pohtimalla sain aikaiseksi sen että menin sinne Tinderiin pari päivää bloggaukseni jälkeen, ihan ilman puukkoa, silkasta uteliaisuudesta. Tein sen salaa, mutta ajattelin nyt paljastaa. Tieteellinen koe tutkimustarkoituksiin, bloggaaja Tinder-maailmassa.

No ei, en minä mitään virallista tutkimusta tehnyt, eikä tarkoitukseni ollut tuoda ketään matchiani blogini puolelle, mutta niin siinä nyt kuitenkin käy koska asia opetti taas jotain lisää itsestäni, tai vähintäänkin vahvisti epäilyjäni ja jo tuntemiani persoonanpiirteitä itsessäni. Matchit, älkää peljätkö: anonymiteettinne on täysin suojassa, tunnistatte korkeintaan itse itsenne mikäli blogiini eksytte.

Tinder -kokemus oli mielenkiintoinen. Päätin antaa liketyksiä ihan sillä asenteella että kaikki kivan näköiset ja potentiaaliset olisivat tervetulleita. Ulkonäköpainotteisuudesta olen puhunut ennenkin, ja vastustan sitä että ihminen määritellään pelkästään ulkoisen olemuksen perusteella, vaikka niinhän se Tinderissä on. Ensivaikutelma ratkaisee kaiken. Se yksi kuva (tai enemmän jos joku on laittanut ja jaksat selata) on se ratkaiseva asia. Sitä joko pääsee jatkoon tai ei.

img_20160912_103430_resized_20160912_103441578

Sain parisenkymmentä matchia joka ilostutti itseäni. Oli kiva huomata että ”pääsin jatkoon” joidenkin silmissä. Olin valinnut kuvaksi hyvin yksinkertaisen kuvan, suhteellisen realistisen, ei liikaa muokatun (vain värisäädetyn) kuvan, joka ei ollut parhaimpia kuviani. Ei seksikäs, ei mikään überhyvä otos, ja näin ihan tarkoituksella. Halusin olla suhteellisen oma itseni, ja kuvassa poseerasin koirani kanssa. Ihan siksi että se jo toi jotain ilmi. Lisäsin kuitenkin linkin Instagram-tililleni jota kautta oli lisää nähtävissä fiilistä ja kuvia, ja keino myös päästä stalkkaamaan blogiani. Aika kattava infopaketti niille jotka osaavat ja haluavat hyödyntää.

Lisäsin profiiliini tekstin siitä millaisen miehen toivoisin painavan sitä sydäntä kuvani kohdalla. En liian pitkää, mutta tiiviin paketin siitä mikä on minulle tärkeää. Mainitsin tekstissäni mm. yksiavioisuuden ja parisuhdekeskeisyyden, itselleen nauramisen, rennon elämänasenteen, vapaamielisen seksuaalisuuden ja pieremisen (kaksi viimeistä eivät liity toisiinsa). Tiesin että jos sen älyää lukea, se karsii joitain, mutta se on vain hyvä asia, sillä se myös kutsuu joitain puoleensa. Juuri niin kuin pitääkin, olettaen että kukaan mies niitä edes älyää lukea (ihme kyllä, älysivät).

Tinder-seikkailuni tarkoitus ei ollut etsiä parisuhdetta, eikä etenkään satunnaista (seksi)seuraa, sillä sellaista en harrasta. Tarkoitukseni oli ensisijaisesti luoda jotain kontakteja, sillä tämän puolentoista vuoden sinkkuuden ajan olen ollut lähes kirjaimellisesti yksin, enkä ole tutustunut vastakkaiseen sukupuoleen millään asteella, missään yhteydessä, kahta poikkeusta lukuunottamatta (toinen on vain kaveri ja asuu ulkomailla, ja toinen oli potentiaalinen mutta se ihmissuhde loppui hänen kuolemaansa yhtäkkiä yllättäin).

img_20160912_103908_resized_20160912_103913930

Aloin miettimään aiempia suhteitani, joissa kumppanini ovat olleet ulkoisesti ihanteitani vastaavia, isoja, kaljuja ja lihaksikkaita, mutta silti en olisi heitä kahdesti katsonut livetilanteessa. Miksi? Siksi koska se ulkonäkö ei riitä, ja myös livetilanteessa se voi syystä tai toisesta olla harhaanjohtava, etenkin kun ei tunne kohdetta eikä tiedä hänestä mitään.

