Hae
Queen of Eve

”Jos sulla on mies, miksen mä saa ketään?”

Miten sulla on mies, mutta mulla ei?

Muistan, kun noin 15 vuotta sitten erotessani pitkästä kymmenen vuoden parisuhteesta ja ollessani kahvilla isohkon naisista koostuvan kaveriporukan kanssa kerroin löytäneeni uuden miehen. En ehtinyt olla sinkku kuin hetken, kun jo uusi ihastus ja rakkaus oli muodostunut. Päivittäessäni kuulumisiani ja kertoessani miehen vaihtuneen, eräs mukana ollut puolituttuni kommentoi hämmentyneenä sitä, miten ihmeessä hän voi olla sinkku, kun kerran minäkin olen löytänyt uuden miehen!?! Miten on mahdollista, että hän on sinkku jos mullakin on mies? Tässä keskeisessä osassa oli selkeästi hämmästely siitä, miten joku ei-missinmitoissa ja ihmettelijää lihavampi nainen voi saada komean miehen, kun hän edelleen on yksin. Niin mietippä sitä, ajattelin.

Näitä vastaavantyyppisiä tilanteita on ollut vuosien ja vuosikymmenten aikana useita, kun olen naisten kanssa keskustellessa saanut todistaa itsensä vähättelyä, huonoa itsetuntoa, alemmuuskompleksejä, kateutta ja itsensä muihin vertaamista. On ryvetty itsesäälissä ja ankeudessa, oltu pessimistisiä ja negailtu yhdestä jos toisesta asiasta. Miksei sitä miestä löydy? Miksei kukaan ihana mies huoli? Miksei sitä kelpaa kellekään? Miksi kaikki miehet on ihan perseestä? Miks mä en saa koskaan ketään miestä? Miks mulla ei parisuhteet onnistu? Tätä valitusta mä en ole koskaan ymmärtänyt ja siksi varmaan olenkin nyt tässä aiheesta puhumassa.

Osa on kuitenkin saanut jonkun lampun syttymään päässään, sillä jos jätetään pois tuo kommentin ilkeämielisyys ja piikikkyys, on siellä takana kuitenkin yksinäinen, parisuhteissaan epäonnistunut nainen joka janoaa rakkautta. On vaikea ymmärtää miksi joku ”alempitasoinen” nainen löytää aina uuden rakkauden, mutta itse ei koskaan. Siinä se ongelma vaan piileekin. Siinä ajattelutavassa ja kuinka tarkastelee asioita.

Pohditaanpa hetki sitä, miksi se unelmien mies ei tule kohdalle?

Mä olen ollut parisuhteissa aikalailla yhteen putkeen viisitoista vuotiaasta aina sinne lähes 36 vuoden ikään. Siis parisenkymmentä vuotta putkeen. Siihen on mahtunut neljä vakavaa parisuhdetta ja hyvin lyhyitä, lähes olemattoman pituisia sinkkukausia. Aikajaksot, jolloin olen ollut ilman kumppania ovat olleet lyhyitä ja periaatteessa sisältäneet jo siihen tulevaan kumppaniin tutustumista. Olen siis jossain määrin sattuman kaupalla liukunut suhteesta toiseen. Uusi mies on aina tullut elämääni aika vaivattomasti, ilman suurempaa säätöä ja vaiheilua.

Vasta nyt, viimeisimmän vuoden 2015 keväällä tapahtuneen eron jälkeen jäin kirjaimellisesti yksin. Ei ollut kilpakosijoita, ei ketään liehittelemässä. Ei ollut itselläkään kiinnostusta katsella ympärilleen ja mä olin oikeasti ihan itsekseni. Ja kauan olinkin. Viimeiset neljä vuotta menivät sinkkuna enkä koskaan menettänyt uskoani siitä, ettenkö joskus löytäisi hyvää miestä ja aloittaisi taas parisuhdetta. Mulla ei ollut asian suhteen minkäänlaista paniikkia ja kun rauhassa jaksoin odottaa, se odotus palkitaan.

