Mä en laihduta tänään enkä huomenna
Mutta laihdun silti koko ajan, ihan huomaamatta. Hitaasti mutta varmasti, välillä kehitys paikoillaan pysyen, välillä taas edeten. Pääasia on se etten ota takapakkia ja anna painon nousta. En anna ahminnalle valtaa vaan yritän pitää sen kurissa tekemällä parempia valintoja.
Fitness-ruokavaliota en noudata enkä edes yritä. Se olisi aivan liikaa. Syön kuin kuka tahansa tavallinen kiireinen ihminen, unohdellen, nälkiintyen, joskus hieman hotkien ja herkkuja itselleen sallien. Pahin mitä voi käydä on se ettei tapahdu mitään. Ei liho eikä laihdu, eikä se ole ollenkaan paha asia. Pääasia että itse pysyy pinnalla.
Tänään vietetään Syömishäiriöliiton Älä Laihduta -päivää. Laihduttamisesta on tullut jokapäiväistä. Monet uskovat, että olisivat onnellisempia, jos olisivat hoikempia. Ikään kuin ihmisessä ei olisi muita tärkeitä ominaisuuksia.
Laihuudesta on tullut ihailtu itseisarvo: suurimmat pudottajat ja eniten laihtuvat ovat suuren yleisön silmissä sankareita. Meidän kulttuurissamme laihuuteen on alettu liittää määreitä kuten tehokkuus ja menestys. Lihavuuteen puolestaan liitetään laiskuus ja aikaansaamattomuus, jopa tyhmyys. Samanaikaisesti tämän laihuuden ihannoinnin kanssa, ylipaino ja lihavuus ovat Suomessa ja muissa länsimaissa lisääntyneet. Yhä useammat elävät tilanteessa, jossa eivät saa olla tyytyväisiä omaan kehoonsa, koska heidän ”kuuluu” olla toisenlaisia. Heidän ”kuuluu edes yrittää” laihduttaa.
Laihduttamiseen liittyvistä riskeistä puhutaan vähän, vaikka laihduttaminen tapahtuu usein kovin epätervein keinoin: paastotaan, pantataan, rääkätään kehoa ja mieltä. Tästä syystä laihduttamisen onnistumisprosentti on huono, ja suurin osa paljon painoaan pudottavista saa kilonsa takaisin. Laihduttaminen voi olla myös pakkomielteenomaista ja aiheuttaa jatkuvaa syyllisyyttä ja epäonnistumisen tunnetta. Laihduttaminen voi laukaista myös syömishäiriön.
Hyvinvointi kuuluu kaikille. Paino ja laihuus eivät ole ensisijaisia terveiden elintapojen mittareita. Hyvä olo ja hyvä mieli, jaksaminen sekä muut kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kertovat ”mittarit” kertovat terveydestä enemmän. Ei ole olemassa yhtä oikeaa kehonmuotoa ylitse muiden. Älä laihduta -päivä viestii, että ihminen voi elää terveellisesti ja olla terve koosta riippumatta.
Mulla oli hyvä päivä. Kävin lääkärin luona hoitamassa asioita, ja sitten söin Picnicissä aamiaista miettimättä onko juustopatongissa liikaa rasvaa ja hiilareita. Kiersin siinä samalla pari liikettä tehden muutamia mukavia löytöjä jotka piristi mun mieltä, ja kävin passikuvassa. Edes se että huomasin naamani olevan kuin potkupallo ja kaksoileukani isompi kuin kuvittelinkaan jonkun toisen kuvaamana ei masentanut. Ajattelin että otan uuden passikuvan sitten kun mulla menee henkisesti ja fyysisesti paremmin. Sitten kun en ole enää niin pallokala. Se hymyilytti. Kävin myös ruokakaupassa tekemässä hyviä valintoja ja pohjustamassa mun tiheämpää ruokarytmiä ja valitsemassa tuotteita joilla täsmäsyöminen on helpompaa. Palataan niihin seuraavassa.
Ihanaa keskiviikkoa. Rakastakaa itseänne <3
Tää oli hyvä postaus!
Mun mielestä ihanne on rento syöminen, itselläni on joitakin omia kriteerejä syömiseen, mutta silti pystyn pitämään (kisadiettin ulkopuolella) rennon meiningin :)
Se on hyvä, ja niin se pitäis ollakin. Ei turhan vakavaa, fiilispohjalta, mutta pääasiassa fiksusti ja terveys edellä. Se ois munkin ihanne että niin pystyisin elämään :)
Siinä on hyvä tavoite ja vaihe vaiheelta se varmasti on saavutettavissa :)
Hyvä kirjoitus. Mä rakastan puhdasta ja terveellistä ruokaa, mutta välillä (erityisesti reissuun lähtiessä) sitä itsekin välillä miettii että ei helkutti olispa ihanaa kun voisi palata ajassa taaksepäin eikä ymmärtäisi mitään ravinnosta ja voisi elää kuin normaalit ihmiset ilman että pitää pussittaa kymmentä eri jauhoa mukaan ja menettää hermonsa sen takia. :D Tieto lisää tuskaa niinhän se menee, mut olishan se kiva että joskus voisi syödä sitä picnikin patonkia ”normaalina” ruokana ilman että miettii jotain makroja :D Tottahan mä toisinaan syönkin, mutta silloinkin se on mulle ”cheat”. haha onpas outoa ajattelua :D Nääkin asiat on tietty sellasia, että ne on hyvä tiedostaa, ettei tule vääristynyttä suhdetta ruokaan.
Joo, ennen oli kyllä syöminen paaaaaaaaaljon mutkattomampaa. Tai ainakin silloin kun mä olin lapsi ja nuori, ei paljoa tarvinut miettiä :)