Hyvännäköinen tyyppi voi olla täysi idiootti ja sitä myötä menettää suurimman osan hohdostaan, kun taas vastaavasti ihan tavallinen mies voi muuttua superkomeaksi silmissäni luonteensa takia. Ulkonäköön vaikuttaa merkittävästi kaikki muutkin asiat: persoona, luonne, ääni, tapa puhua, liikkua, nauraa. Ajatukset, asiat mitä tekee ja miten tekee, mutta ennen kaikkea se sisin: se mitä olet, ja se ei selviä tutustumatta. Mutta miten tutustua tyyppiin jonka ulkonäkö ei erityisesti ensivilkaisulla säväytä tai joudut päättämään kiinnostavuuden vain yhdestä kuvasta, ilman mitään ennakkotietoja?

img_20160912_103730_resized_20160912_104017353
No, miten sitten ne entiset parisuhteeni? Ne minulle merkittävimmät?

Yksi miehistä ei osannut yhtään pukeutua ja näytti aivan maalaistollolta ensitapaamisellamme (tälle on jälkeenpäin naurettu yhdessä), ja jos se näky olisi kaupungilla kävellyt vastaan, olisin korkeintaan naurahtanut mielessäni. Homma olisi jäänyt siihen vaikka oikeasti hän oli yksi elämäni rakkauksista. Miehekäs, hauska ja ihana kumppani. Ilman etukäteen tutustumista ja hiljakseen etenemistä parisuhde ei kuitenkaan olisi toteutunut ja kaikki olisi mennyt hukkaan, ja ihan vain ulkoisen habituksen perusteella.

Toinen miehistä oli taas liiankin siloiteltu ja komea. Karu ja miehekäs kyllä, mutta ehkä hieman mallimainen ulkonäkö, hänellä oli hiuksetkin päässä vielä tutustuessa ja niitä stailasi hiusvahalla (asia joka ei oikein itseäni miehessä innosta). Hänen ulkonäkönsä oli Juuri sellainen keiden näköisiä käytetään lisäravinnemainoksissa ja personal trainer -palveluissa, liiankin täydellinen. Hän oli sellainen ketä en olisi koskaan lähestynyt ulkonäkönsä takia, mutta silloin en tietänytkään että kohta se ajelee ne hiuksensa pois, ja on oikeasti rempseä ja rento, hyvin vitsaileva tyyppi, ja kuka ei omasta täydellisyyttä hipovasta ulkomuodostaan huolimatta ole niin pinnallinen kuin voisi kuvitella.

Kolmas miehistä oli taas vaaleatakin vaaleampi, joista en ollut koskaan viehättynyt. Enkä myöskään ollut koskaan pitänyt kovin paljoa itseäni pidemmistä miehistä, vaikka isoista ja lihaksikkaista pidinkin. Kadulla olisin hänet ohittanut ilman toista vilkaisua, tai korkeintaan katsonut että onpas iso kaveri, mutta mitään sen kummempia sykähdyksiä ei olisi tullut. Ei ennen kuin oikeasti tutustuimme, jaoimme ajatusmaailmaamme ja huomasin kuinka hyvin tulemme juttuun. Komeahan hän toki oli, mutta tällä yritän kertoa ettei se ulkokuori pelkästään herätä mielenkiintoani eikä vie juttua millään tasolla eteenpäin. Asiat paljastuvat vasta ajan kanssa.

No miten minun sitten kävi Tinderissä? Sain sen parikymmentä matchia. Heistä juttelin kolmen kanssa. Kaksi avasi keskustelun minulle, yhdelle aloitin itse.

