Kuoreen vetäytynyt kotilo

Mä olen ainoa lapsi ja oppinut jo aikoja sitten aika itsenäiseksi ihmiseksi. Sellaiseksi, että mä kyllä pärjään ja vaikken pärjäiskään niin perussuomalaisesti ”ei tartte auttaa” kuuluu aika usein mun suusta. Leikin pienenä paljon yksin ja mulla oli loistava mielikuvitus. Oli piirtäminen, lukeminen ja barbit. Mökillä tein muurahaisille hotelleja risuista ja kivistä ja katselin sivusta niiden maailmaa. Aina keksin jotain kivaa ja mielenkiintoista puuhaa eikä mua tarvinut aikuisten olla jatkuvasti viihdyttämässä.

Oma aika on tärkeää

Vaikka olinkin hyvin omatoiminen, niin olen ollut lapsesta saakka myös hyvin sosiaalinen tyyppi ja mulla on ollut aina kavereita ja ystäviä joiden kanssa olen jossain välissä viettänyt paljonkin aikaa. Kuitenkin mä olen aina nauttinut myös omasta ajasta ja yksin olemisesta. Siitä laatuajasta kun ei ole kukaan häiritsemässä ja saan puuhata ihan hiljaa omiani. Mä en ole koskaan erityisesti kaivannut hirveästi ihmisiä ympärilleni ja sosiaalisia menoja päivästä toiseen. Itseasiassa, ne väsyttää mua pidemmän päälle, sillä olen aina ollut jollain tasolla introvertti ihminen. Juuri sellainen joka haluaa joskus vetäytyä sinne omaan kuoreensa ja ahdistuu, mikäli altistuu viikon aikana liikaa sosiaalisille kontakteille. Välillä mulla on niitä päiviä kun ei oikeastaan huvittaisi puhua kenellekään ja haluan olla vain yksin, silloin mä olen ehkä hieman kuoreeni vetäytynyt kotilo ja puuhailen hiljaa omiani makuuhuoneessa. Se onkin tämän yhteisen kodin jakamisen paras puoli: Mahdollisuus seuraan ja tunne siitä ettei ole yksin, mutta myöskin mahdollisuuus olla omissa oloissaan jos niin haluaa.

Voiko olla ekstrovertti ja introvertti samaan aikaan?

Mä aina välillä teen kaikkia luonnetestejä ja sitten mua ihmetyttää ne tulokset. Miksei voi olla ekstrovertti ja introvertti samaan aikaan? Mun on pakko olla jotenkin oudosti molempia, mutta lähes aina saan niitä E-alkuisia tuloksia. Tykkään olla esillä ja nautin esiintymisestä, olen äänekäs ja suhteellisen rento tyyppi ja ne ovat varmasti niitä asioita mitkä pistävät mut sinne ekstroverttien kastiin. Mutta samalla kaipaan hirveästi omaa aikaa ja hiljaisuutta, inhoan ryhmätöitä ja teen mieluiten juttuja itsenäisesti ja omassa rauhassa keskeytyksettä, olen uupunut jos minun on tarvinut olla isossa porukassa kauan ja rakastan sitä kun ei ole mitään suunnitelmia ja saan olla itsekseni ja uppoutua mua kiinnostavien juttujen pariin.

Jekyll ja Hyde

Ennen tämän blogitekstin kirjoittamista tein uteliaisuuttani neljä erilaista luonnetestiä. Kahdesta ensimmäisestä sain tulokseksi ekstrovertin ja kahdesta jälkimmäisestä introvertin. Myers-Briggs testin olen tehnyt varmaan viisikymmentä kertaa vuosien aikana ja sen tulos on aina sama ENFJ eli ekstrovertti-intuitiivinen-tunteva-spontaani. Kai mä sitten olen, mutta eihän nuo testit koskaan ole täysin yhtäläisyysmerkein kohdistettuja suoraan elävään elämään. Mä elän kuitenkin tuntemusten ja tilanteiden mukaan ja kummatkin vaihtelee, joten mitään 100% luotettavaa dataa ei millään testeillä saada aikaiseksi.

Oman kotilon suojassa

Juuri nyt mä olen se kuoreeni vetäytynyt kotilo joka on pysytellyt makuuhuoneen turvissa päiväkausia. Toki olen käynyt kaupassa ja koirien kanssa ulkona, muutamissa palavereissa ja pakollisissa menoissa, mutta pääasiallisesti olen pysytellyt omassa seurassani. Olen myöskin ollut viime keskiviikosta lähtien enemän tai vähemmän sairaana jonkin ärsyttävän kesäflunssan kourissa ja se on vienyt voimia, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Viimeisen puolentoista viikon aikana olen käynyt muutaman noin tunnin pituisen keskustelun toisen ihmisen kanssa ja se on ollut täysin riittävää (lukuunottamatta lauantaina viettämääni viittä tuntia vanhempieni seurassa). Ainoa, mikä mua joskus mietityttää tässä mun kotilo-piirteessä on se, että osaisiko sitä enää olla parisuhteessa kun olen kohta jo kolme vuotta nauttinut tästä omasta ajasta ilman häiriötekijöitä ja keskeytyksiä?

