En olisi arvannut olevani vuosia sinkkuna
8Kolme ja puoli vuotta sinkkuna on kolme vuotta liikaa
Tai siis liikaa ainakin siihen nähden mitä olisin ennustanut jos multa olisi joskus kysytty, että kauanko tulen olemaan sinkkuna viimeisimmän eroni jälkeen. Olisin varmasti arvellut jotain puolta vuotta tai maksimissaan vuotta. En missään tapauksessa sitä, että vielä kolmen ja puolen vuoden jälkeenkin olen edelleen sinkkuna. Eikä muuten mene enää kauaa kun tämä kolme ja puoli vuotta sinkkuna onkin jo neljä vuotta. Se aika tulee keväällä, enkä usko että on siitä mihinkään muuttumassa.
Muistan kun muinoin ihmettelin miten eräs entinen työkaverini oli ollut seitsemän vuotta sinkkuna
Ihmettelin miten ihmeessä se on mahdollista? Seitsemän vuotta sinkkuna? Hän oli kaunis ja sanavalmis hauska nainen, mutta ei vain ollut pariutunut niinkään pitkän ajan kuluessa. Ja uskokaa pois, hän ei ollut mikään ”ronkeli” joten siitä ei voi syyttää. Hänelle olisi kelvannut ihan tavallinen perinteinen suomalainen mies. Ei mitään ihmeellisiä vaatimuksia. Nyt kuitenkin ymmärrän sen ihan hyvin miten joku voi olla vuosia sinkkuna. Ei se kumppanin löytäminen välttämättä olekaan ihan niin helppoa ja pariutumiseen vaikuttaa niin moni asia. Voi olla ettei itseään kiinnosta tai sitten ei sitä toista osapuolta. Tai sitten on jotain muita ongelmia. Tai ei edes kohtaa ketään kenestä innostuisi. Ei ole aikaa, intoa eikä jaksamista ajatella asiaa. Saati edes tarvetta. Kai sitä tekisi jotain asian eteen jos ei haluaisi olla sinkkuna?
Siltikään se ei kaikilla onnistu vaikka kuinka yrittää
Tavallaan surettaa sellaisten ihmisten puolesta jotka parisuhdetta etsii. Mä itse ainakin toivoisin, että jokainen joka kumppania kaipaa saisi sellaisen. En kenellekään toivo yksinäisyyttä ellei sellaisesta osaa nautia. En halua edes ajatella millaista olisi kaivata seuraa, läheisyyttä ja kosketusta ja elää sitä saamatta. Sellainen yksinäisyys voi varmasti olla todella kalvavaa etenkin pidemmän ajan kuluttua. Sellainen kohtalo toki voi olla mullakin, sitä ei voi etukäteen ennustaa. Ehkä mä alan kaipaamaan kumppania jossain vaiheessa enkä sitten sellaista saakaan kovin helpolla. Ehkä joudun yrittämään ja pettymään monta kertaa. Mistä sitä voi etukäteen tietää?
Oma tilanteeni on helppo koska en laita tikkuakaan ristiin asian eteen
Joku voisi ajatella, että tällä siirrän ongelmaa ja pakoilen asiaa. Tavallaan näin asian varmasti voikin tulkita, mutten myöskään voi väkisin innostaa itseäni menemään treffipalveluihin ja kiinnostumaan miehistä jos ei vaan kiinnosta. Ei ole aikaakaan tässä elämäntilanteessa ja mä tarvitsen hirveästi omaa rauhaa ja yksinäisyyttä. Se mun oma aika on muutenkin kortilla joten tulisin hulluksi jos pitäisi tehdä vielä tästäkin tiukasta aikataulusta jotain koloja jollekin toiselle.
Toisaalta pitkässä sinkkuilussa piilee myös vaara
Vaikka olenkin tilanteeseeni tyytyväinen eikä parisuhde ole mielessäni, voi liian pitkä sinkkuilu etäännyttää kovasti niistä asioista jotka on ihmiselle tärkeitä. Itselläni etenkin kaikenlainen seksuaalisuus ja läheisyys on asioita joita voin toteuttaa vain ihastuneena ja rakastuneena (toisin sanoen parisuhteessa), joten sinkkuajat ovat minulla ns. selibaattia. Ihminen varmasti kuitenkin pohjimmiltaan kaipaa kosketusta ja jos on ilman sitä vuosia, onkohan se kauhean hyvä asia? Myöskin liika itsenäisyys voi kostautua ja on entistä vaikeampi joustaa parisuhteessa tai muuttaa omia tapojaan toisen takia. Voi tulla ongelmia tehdä asioissa kompromisseja ja parisuhteen luominen vaikeutuu näistä seikoista johtuen yhä enemmän mitä kauemmin yksinäinen kausi jatkuu…
Olisi mielenkiintoista tietää onko mulla tällä hetkellä kuinka paljon sinkkuja lukijoissa ja kuinka kauan olette olleet sinkkuina?
Aiheeseen liittyviä sinkkupohdintojani voit käydä lukemassa myös seuraavista blogipostauksista:
KAKSI VUOTTA SINKKUNA JA SELIBAATISSA
KOLME VUOTTA SINKKUNA AND STILL COUNTING
♡ SEURAA MINUA ♡
Keinoja selviytyä kun on stressiä tai kipeä
*Sisältää mainoslinkkejä
Pari viimeistä kuukautta on olleet henkisesti rankkoja. Innostavia, mutta kuluttavia. Oon aika väsynyt kun jokaisenä viikon päivänä on töitä ja usein vielä monia erilaisia töitä päällekkäin, allekkain, rivissä ja jonossa sekä vielä pinossa. Tilanne on siitä hankala ettei töitä voi vähentää. Ne on kaikki pakko hoitaa tai asiat ei edisty. Ei tässä juuri nyt mitään kamalaa stressiä ole meneillään mutta olen hieman kipeä. Se surkuttaa kun on virta vähissä ja veto poissa.
Huonosti levänneenä ja väsyneenä sitä tuntuu nappaavan kaikki mahdolliset fiilikset ja virukset ympäriltä. Negatiiviset tunteet tarttuu helposti ja niin tuntuu tarttuvan kaiken maailman pöpötkin. Mä kävin torstaina ottamassa influenssarokotteen kun niitä jaettiin ilmaiseksi Helsingissä monessa eri pisteessä. Ajattelin, että se on tärkeää. Yksi tuttava oli viime vuonna influenssassa ja luuli kuolevansa. Se riutuminen etäältäkin seurattuna näytti pahalta ja mä en sitä tautia halua. Riitti jo se tunne omasta kuuden viikon yskästä kun ajattelin, että viimeistä syksyä viedään. Se oli jotain niin järkyttävää.
Nyt mä yritän levätä pari päivää ja parannella oloani. Toimintakuntoon olisi itsensä saatava kun muuten hommat vaan kasaantuu ja kukapa sitä haluaisi olla puolikuntoinen, ei varmaan kukaan.
Tässä pari vinkkiä ja selviytymiskeinoja niille päiville kun on stressiä tai kipeä.
Näistä mä ainakin saan aina hyvää oloa!
Makaa sängyssä/sohvalla viltin alla
Lepo on parasta ja tärkeintä. Älä touhota vaan oikeasti ota iisisti.
Tee lämmintä juotavaa
Oli se sitten kahvia, teetä tai kaakaota, tai vaikka vain kuumaksi keitettyä vettä hunajalla. Mikäli yskä vaivaa niin suosittelen eukalyptushunajaa, se on parasta mitä on markkinoilla!
Polta kynttilöitä
Edes yksi pieni kynttilä palamassa lipaston päällä tai yöpöydällä voi auttaa jo paljonkin hyvää tunnelmaa luoden ja lämpöä tuoden.
Älä tee rästiin jääneitä kotitöitä, pl. pyykinpesu
Oikeasti on tarkoitus levätä! Miksi sitten voi kuitenkin pestä pyykkiä? Pyykkikoneen pyöriminen ja hurina voi rauhoittaa ja nehän peseytyvät ihan itsestään. Puhtaan pyykin tuoksu voi myös virkistää, tässä saa siis hieman huijata jos kokee siitä olevan apua.
Lue kirjaa tai kuuntele äänikirjoja / Kuuntele podcasteja / Katso sarjamaratoneja
Mä olen kuunnellut äänikirjoja (tällä hetkellä BookBeat tarjoaa ilmaisen kokeilun ja kaksi viikkoa maksutta*, jee!) joka on ihan parasta viihdettä. Myöskin hyvät podcastit toimii, mm. Janne Naakan ja Valtteri Sandbergin Olohuone podcastit on ihan hulvattomia, oon nauranut hulluna (ja molemmilla todella miellyttävä ääni). Katsoin myös kaikki jaksot viime vuoden Atlantin ylityksestä purjeveneellä (kohtahan lähtee uusi porukka ja sarjaa juuri kuvataan). Voin kertoa että puolikuntoisena on todella hyvää viihdettä maata peiton alla ja katsoa kun muut rehkii myrskyisellä merellä. Siinä on tunnelmaa! Omia suosikkejani on kaikki myrskyisät meret ym jutut missä palellaan ja kärsitään ja minne en itse menisi mistään hinnasta, haha.
Syö juuri sellaista ruokaa kuin haluat äläkä mieti kaloreita
Jos ei itse jaksa kokata niin tilaa kotiin. Itse tilaan Woltilla ja sieltäkin saa myös terveellistä ruokaa. Pääasia on, että muistaa syödä jotain eikä kituuta ravinnotta!
Sitten ei muuta kuin stressittömiä hetkiä ja paranemisia kaikille sitä kaipaaville!
♡ SEURAA MINUA ♡