Hae
Queen of Eve

Kerrostalokyttääjät ja oudot naapurit

Kerrostalokyttääjät ja oudot naapurit

Elämäni aikana olen asunut yhteensä kahdessatoista kerrostaloasunnossa. En koskaan omakotitalossa enkä rivitalossakaan. Mun mielestä kerrostalossa on kiva asua. Jos mä voittaisin lotossa voisi hyvinkin olla, että ostaisin jonkun upean parisataa neliöisen kattohuoneiston Helsigin keskustasta. Toisaalta, oma aidattu piha ja uima-allaskin olisi kiva…

Tässä vuosikausien aikana on tullut törmättyä kaikenlaisiin naapureihin, pääosin vallan mukaviin ihmisiin ja suurin osa kerrostaloissa asuvista ymmärtää homman jujun. Mun mielestä parasta on jos ollaan hiljakseen 24-06 jolloin suurin osa väestä varmaan nukkuu (minä tosin en mutta en mekkaloi), ja jos juhlia pidetään niin niistä on kohteliasta ilmoittaa etukäteen naapureille esim. selkeällä lapulla rappukäytävään. Itse pyrin aina huomioimaan naapurit ja elämään niin, ettei toimistani koituisi muille häiriötä. En kuitenkaan mitenkään sukkasillaan hiiviskele vaan elän ihan normaalia elämää.

Joskus netissä taisi olla sellainen sivusto kuin kerrostalokyttääjät. Siitä on jo aikaa, mutta muistan jostain tämän nimisestä paikasta juttuja lueskelleeni. Välillä  uutisiinkin nousee riitoja ja jopa oikeudenkäyntijuttuja riitaantuneiden naapureiden kesken, mutta kerrostalokyttääjät on tehneet toiminnastaan suorastaan taiteenlajin. Erityisen innokkaita jotkut ihmiset ovat lappujen kirjoittelussa mitä sitten liimaillaan rappukäytävien ilmoitustauluille ja tungetaan jopa toisten postiluukuista. Harvemmin on taloa, jossa ei olisi vähintäänkin sitä yhtä henkilöä joka tietää kaiken kaikesta, tai ainakin on tietävänsä ja siinä voi olla naapurit helisemässä pelkästään yhden ihmisen takia.

Kaikenlaista voi tulla vastaan

Nykyisen kotini Helsingin kantakaupungissa jaan ystäväni Minnan kanssa ja ollaan asuttu tässä talossa jo reilut kolme vuotta. Aika on mennyt todella nopeasti! Meidän talo on ollut tähän asti oikein mukava asua, eikä mitään ikävää naapuririitaa tai kerrostalokyttäämistä ole esiintynyt täällä asuessa. Meillä on tosi mukavat naapurit ja tervehtimisen lisäksi joidenkin kanssa tulee juteltua enemmänkin. Suurin osa asukkaista on asuntojensa omistajia ja hieman vanhempaa väkeä. Juurikaan nuorisoa täällä ei ole. Ainoa ongelma mikä on talon asukkaita vaivannut oli eräs purkukuntoon asti mädäntynyt naapurin asunto kun asukas oli säilönyt roskapusseja kodissaan kattoon asti kaatopaikaksi keräten. Näkymä oli kuin niissä amerikkalaisissa hoarder-ohjelmissa missä ihmiset asuvat saastan keskellä ja siellä ei ole tilaa liikkua. Ennen kuin rappukäytävään aika ajoin tulvivaan mätänevän ruumiin hajuun päästiin lopullisesti kiinni niin pariinkin otteeseen tuli tehtyä säikähtänyt ilmoitus asuntoon kuolleesta henkilöstä. Ei silloin vielä tiedetty, että ei se olekaan naapuri itse kompostoitumassa vaan hänen roskansa ja asunnon seinät sekä lattia mitkä siellä mätänee.

Vaikka itse olen asunut aina ns. ”hyvillä alueilla” tai vähintäänkin hyvissä taloissa, on kaikenlaista tullut nähtyä ja kuultua elämäni aikana. Tällainenkin edellä mainittu tapaus voisi periaatteessa käydä kelle tahansa jos vaikka sairastuisi vakavasti psyykkisesti. Mistä sitä koskaan tietää, mutta toivoa sopii että ei. Ajattelin muistoja verestääkseni koota tähän jotain muistoja kerrostaloasumisesta vuosien varrelta ja millaisia naapureita sitä on tullut omattua. Tässä pieni muistelma!

Nuorisoa kyttäävä talopoliisi

Ensimmäinen kerrostalo jossa asuin kotoa pois muuttaessa 16-vuotiaana oli talo, jossa oli vain erään ison yrityksen työntekijöiden asuntoja. Sain asua asunnossa siksi, että se oli isäpuoleni nimissä ja hän oli kyseisen yrityksen palveluksessa.  Talossa oli heti ensimmäisessä kerroksessa vanhahko jo yrityksestä eläkkeelle siirtynyt pariskunta jotka olivat kunnon kerrostalokyttääjiä. Kun ajoit autolla pihaan niin verhot vaan heiluivat ja jos et itse tiennyt milloin olit tullut kotiin ja kenen kanssa, niin naapurin ukko kyllä tiesi. Vaikka itse olin todella asiallinen ja hiljainen nuori, en pitänyt bileitä ym. niin hän selkeästi asennoitui nuorisoa kohtaan hyvin epäluuloisesti.