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Sitä usein lomalla ollessa ajattelee, että voi kun täällä on niin ihanaa ja kaikki tuntuu olevan paremmin kuin kotona ja arjessa. Jokaisessa paikassa on kuitenkin ne huonot puolensa jotka eivät välttämättä tule esille lyhyellä lomalla tai jossain luksus-resortissa. Omalla kuukauden reissullani Espanjassa sain kuitenkin muutamia hyvin esimerkkejä siitä mitkä asiat voisivat olla toisin. Tässäpä niistä muutama!

Espanjalaisten huono kielitaito

Tästä kirjoitinkin jo jutun Espanjalaiset ei osaa englantia, argh! jossa asiaa käsittelin hieman enemmänkin. On aina kiva osata puhua hieman kohdemaan kieltä, mutta on mielestäni kohtuutonta olettaa koko maailman opettelevan puhumaan jokaista kieltä viikon tai parin loman takia. Yleisestikin turismilla elävissä paikoissa sitä olettaisi palvelualalla olevien osaavan englantia edes auttavasti, mutta näin ei ole ainakaan Fuengirolassa ja siellä asuvat suomalaisetkin sen ovat vuosien aikana huomanneet. Pahinta on se, etteivät myöskään poliisit osaa englantia. Siitä ikävänä tuoreena esimerkkinä lehdissä hiljattain uutisoitu suomalaisen teinitytön joukkoraiskaus jonka rikosilmoitusta ei oltu saatu kirjattua espanjanlaisten poliisien kielitaidottomuuden takia. Tämä on mun mielestä aika kamala asia, että viranomaisten kielitaito Espanjassa on näin huonolla tasolla.

Kalan ja merenelävien löyhkä

Nyt ei puhuta mistään ihanasta savusiiasta tai halstratuista muikuista, eikä edes pienestä määrästä katkarapuskågenia, vaan ihan siitä itsestään eli silmiä kirvelevästä ja vatsanpohjaan asti mylläävä raa’an merenelävän ja voimakkaan kalan hajusta. En tiedä miten ei suomalaisten kauppojen kalatiskit löyhkää samanlailla, kai meillä on vain jotenkin paremmin asiat hoidossa ja kunnon tiskit ja tuulettimet käytössä, mutta Espanjassa… Voi pojat! Pahinta tässä kalan löyhkässä on se, että se saattaa vallata koko kaupan ja esim. herkästi pahoinvoivalle tai hajuherkille voi olla ihan mahdottomuus asioida joissain kaupoissa. Oudointa tässä kalanlöyhkässä on se, ettei kaupoissa ole paljoa mietitty minne kalatiskit sijoitetaan. Mm. Carrefourissa (Prisman tyyppinen iso kauppa) kalatiski on kivasti vaate-, ja sohvaosaston vieressä, niin että kalanhaju varmasti on hyvin muhevasti imeytettynä tekstiileihin. Kuka haluaa ostaa kalalle haisevan sohvan?

Päätön liikennekulttuuri ja liikennesäännöistä piittaamattomuus

Autojen kunnosta ei välitetä, ei omasta eikä etenkään muiden. Parkkiruutuun jos ei mahdu niin siihen mahdutetaan, vaikka väkisin. Peltivaurioita ja naarmuja onkin autot täynnä ja etu-, sekä takapuskurit rutussa, niillä kun on saatettu ihan tarkoituksellisesti työntää joku toinen auto kauemmaksi että oma mahtuu. Liikenneympyrät ovat usein kaksikaistaisia ja sisemmältä kaistalta leikataan ohi ja päälle kääntyessä. Vilkkua ei juurikaan näytetä, mutta hätävilkkuja käytetään paljon silloin kun pitää pysähtyä esim. keskelle tietä tai risteystä eikä ole parkkipaikkoja, tai tarvii jutella tuttavan kanssa joka on myös liikentessä autolla. Ihan päätöntä menoa siis.

Huono viemäröinti

Tämä lienee ongelma johon voi kohdata oikeastaan lähes kaikissa lämpimissä maissa Suomen ulkopuolella. Ei vain ole suomalaisen viemäröinnin voittanutta. Espanjassa vähän väliä sai törmätä ties millaisiin outoihin lehahduksiin ja pahoihin viemäriperäisiin hajuihin ja kyllä kaikissa paikoissa vessoissakin sellainen pieni viemärin tuoksahdus yleensä oli. Myös niissä puhtaissa ja siisteissä!

Jokaisessa maassa on ne hyvät ja huonot puolensa. Nämä olivat itselleni sellaisia kuukauden havaintoja jotka toistuivat koko ajan ja olivat päällimmäiset ”negatiiviset asiat” jos nyt sellaiseksi niitä voidaan sanoa. Lisääkin voisi aina luetella, kuinka leikkeleet olivat huonoja ja mitään kivoja levitteitä (paitsi juustonmakuisia) ei ollut tarjolla. Kuinka feta ja halloumi olivat kiven alla ja kalliita, miksei savukkeita myydä kuin tupakkakaupassa ja bensa-asemalla (ei häiritse mua kun en polta, mutta on erikoista) jne. mutta ei sitä ihan jokaisesta pikkuasiasta viitsi valittaa. Maassa maan tavalla ja tässä vain näitä mun muutamia huomioita. Parastahan siellä kuitenkin on mielenkiintoinen kulttuuri, hyvä musiikki, ihana ilmasto, aurinko, lämpö ja palmupuut!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa