Kuinkahan moni unelmoi lottovoitosta siksi että voisi sitten jättäytyä pois työelämästä ja istuskella vanhojen ja yksinäisten ihmisten seurana monta kertaa viikossa? Minä ainakin, ja mä haluaisin viedä koirani jonnekin vanhustentaloon ilahduttamaan asukkaita. Sellaista kaverikoira-juttua mielestäni jossain järjestetäänkin, täytyypä tutkia asiaa!

Olen kirjoittanut aiemmin blogiini minua lähes 50 vuotta vanhemmasta ystävästäni Ullasta (voit lukea aiheesta täältä). Hän on 84-vuotias, ja vietän mielelläni aikaa hänen kanssaan. Kaksinkin. Sen ohella että usein kuljemme käsikynkkää ulkona ja puistoissa ja autan Ullaa teiden yli ja koirien ulkoilutuksessa, olen viime aikoina käynyt hänen luonaan teellä muutamaan otteeseen jotta olemme voineet istua rauhassa sisällä lämpimässä ja parantaa maailmaa.

Viimeksi eilen kohtalo puuttui peliin kun kirosin aamulla varhaista herätystäni ja tein poikkeuksellisen työvuoron, klo 06-12.00. Päästyäni aikaisin kotiin olin koiran kanssa jo puoli yhdeltä päivällä menossa puistoon, kun kohtasin Ullan koiran ja keppiensä kanssa taistelemassa auraamattomalla kävelytiellä hirveässä sohjossa. Niin me sitten käsikynkkää koiravaljakon ja keppimeren seassa könysimme läpi hirveän kelin viemään linnuille leivän-, ja pullanmuruja ja pissittämään koiramme. Ulla tokaisi että se oli kohtalo joka puuttui peliin, ja sen takia minä jouduin heräämään ajoissa jotta voin myöhemmin auttaa Ullaa. Ehkäpä näin :)

Koska päivä oli vasta alussa ja aikaa oli riittämiin, kutsui Ulla minut teelle luokseen. Keitimme yhdessä Muumimamman mansikkaiset voimateet ja paahdimme leivänpaahtimessa vohvelit appelsiinimarmeladin kera, kyllä oli hyvää!

Ulla rakastaa kaikkia eläimiä, etenkin koiria ja lintuja, ja kerääkin itselleen kaikkea lintuaiheista. Kotonaan on paljon lintuihin liittyviä koristeita ja katselimme yhdessä Ullan leikekirjaa johon leikkaa ja liimaa kaikista ruotsinkielisistä julkaisuista löytämänsä lintukuvat. Hauska harrastus!

Ullalla on yksi tytär, minua 10 vuotta vanhempi Caroline kenen kanssa olemme myös ystävystyneet koiramaailman ja puistoilun kautta. Me kaikki asumme samassa naapurustossa ja näemme ellemme nyt joka päivä ohimennen, niin ainakin viikottain koiria ulkoiluttaessamme. Keväällä vaihtaessani työpaikkaa minulla oli vapaata enemmän työpaikkojen välissä, ja silloin naapurituttavuutemme syventyi entisestään.

Minusta on jotenkin ihana kun on monenlaisia ja ikäisiä ihmisiä ystävinä. Kaikilla heillä on jotain annettavaa, ja Minna minulle sanoikin että me jokainen olemme, olikos se seitsemän lähimmän ihmisemme keskiarvo = jokainen heistä vaikuttaa meihin jollain tavalla. Minä mielelläni haluan vanhemmista ihmisistä ja etenkin vanhuksista sellaista tiettyä viisautta ja rauhaa ja hienoa elämänkatsomusta, sekä huisia tarinoita! Nuoremmista taas sitä välittömyyttä, spontaaniutta ja energisyyttä. Jokaisella ystävälläni on jonkinlainen antinsa minulle, ja toivottavasti minulla myös heille.

Tällaista mummoilua siis täällä tällä kertaa!

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Mua snapchatissa seuraavat saattoivat huomata eilen illalla avautumiseni ja pahan olon purkamiseni. Mä yritän olla positiivinen ihminen joka ei helposti valita asioista, mutta joskus vaan on pakko, etenkin jos se jollain tavoin helpottaa omaa pahaa oloa.

Olen tässä ajan saatossa huomannut että tää blogi on myös mun psykologi, ja tällaisen julkisen päiväkirjan pitäminen on omalla tavallaan terapeuttista. Tokikaan en kaikkia asioitani tänne vuoda, ja nekin mitkä kerron voivat olla jonkinlainen pintaraapaisu asioihin tai sensunroituja versioita, mutta kuitenkin avaudun aika paljon omista ajatuksistani ja niistä henkilökohtaisista taisteluista ja demoneista joita meistä jokaisella varmasti on.

Siinä missä koira on mun paras kuunteleva korva joka ei koskaan tuomitse, on blogin pitäminen parhaassa tapauksessa kuin osallistumista ryhmäterapiaan. Voin kertoa tänne ongelmistani syömisen kanssa, puhua ikuisesta laihduttamisesta ja terveellisempien elämäntapojen omaksumisen vaikeudesta. Voin ihmetellä sitä miten kaikki mielenkiinto parisuhteita ja miehiä kohtaan on kadonnut viimeisen eron myötä ja pohtia sitä onko missä vaiheessa aiheellista huolestua sinkkuudesta ja siitä ettei omaa käytännössä minkäänlaista kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen.

Voin myöntää rehellisesti oman laiskuuteni ja saamattomuuteni, ja kaikista näistä sekä monista muista asioista saada vertaistukea ja todistuksen sille etten ole ainoa. On muitakin ihmisiä ketkä painivat samojen tai joidenkin vastaavantyyppisten ongelmien kanssa, ja on ihmisiä ketkä ovat nämä asiat selättäneet. Olen saanut monenlaisiin asioihin paljon hyviä vinkkejä lukijoilta, ja se on palkitsevaa.

Blogi on mulle myös tärkeä kanava vaikuttaa. Sitä kautta mä kerron ihmisille siitä millainen mä olen ja vastavuoroisesti saan palautetta lukijoilta. Se on tärkeää, ja se mikä on kaikista tärkeintä on se, että jo pelkkä asioiden kirjoittaminen tähän ylös on terapeuttista.

Viime yönä kirjoitin näppis sauhuten tulikivenkatkuisen pitkän avautumisen blogiini snapchat julkaisujeni innoittamana, ja jätin sen odottamaan aamua ja julkaisua. Hyvä näin, sillä aamulla tuntemukseni eivät olleetkaan ihan yhtä voimakkaita ja pelkkä tekstin jäsentely luonnoksiin toimi mun henkilökohtaisena psykologina.

Ihanaa, nyt taas helpottaa!

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808