Paras esimerkki siitä oli se, että kerran kyseinen vanha herra kiipesi kolmanteen kerrokseen rimputtamaan ovikelloani ja syytti minua jonkun lapun kirjoittamisesta yleiseen pesutupaan. Pesukone oli vienyt jonkun rahat eikä ollut käynnistynyt ja siitä tuohtuneena joku oli kirjoittanut varsin värikkäin sanoin HV-lapun koneen kylkeen. Ukkeli tietysti oletti että se olen minä eikä uskonut millään, ennen kuin ohjasin hänet kylpyhuoneeseemme katsomaan, että meillä on oma pyykinpesukone emmekä edes käytä taloyhtiön pesutupaa. Silloin kyllä kiukutti kun tuli turhaan syytetyksi asiasta jota ei ole tehnyt.

Yleisesti ukkeli oli varsin kaikkitietävä ja omia sääntöjään lateleva, kuten ettei vessaa saisi vetää klo 22-06 välisenä aikana ja illalla/yöllä ei vuorotyöläisetkään saisi suihkussa käydä. Näitä perustyyppejä siis jotka haluaa kontrolloida kaikkea.

Karjuva pelifriikki

Ensimmäisessä virallisessa yhteisessä asunnossa nuoruuden poikaystävän kanssa asuessani saimme seinänaapuriksemme varsin mielenkiintoisen miehen. Tyyppi oli meitä reilu kymmenisen vuotta vanhempi poikamies jonka asunnosta kuului usein hirveää karjuntaa ”Voi vittu eiiiiii voi vitun vitun vittu!” ja mm. huudot ”EI LAAVAA!!!”. Tutustumisen jälkeen selvisi, että tyyppi on varsin kiva kaveri mutta varsin äänekäs pelatessaan Quakea tietokoneella ja siellä oli joku vaikea kohta laavavirran ylityksessä jota hän tuntui takovan varsin epäonnisesti. Onneksi oltiin itsekin silloin nuoria niin ei satunnaiset kiroilut pelin huumassa haitanneet, haha.

Yöllä asunnon järjestystä vaihtava juoppo

Pienkerrostalo jossa asuin viimeisen vuoden ennen Kouvolaan muuttamista oli muutoin oikein kiva ja täynnä rauhallisia asukkaita, mutta rauhan onnistui aina aika ajoin pilaamaan eräs hieman viinaan menevä viisikymppinen nainen ja hänen vaihtuvat miesystävänsä. Pääasiallisesti nainen oli hiljakseen kun oleskeli yksinään, mutta sitten aina välillä kun korkki unohtui liian kauaksi aikaa auki hän saattoi juoda ja juhlia koko viikonlopun tai jopa lähes viikon putkeen. Oudointa asiasta teki se, että heillä alkoi aina yöllä jonkinlainen rymsteeraaminen ja asunnon huonekalujen paikkaa alettiin ilmeisesti vaihdella. Hirveä röntyäminen ja rytinä kuului kun sohvat ja pöydänjalat raastoivat lattioita ja selkeästi kännissä kaatuiltiin tavaroiden päälle. Ärsyttävintä heidän puuhissaan oli se, että hänen miesystävänsä tykkäsi oksennella krapulassa parvekkeelta joka oli minun makuuhuoneeni ikkunan vieressä. Oli todella mielekästä herätä siihen kun joku äijä huutoyrjöää täysillä parin metrin päässä. Huh huh.

Samaa biisiä kitarallaan hapuileva trubaduuri

Helsinkiin muuttaessani kohtasin taas uudenlaisen naapurin. Tämä tyyppi näppäili kitaraansa jatkuvasti viikonloppu-iltaisin ja hahmotteli sitä yhtä ja samaa biisiä uudelleen ja uudelleen. Jostain syystä tuo kuului hirveän hyvin mun asuntoon vaikkei koskaan muulloin mitään kuulunutkaan. Joidenkin viikkojen tai kuukausien jälkeen alkoi jo omassa nupissa heittämään kun jouduin tunteja kuuntelemaan samaa biisiä ja hoilotusta. Vastineeksi sitten laitoin itse Youtubesta pelkkää Adelen laulua ilman musiikkia ja aloin hoilottaa mukana ihan vain vihjatakseni, että se varmaan kuuluu myös hänen asuntoonsa. Tästä muodostuikin sitten hauska juttu kun hetken päästä tyyppi tapaili kitaralla Adelen Someone Like Youta ja sitten jo laulettiinkin sitä duettona. Sen jälkeen rappukäytävässä tuli naureskellen moikattua ja se saman ränkytyskin hieman väheni: Mies otti lisää biisejä kavalkaadiinsa enkä enää tullut hulluksi sitä samaa kuunnellessa, haha. Sain jopa muutamasti kutsun kylään musisointi-iltaan, mutta skippasin kun oli muuta ohjelmaa.