Ensimmäinen miehistä oli täysi virhe. Huono keskustelemaan, haastava, kiukkuisen ja jopa naisvihaajan oloinen. Sellainen etten ihmettele jos hän on ollut ja joutuu vielä kauankin olemaan deittipalvelussa. Keskustelu oli töksöä ja koin tulevani syyllistetyksi ja hän haastoi minua koko ajan. Jopa komensi lähettämään toivomansalaisia kuvia johon en suostunut. Lyhyt keskustelumme päättyikin pian kun hän totesi minun olevan ”renkaidenpotkiskelija”.

Toinen miehistä oli todella mukava, mutta juuri eronnut 14 vuoden parisuhteesta. Selkeästi liian hajalla sittenkin, ja varmasti oli ollut virhe mennä edes koko palveluun, josta hän pian poistuikin anteeksipyytäen, mutta kaikkea hyvää jatkoon toivottaen. Sitä samaa toivon myös hänelle.

Kolmas oli varsin mukavaa juttuseuraa, ja siirryimmekin nopeasti palvelusta pois, muualle juttelemaan. Soittelimmekin. Puhuimme asioista niiden oikeilla nimillä, ja torjuin pari treffipyyntöä koska olin kiireinen. Sitten rohkaistuin ja ehdotin treffejä ihan itse (vaikea uskoa itsekin), mutta valitettavasti juuri se päivä oli ainoa päivä jolloin hänelle ei sopinut, sillä hän oli menossa toisille Tinder-treffeille, mutta ehdotti kyllä toista päivää.

img_20160912_103754_resized_20160912_120451762

Tämä oikeastaan vahvisti sen mistä olimme jo aiemmin jutelleetkin avoimesti ja rehellisesti, ja mikä oli kaihertanut minua alusta asti. Se on kyvyttömyyteni tälläiseen kasuaaliin ja huolettomaan tapailukulttuuriin. Bachelorointiin. Siihen että minä olisin yksi monista naisista keitä tapailtaisiin ja odottelisin sitä omaa ruusuani että pääsenköhän kenties jatkoon.

Se ei vain sovi mulle. Mä en pysty lähtemään ulos treffailemaan ja tutustumaan miehiin keitä en tunne tarpeeksi entuudestaan. Keillä ei ole aikaa ja halua ja jotain sellaista sisäistä rauhaa tutustua. En etenkään pysty intiimiin läheisyyteen tuntemattomien kanssa ilman ihastusta ja parisuhdetta koska minulle ei silloin synny sellaiseen halua ja tarvetta. Ymmärrän kyllä että ihmiset ovat erilaisia, ja että paljon deittailleilla ihmisillä on se asenne ettei kaikkia munia kannata laittaa samaan koriin, mutta minä en olekaan sellainen. Haluan olla erityinen koska tiedän olevani erityislaatuinen. Minä panostan yhteen kerrallaan, ja toivon että minun kohdallani kohtelu on samaa.

Toistaiseksi Tinderöinti toi vain uuden kaverin ja kivan sellaisen, ja poistin sovelluksen puhelimestani. Mä totesin että syön jatkossakin ennemmin illalliseni yksin ja elän tässä mustavalkoisessa maailmassani, kuin että toimisin vasten omaa moraaliani ja periaatteitani. Kyllä vielä jostain, jotenkin tulee vastaan mies joka osaa arvostaa ja ihailla ajatusmaailmaani ja tapaani elää tätä elämää ja kunnioittaa minua tarjoamalla takaisin samaa.

Miten teillä on mennyt? Uskon että Tinder-maailmassa on monet lukijanikin olleet tai ovat edelleenkin. Kertokaa :)

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

13 kommenttia

  1. Miia kirjoitti:

    Tindermaailmassa tapasin miehen kuka ei kiinnostanut ensitreffien jälkeen lainkaan. No, nyt on yhteistä taivalta saman katon alla takana kohta 2 vuotta ja kihlat ovat jo suunnitteilla. ?

  2. Miia kirjoitti:

    Lisäys edelliseen kommenttiini: En olisi koskaan uskonut että mieli muuttuisi ja Tinderistä voisi löytyä se elämäni mies. ?

