Mä olen ollut nyt sinkkuna melkein puolitoista vuotta. Mulle se on älyttömän pitkä aika. Se on jotain mitä en missään nimessä olisi voinut etukäteen kuvitella. Erotessani huhtikuussa 2015 vitsailin laittavani treffi-ilmoituksen Pakkotoisto.comin deittipuolelle siinä vaiheessa jos huomaan vielä kahden vuoden kuluttuakin olevani yksin, sillä silloin mä olen oikeasti epätoivoinen enkä aio edes salata sitä, ja Pakkotoistolta löytäisin ”oikeanlaisen miehen”.

Toistaiseksi en ole hätääntynyt tästä sinkkuudestani, sillä juuri nyt mä en edes tunne käsitettä miehet, deittailu, enkä ole halukas etsimään ketään, enkä etenkään jos se tarkoittaa Tinder -sovelluksen lataamista, ja sitä tämä nykyajan meininki näyttää olevan. Fit You Too -blogin Katri kertoi taannoin Tinder-postauksessaan taas riittävästi hyviä syitä pysyä erossa siitä kauhukammiosta, eikä minua tuollaiseen paikkaan saisi kuin puukko kurkulla uhattuna. Mutta entä sitten kun sen aika on ja kaipaisin parisuhdetta? Onks pakko jos ei haluu? Mistä niitä miehiä löytää jos ei Tinderistä?

Aina vitsaillaan että sitä saattaa yhtäkkiä huomata olevansa kolmikymppinen vanhapiika kissojen ympäröimänä jos on liian ronkeli, mutta ronkeliudesta ei kyllä kohdallani ole kysymys. Tällä asenteellani ja kiinnostuksen tasolla tulen todennäköisesti olemaan nelikymppinen chihumamma joka elää vaan jonkun pienen karvaisen chihulauman ympäröimänä niistä läheisyydentarpeensa tyydyttäen ja lässyttäen omituista koirakieltä ilman paineita parisuhdemaailmasta, tai siltä tämä ainakin nyt vaikuttaa.

Ennen olin tiukka mieskriteereissäni. Piti olla todella lihaksikas, kalju ja komea, oikea miesten mies ja alfauroslauman johtaja. Piti olla sitä ja tätä ja viedä jalat alta ja elää 24/7 fitnessforeverlaiffia ja puurtaa salilla. Miehen piti mieluusti olla minua nuorempi ja menestynyt omalla sarallaan. Tehdä vaikutus minun lisäkseni myös muihin ihmisiin. Enää en luettelisi näitä samoja ehtoja.

Itseasiassa nyt musta tuntuisi todella vieraalta ajatus liian tarkan kurin omaavasta punttikundista jolle se kehonrakennus ja salitouhut ovat elinehto, kun eiväthän ne ole minulle itsellenikään. Toisaalta mulle ei ikinä sopisi kumppaniksi laiskamato ja sohvaperuna joka ei urheilusta piittaa ja syö mitä sattuu, koska sellainen veisi minutkin tuhon partaalle.

Nyt jos pitäisi luetella millainen mies on mielenkiintoinen, niin se olisi sellainen joka rakastaa pieniä koiria ja on valmis vastaanottamaan kahden tai kolmen pienen chihulauman osaksi arkeaan (koska aion varmasti vielä lisätä laumaani). Joka haluaa olla pikkukoirien kanssa, rapsuttaa ja silittää niitä ja puhuu erikoisella äänellä ja antaa nukkua saman peiton alla.

Se mies olisi oman kaveriporukan ja harrastukset omaava, miehekkään näköinen ja kokoinen, ja mahdollisesti karskista ulkokuorestaan huolimatta iloinen ja nauravainen ihminen. Tämä mies olisi uskollinen ja parisuhdekeskeinen, rehellinen ja luotettava. Pettämisen, ylettömän ryyppäämisen, narkkaamisen ja maksullisissa käymisen tuomitseva. Työssäkäyvä ja luottotiedot omaava, raha-asiansa asiallisesti hoitava, tunnollinen mutta rento ihminen joka ei turhista nipota.

Hän olisi valmis hassuttelemaan myös omalla kustannuksellaan, ja ymmärtäisi että piereminen on normaali ruumiintoiminto jota ei tarvitse naistenkaan häpeillä ja parisuhteessa saa olla kaikessa rauhassa heikko, viallinen ja ihan oma itsensä. Hän ei olisi täysin ulkonäkökeskeinen ja pinnallinen, virheetöntä kauneutta ja vartaloa vaativa vaan sellainen kuka ymmärtäisi että arvet kertovat eletystä elämästä eikä ulkonäkö määritä ihmistä kokonaisuudessaan. Pitäisi minua kauniina ja myös joskus muistaisi sanoa sen ääneen.

Hän haluaisi asua laadukkaasti Helsingin keskustassa vuokralla ja panostaa kodin sisustukseen tai antaisi minun tehdä sen vapain käsin. Matkustelisi kanssani mielellään useasti vuodessa ja tykkäisi uida +30 asteisessa meressä ja maata rannalla, siinä missä katsella kaupungin sykettä ja historian havinaa. Hän olisi valmis seikkailuihin mutta pitäisi myös kotona olemisesta ja siitä ettei ole mitään ohjelmaa, sen kuin ollaan vaan.

Hänen seurassaan ei tarvisi koskaan hävetä silmiään päästään, portsarit eivät poistelisi ravintolasta eikä poliisit aamulla putkasta. Hänellä ei olisi peliongelmaa eikä hän tissuttelisi joka ilta kaljaa. Hän kyselisi aidosti kiinnostuneena kuulumisiani ja jaksaisi edes esittää kuuntelevansa kun paasaan jostain turhanpäiväisistä naisten jutuista, ja hänen kanssaan uskaltaisi kävellä pimeillä kaduilla ja seisoa nakkikioskin jonossa ilman että joutuisi juoksemaan miehen kanssa pakoon jotain hullua.

Viimeisenä muttei vähimpänä: Hän olisi seksuaalisesti kokeilunhaluinen ja avoin, aktiivinen ihminen terveellä libidolla.

Tässähän mulla onkin valmis treffi-ilmoitus laadittuna sitten kun tuntuu siltä että alkaa yksinelo kyllästyttää! Mitä mieltä olette unelmieni miehestä? Mistä sellaisia löytää jos haluaa etsiä? Mielestäni ei ihan kauhean paljon vaadittu? 

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Mä olen joissain asioissa ehkä hieman eriskummallinen tapaus ja tiedän sen. Ihan kaikkea minusta ei voisi arvata etukäteen ja moni asia jää pimentoon vaikka blogiinkin aika paljon kirjoitan. Minusta tehdään toisinaan helposti olettamuksia ja olen joskus saanut lukijoilta palautetta siitä kuinka minua on luultu pinnalliseksi, kovaksi ja kylmäksi ihmiseksi vaikka pääsääntöisesti olen ihan kaikkea muuta.

Tiedän että toisinaan voin olla kylmäkiskoisen ja tiukan oloinen matami joka mustavalkoisesti tuomitsee asioita ja toitottaa jotain omaa totuuttaan, mutta suurimmaksi osaksi miellän itseni hyvin empaattiseksi, lämpimäksi ja hyväsydämiseksi ihmiseksi jossa on jonkinlainen herkkyys mitä ei ehkä ensin näe. Yksi herkkyyksistäni on rakkaus koiriin ja tarve auttaa heikompia ja yksinäisiä sekä vanhuksia, ja olenkin mm. Helsinki Missiolla tukemassa heidän toimintaansa.

Ingridin kautta olen viimeisen puolen vuoden aikana tutustunut monenlaisiin ihmisiin naapurustossani, sellaisiin keitä olen korkeintaan tervehtinyt aiemmin jos sitäkään. Olen viettänyt paljon aikaa puistoissa istuen penkeillä ja jutellen elämästä. Tutustuen muiden koiriin ja heidän omistajiinsa. Elämäntarinoita olen kuullut jo monenlaisia, ihan niin kuin lapsena. Tälläistä minun elämäni oli jo pienenä. Siellä minä kerrostalon ainoana lapsena ja perheen ainokaisena istuin usein eläkkeellä olevien mummojen ja pappojen kanssa kuunnellen heidän kertomuksiaan ja kysellen maailmasta ja sen sadoista ihmeellisyyksistä. Vanhusten seura oli jo lapsena mielenkiintoista ja opetti elämästä paljon. Heillä oli jokaisella oma tarinansa.

Viikonloppuna vietimme yhden vanhemman ystäväni Ullan 84-vuotis syntymäpäiviä. Me voidaan puhua mistä vaan ja Ulla on ihana. Mikään aihe ei ole kielletty ja melkein 50 vuoden ikäerollakin meillä todellakin on paljon juteltavaa, ja voi mikä huumorintaju voi vanhemmalla naisella ollakaan! Olen todella kiitollinen että mun elämään kuuluu muitakin kuin nuoria ja ikäisiäni ihmisiä, ja nautin paljon itseäni reilusti vanhempien ihmisten seurasta.

Olenko ainoa laatuaan vai onko teilläkin vanhempia ystäviä? Onko ikäerolla merkitystä ystävyyssuhteissa?

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808