Pelko yksinjäämisestä ei saa olla suurin kannuste kumppanin etsimiseen

Ehkä se onkin yksi avain onneeni. Se, etten tarvitse ketään toista ihmistä tekemään mun elämästä parempaa. Mies on extraa, muttei mikään pakollinen asia. Mä olin tyytyväinen ja onnellinen niinkin, ihan itsekseni vaikka toki mä tarvitsen toista ihmistä elämääni, kuten ihmiset yleensäkin. Me ollaan laumaeläimiä enkä koskaan ole halunnut erakoitua, varmaan aika harva on. Mutta mulla ei ollut pakonomaista tarvetta löytää jotain viereeni, ei ollut epätoivoa enkä jatkuvasti kaivannut jotain lähelleni ja iholleni. Mä pyrin täyttämään elämäni muilla asioilla ja nauttimaan siitä niin hyvin kuin mahdollista, niillä eväillä mitä mulla oli sillä hetkellä tarjolla. Niin mä pärjäsin hyvin ja olin onnellinen myös yksin.

Toki se, etten ole koskaan halunnut lapsia on myöskin moneen muuhun naiseen verrattuna vähentänyt painettani kumppanin löytämiseen, mulla ei ole ollut kiire senkään takia. Mun haaveena ei ole koskaan ollut perhe, vaan pikemminkin aikuisten välinen syvä rakkaus ja kumppanuus. Sitä mä olen jaksanut odottaa ihan positiivisin mielin, koska tiesin asiassa aiemminkin onnistuneeni, niin miksen onnistuisi myös jatkossa? Se oikea mies, juuri munlainen mies tulee sitten kun on tullakseen. Näin uskoin ja olin oikeassa.

MIKSI nainen OLETTAA ettei kelpaa jollekin miehelle?

Jos unohdetaan kaikki ne asiat mihin me emme itse voi vaikuttaa, niin mietitään niitä mihin voidaan. Olen huomannut, että monia naisia vaivaa ihan käsittämätön vähättely itsestään ja vertaaminen muihin naisiin. Ei uskalleta lähestyä jotain miestä siksi, koska se on niin komea tai lihaksikas. Ei koeta olevansa miehen tasoisia. Ollaan liian huonoja, niin ei kannata laittaa tikkua ristiin. Tähän ajatusmaailmaan törmäsin paljon etenkin fitnesspiireissä pyöriessäni. Hoikat ja normaalivartaloiset naiset ilman ylipaino-ongelmia ja laihdutusurakoita olivat yllättävän ongelmaisia. Heillä oli kyljessä hieman läskiä tai tuli vatsamakkara istuessa. Ei, ei silloin voi katsella mitään treenattua miestä vaikka sellainen olisi kiinnostanutkin. Ei ole mitään mahiksia.

Kummastelua herättikin sitten se, miten sitten minä olen aina saanut sellaisen miehen kuin olen halunnut, riippumatta siitä millainen itse olen ollut? Mä vastaan siihen ikuisuuskysymykseen taas: Siksi, että mä olen miellyttänyt juuri niiden miesten silmää ja enkä ole ollut vain ”eyecandy” vaan ennen kaikkea sitä hyvää soulfoodia. Uskomatonta mutta totta, naisesta kauniin ja seksikkään ja haluttavan tekee paljon muutkin asiat kuin pelkkä ulkoinen olemus, vaikka silläkin on toki merkitystä. Makuja on monia ja kaiken tyyppisissä miehissä on olemassa ne miehet ketkä pitävät juuri mun tai just sun näköisestä naisesta. Se, mikä onkin sitten vaikeampaa on miellyttää toista henkisesti ja olla muutoin yhteensopiva. Väitän, että iloinen, nauravainen, hauska ja itsevarma nainen on monen miehen mielestä ihan houkutteleva pakkaus, etenkin jos ulkonäkö on mieleen. Ja ei, sitä ei voi tietää etukäteen kuka mistäkin pitää, joten älä oleta ettet kelpaisi jollekin. Kun kelpaat itsellesi niin se on tärkeintä.

Miten mä sitten onnistuin?