Mun kokemuksella olen päässyt aika vähällä, mutta kauhukertomuksia siitä millaisia kamalat naapurit ja kerrostalokyttääjät voivat olla olen kuullut vaikka kuinka paljon. Mun tarinat olivat aika iisejä ja osin jopa ihan iloisia kohtaamisia sitten loppujen lopuksi, mutta aina ei käy ihan yhtä hyvä flaksi kerrostalossa asuessa.

Onko teillä kokemusta ikävistä/oudoista/hulluista naapureista tai kerrostalokyttäämisestä?

 

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

6 kommenttia

  1. Noora kirjoitti:

    Mun edellinen naapuri koki suurta tarvetta olla osallisena meidän koiranpennun kasvatuksessa. Laittoipa pari avuliasta lappuakin postiluukusta. Rappukäytävässä koitti kädestä pitäen ohjata, miten koiraa viedään. Mumisi aina perään jotain kun törmättiin. Hän oli sellainen, joka tiesi kaikesta kaiken, mutta kukaan ei tiennyt hänestä mitään.. Voi huhhu, onneksi muutettiin pois!
    Nykyään on onneksi ihanat naapurit, tärkeä seikka paritalossa :-D

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Paritalossa ois aika paha jos ois hirvee naapuri. Siinä tulis kyllä elämästä helvettiä. Huh. On ollut teillä turhan innokas koirakouluttaja naapurina :D Toki aina vinkit on tervetulleita, mutta rajansa kaikella.

  2. Jonna / Palasia arjestani kirjoitti:

    Meillä asui joskus seinänaapurina silloisen asuinpaikan ala-asteen rehtorin äiti, joka luuli olevansa koko kylän ”ylimystöä”. Valitti aina kaikesta mahdollisesta. Yhtenä vappuna hän oli tehnyt isännöitsiälle valituksen, että meillä oli pidetty bileitä koko yö eikä hän saanut nukuttua. Mullapa vaan oli noin 20 todistajaa, että oltiin lähdetty jo 5 maissa illalla keskustaan, josta palattiin seuraavana aamuna vähin äänin viiden kuuden maissa. Että se niistä bileistä sitten. Aika hiljaista mummoa oli sen jälkeen!

    Toisessa talossa asui aikanaan kunnon koiranvihaaja. Hän teki meidän koirasta koko ajan ilmoituksia ja kirjoitteli uhkauslappuja ilmoitustaululle. Meillä oli talossa muuten todella hyvä henki, joten käytiin kyselemässä naapureilta, että onko meidän koirasta oikeasti ollut ongelmaa meidän poissa ollessa. Seinänaapuritkaan eivät olleet koskaan kuulleet. Kerran tämä mies sitten pudotti meidän postiluukusta lapun, jossa uhkaili jälleen oikeustoimilla sun muilla. Otin lapun ja menin hänen ovelleen. Sanoin, että nyt tämä saatanan leikkiminen loppuu tähän. Me ollaan puhuttu koko talon asukkaiden kanssa eikä kukaan ole kuullut yhtään mitään. Meni äijä hiljaiseksi. Sen jälkeen ei enää lappuja tullut.

    Nykyisessä asuintalossa on onneksi todella kivat naapurit! Joskus tosin ärsyttää, että joku pinoaa meidänkin vaatteet kuivaushuoneessa omiensa tieltä, vaikka pyykit ovat vielä kosteat. No, ehkä saan tämänkin tyypin joskus kiinni.

  3. Jenna kirjoitti:

    Mulla oli yksi kauhea bilettäjä, joka ei paljoa hätkähtänyt että kukin naapuri vuorollaan soitti poliisit paikalle. Mun pahaksi onneksi sattui olemaan mun seinänaapuri… Yksi kerta kolmannesta kerroksesta kaksi asuntoa sivuun tuli jätkät valittamaan melusta, se hiljeni vartiksi ja alkoi uudestaan jonka jälkeen kävi poliisit taas vaihteeksi. Vuokranantajalle laitto koko kerrostalo vuoroonsa sähköpostia. :D Lopulta sieltä tuli ohjeeksi soittaa joka kerta poliisit paikalle kun häiriköi, koska heidän ukaasit eivät paljoa hätkähdytä ja kyseisen tyypin vuokrasoppari ehtisi loppua ennen häätöä. Kävin itse pariin kertaan ärjymässä ei ystävällisesti, jonka jälkeen luovutin ja soitin sitten joka kerta poliisin paikalle. Mistä seurasi joka kerta kiroaminen ja poliisien ”Rauhoitu” -puhuttelu.
    Tuo naapuri kun muutti pois niin nukuin ekana yönä 25h putkeen, kun tuli ”hieman” univajetta kuukausien aikana. Samaa kuului muilta naapureilta ja yhdessä hihkuttiin ilosta kun ei enää sitä tarvinnu kuunnella. :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *