Ylipaino ja ulkonäköpaineet

Tänään julkaistiin minusta kertova juttu Ilta-Sanomien nettisivuilla, kun se itse lehdessä ja lööpeissä oli viime viikonloppuna. Sain jo lehtijutun perusteella paljon palautetta tutuilta ja tuntemattomiltakin, mutta nyt varmasti vielä enemmän. Ystäväni osasivat jo kertoa aiheen nostetun mm. Facebookin paljon puhuttuun Äitylit -ryhmään (en itse kuulu sinne) ja voi olla että joku tekee pahamaineiselle Vauva-palstallekin avauksen. Mä välttelen kaikenlaisia nettikeskusteluja aiheesta enkä lue kommentteja, en halua turhaan joutua tappelemaan tuulimyllyjä vastaan ja nähdä ikäviä ja ilkeitä kommentteja ajattelemattomilta ihmisiltä.

Tiedän toki että on myös paljon hyvää kommentointia, ja niin pitäisi ollakin, sillä Merja Asikaisen tekemä juttu on mielestäni hyvä ja varsin asiallinen. Mun ajatukset ja tapahtumat esitetään toki paljon lyhennetympänä ja supistetumpana versiona siitä mitä ne todellisuudessa ovat, mutta jutun ydin on mitä on. Se on se totuus että ylipaino ja lihavuus ovat vaikeita asioita niin ihmiselle itselleen kuin ympäristöllekin, ja se voi aiheuttaa monenlaisia ulkoisia paineita näyttää hyvältä.

Kuva: Joonas Salo

Mä haluan että mut määritellään ihmiseksi, ei vain ylipainoiseksi

Yhteiskunta ja ihanteet vaatii tietynlaista lookkia ja jos siihen ei pääse omin avuin tai laihduttamalla, moni voi turvautua kirurginveitseen. Itse en ole jaksanut laihduttaa, en ole kyennyt, en ole pystynyt. Olen vuosikausia sairastanut epätyypillistä syömishäiriötä eli ahmintahäiriötä (binge eating disorder) joka on asettanut omat haasteensa, ylä-, ja alamäkensä elämääni ja vaikeuttanut sitä oman vartalon rakastamista ja hyvän kunnon ylläpitämistä. Olen vihdoin vuosikausien taistelun jälkeen saanut siihen hoitoa, mutta kuten tiedätte: erilaiset sairaudet ja niistä parantuminen eivät ole niin yksinkertaisia ja muutu sormia napsauttamalla kuin taikaiskusta ja pelkällä tahdonvoimalla, ja jos korjaantuisivat niin tässä maailmassa ei olisi yhtäkään masentunutta, uupunutta, anorektikkoa, bulimikkoa, ahmintahäiriöistä tai muutakaan kun ei tarvisi kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja problem solved ;)

On mahdollista että ympäristön paineet ajavat erilaisten ikävien asioiden pariin, ne voivat olla syömishäiriöitä kuten anoreksia, bulimia tai ahmintahäiriö, tai ajaudutaan masennukseen tai ostamaan itselleen vaadittua ulkonäköä plastiikkakirurgian puolelta rasvaimuin ja leikkauksin. Mä itse kuitenkin kaiken kokemani jälkeen pyrin siihen että saavuttaisin hyvän olon ja onnellisuuden muilla keinoin, eikä ulkonäköpaineet enää niin vahvasti ohjaisi mun elämää. Ennen en koskaan olisi suostunut lehtijuttuun saati kuviin jotka otetaan alhaaltapäin: oikein korostaen kaikkia huonoja puolia ja kaksoisleukaa. Enää en välitä niin paljoa. En enää pakkomielteisesti yritä laihduttaa vaan keskityn enemmän terveellisten elämäntapojen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamiseen.

Mä en halua että ylipainoisuus arvottaa mua ihmisenä sillä mä olen paljon muutakin kuin jokin ulkoinen asia tai virheeksi luettava seikka, mä olen tunteva ja ajatteleva ihminen, kulloinkin ylläni kantamani läskin määrästä huolimatta.