  3. anya kirjoitti:

    Mielenkiintoinen teksti. Itse sinkkuunnuin nelisen kuukautta sitten, joista olen Tinderissä ollut viimeiset kolme viikkoa. En ole siis koskaan aiemmin käyttänyt sitä. Mun suhteet ei oo mitkään alkaneet netistä, koska itse koen että netin kautta tutustuminen on jokseenkin luonnotonta ”itsensä myymistä”. Mutta tähän ehkä ne yhtäläisyydet ajatuksissa loppuukin. Nyt kun ajattelen taaksepäin, niin yhdenkään kumppanini kanssa en tuntenut seksuaalista kemiaa tyyliin, ”jalat alta”, vaan ajattelin että kyllä se herää sieltä. Kaikissa suhteissa seksin alamäki alkoi kuitenkin siinä 3-4 kuukauden kohdalla.

    Siksipä en aio enää alkaa suhteeseen, jossa ei ole sitä seksuaalista kemiaa heti alusta lähtien. Jos sitä ei ole heti, niin ei se sieltä pyytämällä tule. Toista toki voi mielestäni oppia rakastamaan mutta minä puhunkin nyt seksuaalisesta puolesta, jota ei voi pyytää, anoa eikä käskeä. Se joko on tai ei ole. Mielestäni Tinder tuo tänne jäyhään pohjolaankin kaivattua deittikulttuuria; ei tarvitse enää tietää ekoilla treffeillä että ollaanko sitoutumassa vai eikö nähdä ikinä. Se on mielestäni luonnollisempaa, koska eihän toisesta ihmisestä voi mitenkään nähdä ekalla tapaamisella kaikkea. On kiva että voi rauhassa tapailla eri ihmisiä. Jos sinä olet juuri se joka on tarkoitettu elämänkumppaniksi, niin kyllä sieltä ne muut sieltä putoaa pois saman tien. Toisaalta et myöskään ole välttämättä sen erityislaatuisempi vaikka toinen ei tapaisi ketään muuta kuin sinua – jotkut vain ovat epätoivoisia ja haluavat löytää jonkun.

    Itse olen tavannut Tinderin kautta noin 12 miestä, ja voin sanoa että olen iloisen yllättynyt, ihania ihmisiä kaikki mutta sitä kemiaa ei olekaan sitten ihan jokaisen kanssa ;). Eikä toisaalta ole kiirekään löytää ketään tässä vaiheessa, vaikka reilusti yli 30-vuotiaana haaveilenkin vakiintumisesta jossain vaiheessa :)

    Nämä siis miten itse ajattelen asian, mielenkiintoista lukea tuleeko paljon muita kommentteja :)

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Aika hyvin olet pystynyt jatkamaan elämää kun olet jo uskaltautunut deittipalveluun. Itselläni meni vuosi, ja siltikin ihan persiilleen :D Netissä tutustuminen on mun mielestä ihan jees, ja niin mun kolme viimeisintä parisuhdettakin alkoi, mutta tässä on erona juuri se että tutustuminen oli sattumankauppaa eikä tutustumistarkoitus ollut pariutuminen => kaikki tapahtui itsestään.

      Seksuaalinen kemia on tärkeä, mutta mulle ei ainakaan tule tunnetta vaikka joku olisi kuinka komea. Mun täytyy ihastua siihen ihmiseen. Olen tälläinen vammainen.

      • anya kirjoitti:

        Juu, eroja on erilaisia ja meidän suhde päättyi siihen että huomasimme olevamme ystäviä. Erolla ja erosurulla ei ole aikaa, milloin saisi alka deittailemaan ☺.

        Komeudella/ulkonäöllä ei mielestäni ole kylläkään mitään tekemistå niiden kemioiden kanssa, kuten sanoin joko sitä on tai ei ole – in my own experience. Ja se että kemiaa on, ei sulje pois toiseen rakastumista tai luonteeseen ihastumista.. Ei se ole joko tai, vaan se voi olla kummatkin ?.

        • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

          Niin joo, ehkä sillä ei ole niin merkitystä, mutta ainahan ne kumppanit on silmää miellyttäneet vähintääkin, eli vastenmielisen näköisen kanssa tuskin syntyisi kemiaa :D

  4. Iida K kirjoitti:

    Hei! Olen uusi blogisi lukija, miksei sinulla ole yhtäkään kokovartalo kuvaa itsestäsi? Kummastelin asiaa kun blogi on fitfashionin puolella :P

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Moikka Iida ja kiitos kysymyksestä. FitFashion sisältää monenlaisia blogeja (ja kategorioita ollaan kehittämässä lisää alaosastoineen), ja omani on lifestyle-henkinen, ei muotiblogi tai fitnessblogi tms jossa olisi olennaista esitellä itseään joka ilmansuunnasta :) Voisin varmasti blogata vaikka täysin ilman kuvia itsestäni jos haluaisin, ja voisin tehdä vaikka vain ruokapostauksia tms, sehän on ihan blogin luonteesta kiinni millaisia kuvia kukin lisää. Mutta jos unohdetaan tämä höpinä niin voin myös todeta etten usko että ylipainoisen 37v naisen kuvat ovat erityisen kiinnostavia, vaikka toisaalta muhkuraiset selluliittireidet lähikuvissa voisivat olla kivaa viihdettä ;) Ehkä mä tällä tavoin pidän jonkun rajan siinä mitä kaikkea asetan itsestäni koko kansan arvosteltavaksi netissä.

  5. Juuliaanneli kirjoitti:

    Itse ajattelin aikaisemmin että tinder on juurikin vain sitä yhden yön seuraa etsiville hyvännäköisille ihmisille tarkoitettu palvelu. Kuitenkin mielenkiintoni niin monen tutunkin käyttämää tinderiä kohtaan nousi liian suuresti ja päätin kuin päätinkin itsekkin kokeilla kyseistä sovellusta.

    Jonkin aikaa matcheja kyllä tuli, mutta jostain syystä matcheista ja sydänten klikkailuista huolimatta ihmiset eivät keskustelua aloittaneet, ja kun itse keskusteluja aloitin, olivat ne yleensä tökstöks-keskusteluja ja kuihtuivat kasaan yleensä muutaman lauseen jälkeen. Ihan pöhkö porukkaa täällä, silloin ajattelin, mutten kuitenkaan sovellusta vielä poistanut.

    Sitten eräänä tylsänä päivänä taas tinderiä selailin ja erään mukavan näköisen miehen kohdalla sydäntä klikkasin ja matchi tuli, aloitin keskustelun itse ja juttu luisti mahtavasti, ja viikon päästä jo nähtiin.

    Nyt ollaan kohta seurusteltu jo vuoden päivät, ja aina vain enemmän olen varma että tässä on se minun elämänkumppani, ja olen kiitollinen itselleni ja erittäin iloinen että sovellusta kokeilin! :)

  6. Heli kirjoitti:

    Hienoa tuossa kolmanness miehessä oli rehellisyys sitä, että hän aikoo mennä tapaamaan jotain toista Tinderissä tapaamaansa.

    Mikä on sinulle paras tapa tutustua uuteen ihmiseen? Miten olet tavannut ensimmäistä kertaa ja miten olet edennyt edellisissä suhteissa?

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Joo, hän on mukava mies muutenkin, ja juteltiin hyvin avoimesti alusta asti. Minä kerroin omat näkemykseni ja hän omansa, propsit siitä.

      Mulle paras tapa tutustua on varmaan netti, koska viimeisimmät kolme parisuhdettakin on netistä (Pakkotoisto.com) :D Mutta se ero siinä on ollut että jokaiseen eksistä tutustuttaessa seuranhaku ei ole ollut se asetelma, vaan on juteltu ihan muuten vaan ja tutustuttu hitaasti. Ensimmäinen kerta tapaamiselle on joka kerta ollut vasta sitten kun ihastus on jo olemassa ja minun kotiini ovat kaikki ”Pakkiskarjut” tulleet, ja he ovat käytännössä tunteneet minut jo läpikotasin etukäteen (kuten minä heidät).

      Tinder (ja nykymaailma) on liian hektistä. Kaikkimullehetinyt ja kiirekiirekiire ja nyt on LÖYDYTTÄVÄ joku ja etsitään hullunkiilto silmissä. Ja se että pitäisi olla rennosti tapailemassa monia samaan aikaan ym. Ei oo mun juttu sellainen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *