”Se on virallinen eikä viraalinen!”, ”Se kirjoitetaan enää eikä enääN!”
Blogien kommenttibokseja lukiessa saan toistuvasti törmätä näihin kahteen lauseeseen, monia muita vastaavia esimerkkejä unohtamatta. Lukijat näkevät punaista kun sana virallinen, lukijoiden toistuvista korjauksista, kehoituksista ja suoranaisista kielloista huolimatta kirjoitetaan jatkossakin viraalinen, eikä bloggaaja lopeta kirjoittamasta sanaa enää N-kirjaimen kanssa vaan se on jatkuvasti enään. Sekös ärsyttää.
Blogimaailmassa alun alkaen oli varsin kotikutoinen meininki. Rakeisia ja sumeita kuvia ja peiliselfieitä. Maratonpostauksia ilman kuvia tai aikamoisessa mindflowssa syljettyä tekstiä ilman punaista lankaa, aiheen vaihdellessa saman postauksen sisällä aasista siltaan, ilman sitä aasinsiltaa.
Sitten tuli kausi kun menestyneimmiksi blogeiksi nousivat ne missä pääosassa oli puhkivaloitetut asukuvat milloin missäkin lokaatiossa, ja mukahuolettomasti valkoisten puuvillalakanoiden ja turkistaljan päälle nostetusta marmoripintaisesta tarjottimesta missä vaahdotettu latte sekä mansikka-vuohenjuustotäytteinen croissant odottivat bloggaajan aamurentoilua. Tekstiä oli vähän, hyvä että nimeksikään, ja otsikot olivat englanniksi jotain ihanan eteerisiä lausahduksia.
Nyt ollaan taas palattu aikaan jossa myös rosoisuus ja ns. todellinen elämä saavat näkyä, ja bloggaajat (joitain ikuisia inspiraatio/muoti/motivaatio-blogeja lukuunottamatta) paljastavat pintaa syvemmältä bloggaajien elämää ja persoonaa. Annetaan väsymyksen, sekaisen kodin, dieetistä repsahtamisen ja itsestään huolehtimattomuuden näkyä aina välillä, ja näytetään ettei kaikki ole kultaa mikä kiiltää.
Silti selkeästi yksi asia on ja pysyy, eikä edes suosittujen bloggaajien mahdolliset lukihäiriöt lopeta ärsyttämästä. Oikeinkirjoitus ja kieliasu blogissa. Onko sillä oikeesti niin paljon merkitystä?
Usein blogeja lukiessani törmään kirjoitusvirheisiin, niin yksittäisiin kuin selkeästi lukihäiriön aiheuttamiin jotka esiintyvät koko tekstin matkalta, mutta en anna niiden häiritä. Joka kerta nähdessäni selkeän virheen se kyllä särähtää ja pomppaa silmille, mutta olen monien suosikkibloggaajieni kohdalla jo tottunut siihen ja jatkan lukemista normaalisti.
Väitänkin, että tekstin sisältö ja bloggaajan kiinnostavuus on blogin ulkoasua ja oikeinkirjoitusta tärkeämpi, vaikka varmasti joitain virheet häiritsevät ylenpalttisesti ja blogin lukeminen loppuu siihen. Toisaalta, selkeästi myös se kovapäisyys ja omapäiisyys missä bloggaaja ei suostu/halua/jaksa/ole kiinnostunut opettelemaan oikeinkirjoitusta kiinnostaa niistä ärsyyntyjiä, koska he kuitenkin palaavat blogiin yhä uudestaan niistä huomauttelemaan. On pakko palata ja katsoa kuinka huonosti koulutettu amis se bloggaaja onkaan ja mitä se taas säätää. Saapahan ainakin naureskella ivallisesti (ja samalla ymmärtämättään kasvattaa sen ärsyttävän amiksen lukijatilastoja ja tilipussia).
Onko tämä enään viraalinen suositus?
Otsikkoon ei tule pistettä. Yhdyssana on yhdyssana. Sanoja ei aloiteta Jokaista Isolla Kirjaimella, Ei Edes Otsikossa.
Ammattimaisissa artikkeleissa teksti kohdistetaan koko palstan ja kuvien levyiseksi, ei keskitetä molemmista reunoista tai vain oikealle tai vasemmalle. Kirjoitus oikoluetaan, pitkä teksti jaetaan kappaleisiin. Pilkut laitetaan edes osimoilleen oikeille kohdille ja kirjoitus on kirjakieltä tai ymmärrettävää puhekieltä ilman voimakasta murretta, asiayhteydestä, bloggaajan persoonasta ja blogin tyylistä riippuen.
No, häiritseekö, ja jos niin kuinka paljon? Huomautatteko kirjoitusvirheistä bloggaajille? Meneekö herne nekkuun?
Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808
1