Mä olen aina onnistunut sillä, että suhtaudun elämään ja yleensäkin asioihin hyvin rennosti. Mä olen vapauttavaa ja helppoa, rentoa seuraa. Olen nainen kenen kanssa saa nauraa ja kenen jutuille saa nauraa. Mun kanssa saa olla stressaamatta ja miettimättä ikäviä, mua ei tarvitse jatkuvasti hyvitellä ja vakuutella. Mun kanssa voi ja on suotavaakin puhua myös syvällisiä aiheita ja keskustella vakavasti. Mä myös kaipaan tukea,  lohtua ja ymmärrystä, mutten ole kellekään taakka eikä mua tarvitse ohjata jatkuvasti ajattelemaan jotain muuta.

Mun kanssa voi syödä mitä haluaa, en vahdi kelloa enkä kaloreita. En ole jatkuvasti laihduttamassa tai murehdi läskejäni peilin edessä. En kiellä sytyttämästä valoja makuuhuoneessa tai verhoudu aina nilkkapituiseen yöpaitaan. Mua saa katsoa kirkkaassa päivänvalossakin, eikä seksielämä ole aikataulutettua.

Olen pyrkinyt olemaan nautinnollista, helppoa ja hyvää seuraa ihmisille. Kavereille ja kumppanille. Ihan kaikille. On mullakin kiukkuhetkeni ja joskus jopa kokonaisia päiviä putkeen kun ei mene hyvin. Murehdin puhjennutta finniä, ärsyttää jotkut arvet ja selluliitit, miksei mun iho ole täysin sileä vaan appelsiinimaista röllykkää siellä täällä. Mutta silti olen pehmeä, siis ihanan pehmeä ja lämmin. SIsäisesti ja ulkoisesti. Mut on kiva ottaa kainaloon ja puristella, mun kanssa on kiva tehdä oikeastaan mitä vaan. Joskus vaikka vähän kinastella. Se on vain elämää.

USKO ITSEESI JA TUNNE OMA ARVOSI!

Sillä mitä mä olen ja miten mä olen onnistunut miesten kanssa, ei loppujen lopuksi ole mitään tekemistä sen kanssa miten sä onnistut. Me jokainen ollaan yksilöitä, ja mun ongelmat ja henkilökohtaiset haasteet ja kipukohdat elämässä on varmasti erilaisia kuin monella muulla naisella. Kuitenkin kaikessa on olemassa punainen lanka, ja se on se usko omaan itseensä ja itsensä arvossa pitäminen. Jos ne ei oo kunnossa, muuttuu moni muukin asia haastavaksi. Niihin kannattaa panostaa ja pyrkiä tekemään se tarvittava muutos elämässä.

Mä oon hyvä ihminen, haluan antaa muille hyvää ja sitä kautta myös vastaanottaa sitä muilta. Uskon, että jos sä pyrit samaan, niin myös sä ansaitset kultaa.

KUVAT
Tuomas Hämäläinen / Vestigevisions

LUE MYÖS
Kel onni on se onnen kätkeköön

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Kaupallinen yhteistyö

Miehen tyyli on joko HOT or NOT!

Kaupallinen yhteistyö: Junkyard
*Sisältää mainoslinkkejä

Miehen tyyli joka ei miellytä on monelle treffimaailmassa dealbreaker

Sinkkuaikoinani muutaman tuhannen miehen kuvia treffipalveluissa katselleena ja heistä monen kohdalla päätökseni vain ulkoisen habituksen perusteella tehneenä voin todeta, että sillä millainen miehen tyyli on, on todella paljon merkitystä. En koe olevani pinnallinen ihminen, enkä varmasti mitenkään erityisen muotitietoinen, muttei sanonta ”vaatteet on mun aatteet” ole ihan tuulesta temmattu. Oma ulkonäkö on kuitenkin tietynlainen käyntikortti itsestään ja se miten pukeutuu, liikkuu, elehtii ja puhuu on merkityksellistä etenkin vieraille ihmisille.

Kun me matchattiin mun miehen kanssa, tein valintani täysin ulkonäköön perustuen. Olin ostanut deittipalvelussa lisätoiminnon jonka avulla näin minusta pitävät miehet, joten tein alkukarsintoja sen perusteella ketkä miehet olivat muhun kiinnostustaan osoittaneet. Kun puhelimeni piippasi taas uudesta likestä ja bongasin mieheni profiilin, huomioin ensimmäisenä sen, ettei hänellä ollut edes profiilitekstiä! Ihan totta, hän oli juuri niitä ärsyttäviä miehiä jotka normaalisti svaippasin vasemmalle puutteelisen profiilin takia.

Tästä huolimatta katsoin tilannetta läpi sormien, sillä hänen kuvansa olivat todella laadukkaita (eikä ihmekään kun on valokuvaajasta kyse) ja hänen rento katumuodin mukainen pukeutumistyylinsä iski muhun. Ystäväni kanssa deittipalvelua yhdessä selaillessa ja uutta matchiani esitellessä hän kysyikin heti ”Mites nuo vaatteet?” nostaen kulmiaan ja varmistaen kelpaako mies sellaisenaan. Eikä mikään ihmekään, sillä hänen miesmakunsa ja toiveensa miesten pukeutumiselle on hyvin erilaiset kuin mulla. Puheeksi siis jo ennen ensitreffejä tuli se, miten hienovaraisesti muuttaa miehen pukeutumistyyliä jos se alkuperäinen ei kelpaa. Se nimittäin on aika monelle naiselle tuttua puuhaa…

Miksei miehen tyyli kelpaa sellaisena kuin se on?

Mikä ihme siinä on, että ensin ihastutaan ja rakastutaan henkilöön, juuri sellaisenaan. Pikkuhiljaa yritetään muuttaa pukeutumista, kampausta, elintapoja. Hommaisivat koiran, jos haluavat kouluttaa jotain.

-En muutu, kuin omaksi iloksi-

Yritti muuttaa minun pukeutumistapani, siivoustapani, käyttäytymiseni hänen ystäviensä seurassa, ruokailutapani. Hän yritti jopa saada minut vaihtamaan työpaikkaa vedoten siihen, etten ole tarpeeksi kunnianhimoinen. Suhde päättyi eroon.

-MiesJokaEiMuuttunutSopivaksi-

Kyseiset lainaukset ovat vanhasta Iltalehden jutusta jossa miehet saivat kertoa anonyymisti siitä miten kokevat naisten tarpeen muuttaa heitä. Nettipalstat ovatkin täynnä uuden kumppaninsa tyylistä ahdistuneita naisia ja kysymyksiä siitä, kuinka miehen tyylin voisi muuttaa. Tämä lienee ikuisuuskysymys jonka kanssa monet taistelevat. Miksei toinen kelpaa sellaisena kuin on? Miksi naiset haluavat muuttaa miehen tyylin?

Vastauksia tähän lienee varmasti yhtä monta kuin kysyjiäkin, sillä etenkin tyyliasioista voi olla montaa mieltä. Varmaa kuitenkin on, ettei tyyliasioihin kannata samantien tarttua liian hyökkäävästi, sillä sen vuoksi voi muuten hyvä ja lupaava suhteen alku kaatua turhaan. Tyyliasioissa voi hieman kokeilla kepillä jäätä ja yrittää avata keskustelua siitä onko toinen osapuoli edes ajatellut tyyliään sen tarkemmin, onko hänellä jokin tietty maku, tai kaipaako hän vinkkejä tai apua oman tyylinsä kanssa. Liian hyökkäävä avaus ”Sun vaatteet ja koko tyyli on ihan hirvee!” tai ”Toi paita on ihan kamala!” ei välttämättä ole kaikkein hedelmällisin keskustelunavaus.

Oman kokemukseni mukaan miehillä usein se käytännöllisyys ja mukavuus ovat ensisijaiset asiat vaatteiden valinnassa, eikä tietysti suotta, sillä nehän ovat todella tärkeitä pointteja pukeutumisessa. Säänmukaisuus ja tarveperäinen vaatteiden ostaminen ja valitseminen ohjaa varmasti isoa osaa miehistä. Kaikki miehet eivät myöskään ole erityisen kiinnostuneita muodista tai tiedä uusimpia trendejä. Kuitenkin väitän, että suurin osa ihmisistä haluaa näyttää hyvältä. Pieni ohjaus oikeaan suuntaan ei tee kellekään pahaa, mutta kannattaa olla tarkkana kuinka asiansa esittää.

Miehen tyyli voi olla todella cool jo ensitreffeillä tai sitten täysi fiasko

Itse olen saanut kokea kolikon molemmat puolet. Joskus aikoinaan mua on tultu tapaamaan ensimmäistä kertaa aivan kamalassa vanhassa ja kauhtuneessa nahkatakissa, kanariankeltaisessa froteepaidassa johon oli sinisellä brodeerattu isot palmupuut ja keskelle tekstiksi Teneriffa sekä kulahtaneissa urheilulenkkareissa. Kun tästä katastrofista huolimatta annoin mahdollisuuden tälle tyylitajuttomalle herralle, seurasi siitä vuosikausia kestänyt parisuhde eikä jatkossa tarvinut minkään juntin kanssa kulkea. Muutama ystävällinen neuvo ja aito kiinnostus siihen, millaisista vaatteista mies itse pitäisi auttoi löytämään sen oman tyylin. Tuo keltainen kanariapaitakin saatiin lopulta heivattua kaapin perimmäiseen nurkkaan, mummon tuliaisia kun ei voinut poiskaan antaa.

Toisaalta, olen saanut myös kokea pettymyksiä niiden jo valmiiksi ”mun tyylisten” miesten suhteen, joten ei se pukeutuminen ole kaikki kaikessa eikä minkäänlainen tae suhteen onnistumiselle. Ymmärrettävää on, että tyylillä kuitenkin voi olla isokin merkitys, eikä ole väärin toivoa mieheltä jonkinlaista tyylitajua. Mikäli sitä ei etukäteen omaa, voi sitä opetella.

Nykyisen miehen suhteen koen olevani varsin onnekas, sillä miehen tyyli on mun makuun (ellei yhtä hieman omien mieltymysteni vastaista t-paitaa lasketa jossa hän näyttää mun mielestä säbäjätkältä). Mutta hei, meillä kaikilla on vikoja! Tätä juttua varten sain luvan stailata mieheni Junkyardin* kledjuilla ja miehen mielestä tämä tyyli meni ihan nappiin. Kunnioitin hänen omaa tyyliään enkä lähtenyt liikaa keulimaan, mutta valitsin jotain uusia juttuja mitä hän ei välttämättä olisi itse valinnut. Vaihtelu virkistää!

Valitsin hänelle pitkän t-paidan* joka saa olla rennosti housuista ulkona ja näkyä helmastaan, mustan big loose mallisen collegepaidan* sekä jokerina beigen ja ruskea sävyisen big loose mallin camo collarin*. Housuissa suosin mahdollisimman rentoa ja myös leveähköä linjaa, joten nämä big loose surfer housut* valkoisine tikkauksineen ja näkyvine takataskuineen oli todella jees. Kaiken kruunasi mikäs muukaan kuin perinteinen, aina muodikas musta bomber*! Joskus pieni töytäisy eteenpäin voi olla molemmille osapuolille opettavainen kokemus ja sitä saattaa huomata tykkäävänsä jostain ihan uudesta jutusta, ihan vaikka niinkin yksinkertaisista jutuista kuin jostain muustakin kuin kokomustasta.

ALENNUSKOODI LUKIJOILLE

Teidän iloksi ja yhteistyön kunniaksi mulla on tarjota teille alennuskoodi Junkyardille* jota voi hyödyntää niin miesten, naisten kuin lastenkin vaatteisiin, kenkiin ja asusteisiin. Käy tutustumassa tarjontaan ja hyödynnä alekoodi tilauksesi yhteydessä. Koodilla EVELIINA15 saat 15% alennuksen yli 50 euron tilauksiin! Koodi ei koske aletuotteita ja on voimassa 30.9 saakka.

Shoppailemaan pääset suoraan tästä: JUNKYARD*

KUVIEN ASU
Perfect Match Bomber takki*
Sweet Loose Surfer housut*
Sweet Big Loose musta college*
Sweet Big Loose camo college*
Long Shaped Turnup t-paita*

KUVAT
Eveliina Ylönen
EDITOINTI
Tuomas Hämäläinen

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa