Hae
Queen of Eve

Syö enemmän ja laihdu


Väittämä joka monesta kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä mutta on useimmiten kuitenkin ihan totta. Miksi näin? Usein laihduttaminen tai painon pudottaminen / kiristely mielletään sellaiseksi että ruokamääriä on kiristettävä. Totta sinänsä, kaloreita tulee olla vähemmän kuin mitä kulutus on, mutta usein sitä syö huomaamattaan aivan liian vähän.

Jokainen on varmaan katsonut jonkun painonpudotus-ohjelman, oli sitten kyseessä Suurin Pudottaja tms, ja lähes poikkeuksetta kun niissä käydään läpi aiempia syömisiä voi syömisen määrä olla todella pieni vaikka kalorillisesti se onkin suuri. Itse fyysistä syötävää ei paljoa tarvitse olla jos päivässä kiskaisee muutaman lihapiirakan ja suklaalevyn, mutta nälkä se vaan jäytää vatsanpohjaa, mielialat ja verensokerit heittelee, kaikki tuntuu tuskaiselta ja vaivaiselta ja siitä huolimatta ettei syö paljon mitään ei vaan laihdu ja olo on suolasta ja rasvasta turvonnut ja sokerista tokkurainen.


Notkuvia herkkupöytiä. Kaltaiseni ylipainoinen ja ahmintaan helposti sortuva syöpöttelijä All Inclusivessa. Ollaanko nyt suoraan pedon kidassa? Ei olla, eikä tarvitse edes elää pelkillä rehuilla!

Jos ylipainoa on jo olemassa ja syömiset on hieman mitä sattuu ja milloin sattuu, on oman kokemukseni (ja tieteellisten faktojen) perusteella säännöllinen ateriarytmi sisältöäkin tärkeämpi. Tasainen ateriarytmi on syömisen ja painonhallinnan keskeisimpiä asioita riippumatta siitä mitä syödään. Täsmäsyömisen tarkoituksena on estää sitä kovaa kiljuvaa nälkä ja pitää niin henkinen kuin fyysinen olotila vireänä. Erilaiset mieliteot ja alttius ahmintaan ja turhaan syöpöttelyyn saa pidettyä kurissa sillä että syö tasaisin väliajoin ilman omatunnontuskia mieleistään ruokaa reilusti, yrittämättä miettiä liikaa sitä onko aines X ja Y hyväksyttävää vai ei.

Yllättävän nopeasti täsmäsyömistä jatkaessa valinnat muuttuvat terveellisempään suuntaan ihan itsestään, ja ne pahimmat herkut ja himon kohteet jäävät pois tai ainakin vähenevät radikaalisti, sillä enää ei mielitekoja ja houkutuksia synny nälän takia ja siksi koska on syöty liian vähän, liian ”terveellisesti” itselleen tärkeitä makuelämyksiä vältellen ja liian pitkillä ateriaväleillä.


Itse olen joskus saanut moitteita liian runsaista ja hiilihydraattipitoisista viikonloppuisista aamiaiskuvistani (huonona aamusyöjänä vaihtoehto olisi olla syömättä mitään, kituuttaa iltaan ja ahmia sitten kasapäin leipää ja muita herkkuja mitä elimistöni janoaa). Moitteista huolimatta moni unohtaa sen että useat ihmiset saattavat syödä liian kevyesti sekä aamupalalla että lounaalla ja sitä myöten illalla on enemmän mielitekoja. Loogista on että jos ihminen syö liian vähän niin elimistö haluaa periä sen kalorivajeen takaisin ennemmin tai myöhemmin, joten järkevää on varautua asiaan vaiheessa ”ennemmin” eikä jättää herkkuhimoille tilaa.

Jos yrittää syödä 100% healthy ja clean eating mentaliteetilla väkisin eikä se ole itselleen luontaista, se kääntyy yleensä itseään vastaan. Meistä suurimmalla osalla on kuitenkin syömisissä sellainen piste jonka saavutettuaan liika tiukkuus kostautuu loputtomana nälkänä, mielitekoina ja ahmimisena, ja sen jälkeen tavoitteilla ja oman syömisen hallinnalla voi heittää vesilintua.


Jos säännöllinen syöminen ilman turhaa nipotusta siitä mitä syö muuttaa koko elämän ja fiilikset tekemällä olon kylläisemmäksi, tyytyväisemmäksi ja vieläpä myös fyysisesti hoikemmaksi niin tälle kannattaa antaa mahdollisuus. Etenkin jo ylipainoa kerryttäneet ja herkuille persot ihmiset ovat mielestäni oikea kohderyhmä sille että mitään ei kielletä.

