Tärkeitä oivalluksia elämästä
4
Mä oon tehnyt aika merkittäviä oivalluksia elämäni suhteen
Sellaisia oivalluksia jotka ovat oman onnellisuuden ja hyvinvoinnin kannalta todella tärkeitä. Sellaisia mitkä antaa elämälle enemmän merkitystä ja monille asioille myös vastauksia ja selityksiä. Yhtenä päivänä taksissa istuessani kävin loistavan keskustelun kuskin kanssa. Tuntemattomien ihmisten kanssa saattaa syntyä hyviä keskusteluja ja niiden lomassa loistavia oivalluksia, ihan puolin ja toisin. Taksikuskit varmaan kuulevat takapenkiltä kaikenlaisia juttuja päivittäin ja osa saa jakaa omia viisauksia eteenpäin.
Monenlaisia kohtaamisia
Taksikuskien ohella mä usein keskustelun myös julkisissa liikennevälineissä. Pääasiassa sporassa. Joskus vierustoverien kesken merkitsevät katsee ja hymyt muuttuvat rupatteluksi ja jos yhteinen matka on pidempi niin toisinaan myös pitemmiksi keskusteluiksi. Usein sporamatkani ovat lyhyitä, muutamia, korkeintaan neljä tai viisi pysäkinväliä. Niinä hetkinä saan usein kuulla juttuja lasten suusta jotka ilahduttaa ja naurattaa. Joskus teen hupiajeluita koirieni kanssa, ilman määränpäätä, tarkoituksena vain sosiaalistuttaa tyttösiäni liikennevälineissä, vieraiden ihmisten keskellä ja metelissä. Niillä reissuilla kun ollaan ajeltu keskustasta Katajanokalle ja kierretty koko Munkkiniemi olen monen ihmisen kanssa käynyt läpi elämää ja keskustellut polttavista ajankohtaisista aiheista. Joskus ihmiset iloisena kiittävät poistuessaan kyydistä. Olipa hauska jutella, niin epäsuomalaista.
Heittäydyn ennakkoluulottomasti keskusteluun
Mä olen just se tyyppi joka avaa keskustelun kesäisin puistonpenkillä. Aika voi rientää kuin siivillä kun istun jonkun vanhan mummelin kanssa puistossa tai Töölönlahden rannalla. Puhutaan elämästä, eläimistä, mistä vaan. Saan kuulla hienoja tarinoita ja minulta kysytään kaikenlaista. Opitaan toisistamme ja maailman menosta. Mä olen just se tyyppi joka rennosti juttelee päihdeongelmaisille heidän avatessaan keskustelun sporassa tai metrossa. Jos he ovat asiallisia, minäkin olen. Moni kaipaa juttuseuraa ja haluaa ehkä vaihtaa pari sanaa. Ei se ole ongelma.
Mä olen se tyyppi joka hakee katsekontaktin rohkeasti ja hymyilee. Joskus ei tarvi sanoa sanaakaan, merkittävät ilmeet ja eleet kertovat paljosta, siitä että saatiin yhteys, huomasimme toisemme ja meillä oli joku yhteinen hetki. Se saattoi olla kauhistelua liian kovasta vauhdista jossain kaarteessa, jonkun lapsen lauluun reagoimista, mitä vain ympäristön huomioimista.
Parhaita oivalluksia elämästä ja ihmisten erilaisuudesta olen saanut viimeisten kuuden vuoden aikana täällä Helsingissä. On mahdollisuus nähdä paljon ihmisiä ja silti pysyä tuntemattomana kaikkien joukossa. Meidän pitäisi jutella enemmän toisillemme, tai edes antaa katseiden kohdata ja hymyillä. Sen kun ymmärtää on tehnyt yhden parhaimman oivalluksen elämässä.
Kuvat Unsplash
♡ SEURAA MINUA ♡
Ihana kirjoitus! Maailma (etenkin Suomi) tarvitsee lisää tuollaisia tyyppejä, jotka rupattelevat muille spontaanisti ja ystävällisesti <3
Sellaista me todellakin tarvitaan <3
Ihan mahtavaa, että oot itse juuri se tyyppi joka alkaa juttelemaan ihmisille paikasta riippumatta! Mä olen itse tuntemattomien kanssa se hiljainen sivusta katselija, mutta taas tuttujen kanssa se porukan rääväsuisin. Oon samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa, että maailma todella tarvitsee lisää sellaisia tyyppejä jotka rupattelevat spontaanisti muille! Mun mielestä on myös super ihanaa puhua muiden kanssa mikäli joku vain aloittaa keskustelun :)
Joo, enkä mä oo kuitenkaan mikään sellainen että ahdistelisin ihmisiä ketkä selkeesti ei halua puhua, mut haen kontaktia sellaisiin keitä voisi kiinnostaa. Lähes aina homma toimii ja tulee kaikille mukava olo :)