Ennen kuin kirjoitat vihan ja tietämättömyyden täyteisen ajatuksesi kommenttikenttään niin mieti mitä hyvää se antaa, mitä siitä on hyötyä, ja kuinka teet sillä itsestäsi tai minusta paremman ihmisen ja maailmasta paremman paikan elää.

Ensi viikolla avaan blogissa hieman enemmän kauneusleikkauksista joten kannattaa pysyä kuulolla.

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Amare e mangiare

Maailman kaksi kauneinta asiaa: rakastaminen ja syöminen. Kevät tuli vihdoinkin ja herätti horteesta. Kylmä se oli ja kauhean pitkäveteinen. Aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä ei ole ollut paljoa, mutta ne hetket mitä ovat olleet, olen nauttinut niistä kaikista.

Odotin ja odotin että milloin se kesä tulee, ja ihan vain yhdessä tai kahdessa yössä kaikki muuttui vihreäksi, vihdoinkin. Mieli parani heti ja toivon että kesä antaa paljon iloa, valoa ja energiaa, sitä mä tarvitsen ja paljon.

Rooma . Italia

Kesän ensimmäinen reissu on edessä, se on ihan pian. Olenkin odottanut sitä jo kauan. Oikeastaan siitä asti kun pari vuotta sitten kävin ensimmäistä kertaa Italiassa ja Milanossa. Se oli eksälleni ostettu syntymäpäivälahja. Mä rakastuin Italiaan kertaheitolla. Ruokaan, kulttuuriin, elämänasenteeseen, rakennuksiin. Ihan kaikkeen.

Itseasiassa mä olen rakastanut Italiaa jo ennen kuin koskaan olen siellä edes päässyt käymään. Se on ihana maa kuvissa ja videoissa. Kirjoissa ja elokuvissa. Mä olen aina haaveillut että pääsisin joskus häämatkalle Italiaan. Se olisi todella romanttista.

Mielenrauhaa

Mä olen nyt miettinyt paljon mitä elämältäni haluan, ja olen tehnyt aika rohkeita päätöksiä. Mä olen päättänyt etten enää juokse niin paljoa sen hyvän palkan ja kovien tulojen perässä vaikka toki rahakin merkitsee, mutta tajusin että mulle merkitsee enemmän vapaa-aika ja vapaus. Mahdollisuus matkustella silloin kun itse haluan, vaikuttaa omiin työaikoihin yhä enemmän ja enemmän, ja tehdä elämässäni mitä haluan.

Se varmasti tarkoittaa ainakin aluksi kohtalaisen hyvästä elintasostani hieman nipistämistä, mutta mä haluan olla onnellinen ja vapaa, en minkään koneiston käskyläisenä. Olen päättänyt että blogin ohella aion tehdä enää osa-aikaisia töitä, ehkä muutamana päivänä viikossa, en enää niin paljoa kuin ennen. Koko ajan olen vähentänyt ja vähentänyt, ja tämä tuntuu oikealta.

Kiireettömyys

Sitä mä olen rakastanut aina. Aikatauluttomuutta ja sitä ettei kukaan yritä kahlita mua liikaa. Sitä että mulla on vapaus mennä ja tehdä mitä haluan. Siksi mä varmaan olen aina tykännyt Italiasta, siellä kun ei ole kiire kenelläkään, ja asenne on leppoisampi.

Välimerellinen tyyli sopisi mullekin, mä olen vähän niin kuin noi mun chihuahuat. Tykkään auringosta, lämmöstä, paijaamisesta, hyvästä ruoasta, leikkimisestä ja nukkumisesta. Saan hetkittäisiä energiapiikkejä ja silloin mennään eikä meinata, melskataan ja meuhataan ja sitten taas köllitään ja rentoillaan, ollaan vaan.

Kaikki auki

Loman jälkeen sitä olisi paluu arkeen, vaan millaiseen arkeen? Sen suunnan mä voin päättää nyt.

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808