Kannattaa ennemmin keskittyä itse säännölliseen syömiseen ja sitä kautta pääsee vaikuttamaan turhiin ja ylimääräisiin herkutteluihin sekä samalla saa pidettyä aineenvaihduntansa aktiivisena.

Olkaapa siis ruoka-aikana pöydän ääressä, niin aion minäkin olla ;)

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

2 kommenttia

  1. Outi Karita kirjoitti:

    Nää sun pari viimeisintä postausta on sisältäneet paljon hyvää ajatusta syömisestä :) Ns. puhdasta ruokaa voi määrällisesti syödä enemmän ja toki riittävä energian saanti pitää aineenvaihdunnan käynnissä. Hiilareita usein pelätään turhaan ja mielletään ettei niitä saisi esim. laihduttaessa juuri syödä, sekin on kuitenkin yksilöllistä :)

  2. JK kirjoitti:

    Njoo. En ole ennen tätäkään tyrmännyt, mutta ei se koskaan mulla toiminut. Mä oon tosiaan itse kirjannut syömiset joskus todella pitkään ja ollut valmennuksessa ja muutenkin ruokapäiväkirjaa pidetty ja sitä syynätty. Mulla on AINA ollut ongelmia keskivartalon kanssa enkä ole kilpirauhasaikaa lukuun ottamatta koskaan ollut ns. ylipainoinen (painoindeksi niinä aikoina n. 25-25,5).

    Valmennuksen kanssa toivoin, että saisin juuri sen vyötärön enemmän esiin ja ero entiseen kevyeen punttailuun olikin sen verran suuri, että ekan 1,5 kk:n aikana lähti 6 senttiä. Mikä oli kuitenkin tosi vähän kun se selkeä vyötärö jäi saavuttamatta. Sitten ehdotettiin, että juu syöt liian vähän treeniin nähden (nojaa, ruokamäärät oli tosi isoja ja kun kuitenkin kapeni niin ei kai näin?) ja lisättiin. Noh, vyötärö lähti leviämään joten se siitä.

    Sittemmin sain kilpirauhasongelmia ja hormonien sekaisuus sai aikaan hirveän ahmimishäiriön (kun sai lääkityksen kuntoon, ruokahimot hävisi) ja oli koko ajan nälkä, kuin nälkään kuolemassa. No kiloja tuli ja kun aloitin ”uuden vanhan” elämän eli muutin kertaheitolla ruokailut ja aloitin liikunnan niin kas, eipä tapahtunut mitään. Yleensä kun on iso muutos parempaan niin normaalin ihmisen normaali kroppa kyllä reagoi jotenkin! Ja en todellakaan aio lisätä syömistä, sillä se ei ole ennenkään toiminut. Vähensin vielä ruokaa ja nyt tuntuu, että ehkä hidas muutos alkoi heti. Mutta tiedän, että jos joku katsoo mun syömisiä niin tulee heti tuomio, että liian vähän ruokaa. Tiedän sen itsekin, mutta minkäs teet jos ei halua olla punkero jolla rasva tursuaa keskikehosta :/ Ei se varmasti muita haittaisi, mutta se on kamalan näköistä plus että varmasti aikaa myöden terveysriski vaikka retuperällä olleina aikoina viime vuonna kaikki arvot oli huippuja eikä kehossa ollut hiljaista tulehdustakaan vaikka vähän sitä pelkäsin vyötärön vuoksi. Ja ihan se, että mulla ON tukala olo kun on hiukankin jossain ylimääräistä. Salillakin jo ärsyttää kun vatsamakkara on tiellä jalkaprässissä, haittaa mun keskittymistä :D Mutta joo, oon todennutkin, että mun kropalla pitäisi varmaan syödä kaksi omenaa päivässä ja siltikin menisi puoli vuotta ennenkuin nää rasvat liikahtaisi mihinkään. Ja se että syö liian vähän ei voi pitää hamaan hautaan asti paikkaansa, kyllä siellä keskitysleireilläkin aika hoikkaa porukkaa oli, että jossain vaiheessa pitäisi tapahtua jotain jos on kalorivaje. Enkä nyt tosissani halua tuolle linjalle lähteä, mutta kunhan ihmettelen kun en joskus tajua tätä kroppaani ollenkaan. Liekö sitten stressihormonit koholla, en sitäkään yhtään ihmettelisi. Silloinhan se rasva ei juuri liikahdakaan vaikka mitä tekisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *