Tämä touhu on välillä aikamoista veitsenterällä taiteilua, ja pelottaa että jos annan pirulle pikkusormen niin se vie pian koko käden. Eilisessä palaverissa join tiedostamattani sokerilimsaa. Mun piti ottaa tuo Zero versio Dr.Pepperistä mutta kun halusin cherrycolaa, huomasin sitä juodessani hampaiden alkavan narskumaan. Ups, tässähän on sokeria!

Tämä ei kuitenkaan maailmaa kaada sillä mikään ruoka ei ole mulle kiellettyä. Olen opettelemassa pois liian kurinalaisesta ja armottomasta ON/OFF elämäntavasta jossa joko kaikkea vedetään kaksin käsin ilman mitään tolkkua, tai sitten ollaan niin hardcore moodissa ettei tosikaan.

Tänään me sitten saatiin töissä kaikki levylliset Fazerin sinistä. Olisin ihan hyvin voinut olla ilman mutta sitten kun sen sain niin alkoi tekemään mieli. Mietin jo että kohta syön kaiken ja ahdan levyn turpaani kerralla, mutta sitten päätin että ei. Mä syön vain kolme riviä.

Söin kolme riviä ja vein suklaalevyn pois, annoin koko työporukalle jaettavaksi omani. Tiedän että tässä omalla työpyödällä se olisi houkutellut ihan liikaa, ja olisin saattanut ihan huomaamattani napostella työpäivän loppuun mennessä koko levyllisen suklaata.

Huomaan että on paljon helpompi kieltäytyä silloin kun herkkuja ei edes ole olemassa. En haali niitä kotiini vaan ostan kaupasta pääasiassa vain järkeviä juttuja. Toki syön herkkuja jos tarjotaan mutta yritän pysyä niistä muuten erossa. Yritän harjoitella herkkupäivää kerran viikossa, silti pitämättä totaalikieltoa sillä ahmimishäiriössä on/off tyylinen mustavalkoinen ajattelu altistaa ahmimiskohtauksille joten niin ehdoton en aio olla.

Eipä nuo kolme riviä suklaata maistuneet edes hyvältä. Söin ne pariin minuuttiin. Itseasiassa aika paskaa suklaata. En mä saanut siitä edes mitään nautintoa. Kunhan syödä puputtaa ja ahtaa kituset täyteen moista kuraa. Tuokin olisi varmasti ollut nautinnollisempaa kun olisin ottanut vaikka vain kaksi palaa ja oikeasti keskittynyt niistä nauttimaan.

Mutta hei, nyt näin. Voiton puolella selkeästi siitäkin huolimatta että söin kolme riviä suklaata. Se edistys tässä on se että mä pystyin kontrolloimaan tilannetta ja hankkiutumaan eroon herkuista. En sillä ”syön tämän vielä tänään, ja otan itseäni niskasta kiinni sitten huomenna” -ajatuksella joka ei koskaan johda mihinkään, vaan heti tänään, tässä ja nyt. Pieni lipsahdus tekemästäni suunnittelemasta mutta ei sen väliä. Jatketaan siitä mihin jäin 10 minuuttia sitten, eikä heti heitetä kirvestä kaivoon ja mässytetä koko loppu päivää sillä perusteella että nyt tuli jotain syötyä.

Aamupala oli ihan kiva ja lounaskin ok, ja mun on tarkoitus tehdä tänään punttisalitreeniä illalla. Mä tiedän että oon oikealla polulla ja just näin sen pitääkin mennä. Näin tavallisella ruokavaliolla ei ehkä ole luvassa sitä himoamaani nopeinta laihtumista koska en ole millään isoilla miinuskaloreilla, mutta tämä on ehdottomasti järkevintä suhtautumista ruokaan kuin aikoihin. Mä laihdun kyllä tässä sivussa, eikä se olekaan kaikista tärkein asia.

Mä oon itseasiassa aika ylpeä itsestäni! Mä pystyin siihen taas, mä pystyin lopettamaan!

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Kaikki tietää varmasti ne päivät kun on tukka hyvin, kaikki hyvin ja voi vaan kysyä että näkyyks kello. On suorastaan silkkaa kauneuden tuhlaamista jos sattuu hemmetin hyvä päivä ja lookki toimii, hiukset on likaisinakin ja aamulla herätessä täydelliset, meikit istuu kasvoille 10+ ja kulmakarvat ovat on point. Pakko ottaa sata selfietä ja suorastaan harmittaa ettei ole syytä mennä ihmisten ilmoille, sitä kun just tänään sattuu näyttämään niin hyvältä. Lähikaupassa käydessä hymyilyttää ja kassan kanssa haluaa heittää parit hyvät läpät, ja kerrostalon roskiksillakin sitä kokee tarvetta flirtata naapurin ysikymppiselle papalle.

Sitten on niitä päiviä kun peili sanoo NO! Ja puhelimen etukamerakin sanoo HELL NO! Sitä rumaa pärstää ja päin hittoa olevaa tukkaa ei pelasta mikään, ei kaikki kalleimmat ja laadukkaimmat meikitkään eikä edes kymmenen filtteriä päällekkäin ja sitä oikein häkeltyy kuinka voikaan näyttää niin kamalalta. Mistä tuli kolmas leuka, miten noi silmäpussitkin tolleen pullottaa ja kaikissa kuvissa hölmö ilme ja katsoo kieroo vaikka kuinka yrittää. Ei tuu mitään, parempi pysyä neljän seinän sisällä.

On olemassa myös sellaisia päiviä jolloin fiilikset on vähän mitä sattuu ja voi kokea sekä ylpeyttä että ärtymistä itsestään. Parhaassa tapauksessa saman päivän aikana sitä oikein yllättyy kuinka hyviä kuvia tuleekaan ihan ensiyrittämällä, ja työpaikan vessan peilistä katsoo joku tajuttoman hyvännäköinen muija, mutta aamullahan vasta vitutti reisiläskit ja mahamakkarat, ja hyvä kun ei itkua vääntänyt kun tajusi olevansa ihan paska. Tästä tullaankin siihen että moni asia on omista fiiliksistä kiinni ja siitä miten siihen päättää asennoitua. Nämä voi olla jotain PMS-juttuja, naisten hullutuksia tai ihan vaan persoonakohtaisia asioita, mutta itse aina välillä olen jotain näistä ja näitä kaikkia. Mulla on hyviä päiviä ja huonoja päiviä, ja toisinaan sitä on vaan tyytyväisempi ja itsevarmempi kuin toisina päivinä.

Itse korostan aina sitä kuinka ketään ei pitäisi arvottaa ulkonäön perusteella, ja mä kiinnitänkin huomiota lähinnä ihmisten yleisolemukseen ja tietysti eniten siihen tärkeimpään, eli persoonaan. Pääasiassa katselen muita ihmisiä neutraalisti tai positiivisessa mielessä ellei oteta huomioon jotain todella silmiinpistävää asiaa kuten liian vahvaa rusketusta (itseruskettavien liikakäyttö), maksamakkaran väristä huulipunaa, tai yleisesti liian trashyä vaikutelmaa. Nämä kuitenkin ovat lähinnä henkilöiden omia valintoja eikä niinkään ulkonäön ominaisuuksia, joten toisaalta siihen voi vaan todeta että, whatever floats your boat, kukin päättää itse miltä haluaa näyttää ja se ei muille kuulu (näkyy kylläkin).

Siitä huolimatta etten itse arvota ihmisiä ulkoisen olemuksen mukaan ja erityisemmin kiinnitä huomiota muiden alipainoon/ylipainoon, rintojen/reisien/takapuolen kokoon ja malliin tms, huomaan tekeväni sitä itselleni. On vaikea olla objektiivinen kun on niin lähellä, ja kun asia koskettaa itseään ei enää samat opit toimikaan yhtä hyvin. Jos mä käsken muita olemaan murehtimatta heidän ulkonäkönsä mahdollisista puutteista tai jotain muutettavissa olevasta asiasta (kuten vaikka ylipaino), on aika järjetöntä etten itse elä sen oman ohjeeni mukaan. Practise what you preach…

Mä olen aina suhtautunut hyvin suopeasti kauneuskirurgiaan ja erilaisiin kauneuskirurgisiin pientoimenpiteisiin, ja olen sijoittanut itseeni ja ulkonäkööni yli viisinumeroisen luvun. Mulle on tehty mm. ylimääräisen vatsanahkan kiristysleikkaus ja ommeltu vatsalihakset vatupassin suoriksi, on kiristetty alleja poistamalla ylimääräistä nahkaa ja rasvaa, on tehty rasvaimua pariinkin kertaan ongelmapaikkoihin ja kohotettu rintoja ja noston lisäksi tungettu vielä implantit pitämään pakka kasassa jatkossakin. Sen lisäksi olen täyttänyt huuliani jo kolmesti ja aion tehdä sen neljännenkin kerran, mun kulmakarvoja on kohotettu botoxilla ja multa löytyy ripsipidennystä, hiuspidennystä ja ties mitä pienenmpää fiksausta.

Osan olen tehnyt siksi koska olen halunnut korjata tuhoamaani ulkonäköä saadakseni takaisin sen millainen oikeasti olen, ja osan taas siksi että kauneusihanteissani pyrin muokkaamaan itseäni tiettyyn suuntaan. En kuitenkaan halua ajatella että näiden tekeminen tai tekemättä jättäminen muuttaisi minua persoonana mitenkään parempaan suuntaan tai vaihtoehtoisesti tekisi minua huonommaksi jonkun silmissä. Suhtaudun itse näihin asioihin niin että koska ne ovat tehneet mulle paremman olon ja saan niistä mielihyvää niin ne ovat mulle hyviä juttuja. Mun kauneus ei määrity pelkästään sen ympärille kuinka kauniille näytän ulkoisesti, vaan hyvin pitkälle sen mukaan millainen olen sisäisesti. Rumaa persoonaa ei korjaa kallein kauneuskirurgiakaan ja mä haluan olla hyvä ihminen.

Se että haluan muuttaa, parantaa ja päästä eroon joistain asioista mun ulkonäössä ei kuitenkaan saa määrittää sitä millainen mä olen ihmisenä, ja olisin mä 30kg laihempi, nahkat niin kireällä että kyljet sois tai mitä vaan, mä en ole silti yhtään sen parempi ihminen silloin, enkä yhtään sen huonompi ihminen nyt. Mä oon silti se sama Eve. Oli mua leikelty tai ei tai on mulla huono hiuspäivä tai mikä tahansa, niin just tänään mä taas päätän että mulla on hyvä päivä ja oon kaunis ja arvokas ihminen kaikkine vikoineni, ja oon täydellinen just tällaisena kuin olen.

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa