mä todellakin tarvisin sen assarin

On perjantai-ilta kello puoli kymmenen illalla ja mä teen töitä. Mulla on neljän päivän tauko blogin kirjoittamisesta ja se on ihan liikaa. Mun tavoite on kirjoittaa vähintään joka toinen päivä ja nyt olen joutunut lipsumaan tästä itselleni asetetusta aikataulusta. Rehellisesti sanottuna mulla ei ole ollut aikaa. Mä olen tehnyt tänään arviolta 12 tuntia töitä eikä se ole mitenkään paha asia. Ei se mua häiritse enkä nyt mitenkään kehuskele millään kiireellä, ihan vaan yleisesti totean asian laidan.

Mä oon aina tykännyt bloggaamisesta ja olen arvostanut myös muita bloggaajia. Niin harrastelijoita kuin sellaisia ketkä ovat onnistuneet luomaan todella menestyneen uran. Olen pitänyt bloggaamista suhteellisen helppona työnä, but don’t get me wrong! En suinkaan tarkoita, että tässä työssä raha tulisi itsestään, vaan lähinnä sitä, että bloggaaminen työnä on ehkä enemmänkin elämäntapa. Vähän niin kuin kehonrakennuskin. Sitä tekee ne ketkä rakastaa sitä.

Saa olla oman itsensä herra, määrätä itse aikataulunsa tai olla kuin Ellun kana. Kukaan ei huohota niskaan, kyttää työaikoja, tulemisia ja menemisiä. Ei vaadita kahdeksan tunnin yhtäjaksoista suorittamista ja muille pokkoroimista. Ei tarvi sietää mitään ja saa olla oma itsensä. Itseasiassa juuri siitä maksetaan parhaiten että on oma itsensä, ärsyttävyyksineen ja virheineen kaikkineen. Siinä mielessä bloggaaminen on helppoa.

Nyt tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut puhua bloggaamisesta työnä, joten valitan pitkää pohjustustani. Tarkoitukseni oli kaiketi vain voivotella ja päivitellä tätä tämän hetkistä tilannettani. A-lehdiltä lähdön jälkeen ja uuden mediatalon eli Vaikuttajamedian perustamisen myötä asiat ovat todella lähteneet rullaamaan. Pyörät ovat pyörineet paikoin niin kovalla vauhdilla, etten osannut aiemmin tällaista ennustaa. En kuitenkaan valita. Olen hyvin onnellinen siitä, että Vaikuttajamedia on kehittynyt ja kasvanut koko ajan. Meidät on otettu todella kiinnostuneesti ja innostuneesti vastaan ja olemme saaneet paljon yhteydenottoja yrityksiltä ja potentiaalisilta yhteistyökumppaneilta, unohtamatta jatkuvaa blogihakemusten tulvaa.

Haluaisin assarin joka hoitaisi valokuvauksen, postikeikat ja sata muuta asiaa…

Mikäli tekisin kaiken mitä haluan, tekisin töitä varmasti 24 tuntia vuorokaudessa nukkumatta lasinkaan, mutta se ei ole mahdollista. Mulla ei vaan riitä aika. Unelmatilanteessa mulla tai vaikka meillä Johannan kanssa yhteisesti olisi Vaikuttajamedialla oma assistentti. Tiedän monien naureskelevan uudelle trendille jossa vaikuttajat ovat ottaneet itselleen assarin, mutta trust me, se voi olla ihan perusteltua. Harva sitä haluaa tyhjästä maksaa eivätkä assarit sitä hommaansa minään hyväntekeväisyytenä tee… Oma blogini on aina ollut sellainen perustasoinen ja keskisuuri. En ole loistanut millään järkkäritasoisilla kuvilla, trendikkäillä muotiasuilla ja inspiraatiolla. Mutta mulla on ollut se oman elämän avoimuus ja vaikeista aiheista ja henkilökohtaisuuksista puhuminen joka on ihmisiä kiinnostanut ja toiminut vetonaulana. Ja tietty se kuka/millainen olen. Hieman erilainen tyyppi vaikken mikään uniikki lumihiutale olekaan.

Silti tässäkin asemassa huomaa todella hyvin sen, että ns. kokopäivätyön (jota blogi minulle aiemmin edusti käytännössä kokonaan) sivussa bloggaaminen on haastavaa. Enää en siihen pysty täysin samalla volyymilla kuin ennen. On vaan niin hitosti kaikkea. Nyt Vaikuttajamedian perustamisen myötä työtehtävien määrä on kasvanut aivan järjettömästi. Vaikuttajamedia on se päätyö joka sitten sisältää myös blogini, joten homma ei ole vain kaksinkertaistanut vaan triplaantunut. Olisihan se mahtavaa jos olisi joku joka hoitaisi vaikka 20-30% mun hommista. Assarin palkkaaminen ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ole realistista kun on liikaa muuttujia ja liikkuvia osia. Kenties jossain myöhemmässä vaiheessa, mutta nyt on vain sinniteltävä.

Toivon kaikille rentouttavaa perjantai-iltaa, itse jatkan vielä hommia. Palataan blogin pariin taas huomenna ilman nalkutusta.

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Stadilaisena (junan tuomana sellaisena toki) ei ole paljoa tullut vietettyä aikaa maalaisnaapurissamme Espoossa, mutta kun ravintola Fat Lizard kutsui minut illallistamaan niin ei kauaa tarvinut houkutella. Olen hyvän ruoan ja herkkujen ystävä, sen tietää kaikki blogiani lukevat ja huomaa varmasti myös tuntemattomat. Viime viikon perjantai-illan vietinkin ystäväni Idan kanssa ravintola Fat Lizardin herkuista ja tunnelmasta nauttien ja hei, kyllä kannatti lähteä Espooseen!

tässä tulee suora arvioni Fat Lizardista!

Sijainti 5/5

Fat Lizard, kotoisammin Lihava Lisko (eh he he, tätä ei ole mitenkään virallistettu) sijaitsee Espoossa todella kätevästi suoraan vastapäätä Otaniemen metroasemaa. Lähempänä ja paremmin hollilla ei voi olla, joten useammastakin suunnasta paikan päälle pääsee varsin kätevästi. Me porhalsimme paikan päälle autolla, mutta seuraavan kerran taidan hurauttaa tuolla maanalaisella kun kerran on niin hyvin hollilla. Voin suoraan sanoa, että mikäli sijainti ei olisi näin hyvä, niin en kovin helpolla lähtisi Espooseen. Toisaalta, ruokakokemus (josta paljastan kohta lisää) saattaa olla jo syy itsessään lähteä vaikka läpi tulen ja tappuran pidemmällekin vaellukselle. No worries, tässä tapauksessa matka ei vaivaa: Sijainti on siis bueno!

Tilat 5/5

Fat Lizardin baarin puolelle varmasti mahtuu porukkaa ex temporekin, mutta niin suosittu tuo Lihava Lisko näytti olevan, että ainakin perjantaina jo kuuden aikaan paikan päälle saapuessamme oli 80% pöydistä täynnä. Onneksi oli pöytävaraus ja sitä suosittelen muillekin. Ravintola on iso ja avara, muutamassa eri tasossa ja omaan mieleeni todella tyylikkäästi sisustettu. Heti sisään astuessa silmiin osui avaruus, kauniit kukka-asetelmat, kynttilät sekä hienon Koba puuhiiligrillin ja aidon italialaisen puu-uunin lämpö, tuli ja tuoksut!

Paljon mustaa, tummaa ja puuta, metallia ja muuta kivaa sotkettuna. Istuimme kahden hengen pöydissä jotka olivat yläsalin reunalla lähellä naistenhuonetta. Paikka oli hyvä ja tuolit extramukavat istua. Valaistus tyylikäs ja tunnelmallinen, hämärä ja tarpeeksi alas laskettu. Erikoispisteitä annan wc-tiloista: Ne olivat poikkeuksellisen siistit ja mustat vessanpöntöt sekä erikoiset rosteriset kattilanmuotoiset lavuaarit wc-kopeissa nostivat yleisilmettä entisestään. Söpö kaktus ja hammastikut naistenhuoneen puolella olivat myös ehdotonta plussaa. Harvoin tulee vessoja arvosteltua, mutta tälle on pakko antaa maininta!

Palvelu 5/5

Heti sisään mentyämme vastassa oli useita baarimikkoja, tarjoilijoita, kokkeja sekä hovimestari, kukin tietysti omissa puuhissaan mutta selkeästi havaittavissa. Tarjoilijoita oli selvästi varattu tarpeiden mukaan ja hovimestari toivotti iloisesti tervetulleeksi ohjaten meidät pöytään. Tarjoilijamme oli koko illan sama, englantia puhuva todella miellyttävä mies (punainen tatuointi käsivarressa, antakaa hänelle extrakiitosta) joka osasi suositella ja kertoa myös enemmän juomista ja ruoista. Hänen ehdotuksensa mukaan valitsimme juomat ja pääruoatkin vaihtuivat omista ajatuksista hänen vinkkauksiensa mukaisiksi, ja hyvä niin! Oli sen arvoista. Mä pidin erityisesti siitä, että pöydät oli katettu valmiiksi ja menut sekä juomalistat oli selkeästi aseteltu esille. Parasta oli käsienpuhdistusliinat jotka löytyi myös omalta paikalta.

Ruoka ja juoma 5/5

Juomat

Juomiksi veden ja perinteisten ligt colien ohella halusimme maistaa Fat Lizardin kuuluisia drinkkejä ja otimme tarjoilijan suosituksesta coctailit listalta. Idalle alkoholiton Detoxinator joka sisältönä luki: Cucumber, lemon, sugar, basil, black pepper & tonic joka oli varsin virkistävä kokemus. Antaisin sille ehkä 4/5. Mulle puolestaan tilattiin alkoholillinen I Hop It’s Beer O’clock jonka sisältö oli Torres 10, IPA, lemon, blood orange, sugar & bitters. Mä vihaan olutta mutta tarjoilija ylipuhui mut tilaamaan tämän juoman (en kertonut vihaavani, mutta kehui niin paljon että rohkaistuin kokeilemaan) ja kieltämättä, oli hyvin simamainen eli ihan hyvää! Tälle juomalle ehkä 3/5.

Alkupalat

Tilasimme ystäväni kanssa tarkoituksellisesti ruoat niin, että pystyimme maistelemaan toisiltamme. Jos emme ihan puoliksi laittaneet, niin aika lähelle. Alkupaloina valintamme oli cajun-maustettuja friteerattuja sirkkoja & pähkinöitä jotka olivat oikein hyviä. En olisi tiennyt mitään sirkkoja syöväni eikä se ällöttänyt minua mitenkään. Ihan normaaleja snackseja mielestäni. Tämä oli kokeilemisen arvoista kerran sellaista oli tarjolla! Pisteet 4/5.

Varsinaiseksi alkuruoaksi valitsin itselleni Grankulla Burgerin joka sisälsi pikku blinejä, muikunmätiä, smetanaa, tuoreita katkarapuja ’skagen’, punasipulia & tilliä. Rehellisesti voin sanoa tämän olleen 6/5 tasoa ja olisin mielelläni syönyt näitä vaikka pääruoaksi jos olisi ollut enemmän. Itse alkupalana tuo oli aika kookas ja koin olevani jo aika täynnä tämän jälkeen mikä on hassua, mutta se oli niiiiiiin hyvää!

Idan valinta alkupalaksi oli Fat Escargots eli parmesaanilla ja valkosipulivoilla gratinoituja etanoita & puu-uuni leipää. Emme kumpikaan ole koskaan ennen syöneet etanoita joten valitsimme tämän ihan uteliaisuudesta ja mielestämme etanat olivat ihan ok. Hyviä. Normaaleja. Miten niitä nyt voi kuvata? Puu-uunileipä sen sijaan oli taivaallista. Sitä olisi voinut syödä vaikka ja kuinka! Pisteet 4/5.

Pääruoka

Pääruoaksi itselleni otin annoksen nimeltään Otaniemi Fried Chicken ”OFC” joka oli apeaa kanaa, hot ‘n’ sour-kastiketta, vesimelonia, Fetaa, Fat ‘L’ ranskalaisia & Ranch-kastiketta. Kana aivan mahtavan mureaa ja ihanalla kuorrutuksella, ranskalaiset tosi hyviä ja tuo Ranch-kastike ihan unelma. Annan 4/5.

Idan valinta oli tarjoilijan suosittelema Cheese Overload pizza joka sisälsi mozzarellaa, grana padano-, provolone-, gorgonzola- ja ricotta-juustoja, tulista Njuda- makkaraa & chiliä. Tälle ehdoton 6/5. Pizza oli jumalaista!

Jälkiruoka

Jälkkäreitä ei olisi meinannut millään jaksaa, mutta kun sille linjalle lähdettiin niin ne myös tilattiin. Mä halusin viimeistellä ateriani hauskalla jälkkärillä nimeltä ”Happy Ending” Death By Chocolate ja sellainen se olikin. Tarjoilija kaatoi kinuskikastiketta annoksen päälle niin että se suli muotoonsa, Instagramin puolella jaoin tästä stoorissakin videon. Wow! Jälkiruoka-annoksessani oli mm. valkosuklaapannacotta, tummasuklaavaahtoa, suklaakaramellia & passionhedelmää. Todella makea kokonaisuus mutta suklaan rakastajalle ihan must. Annan 5/5.

Idan valintana oli puolestaan American Pie, friteerattua omenapiirakkaa, kinuskia & vaniljajäätelöä joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan loistava. Ihan täysien pisteiden arvoinen tämäkin, 5/5.

Koska kehuin niin paljon ja annoin hyviä pisteitä niin yritän keksiä myös muutaman miinuksen ihan tasapuolisuuden vuoksi ja rakentavana kritiikkinä. Aina on varaa parantaa eikö?

– Paikka on hieman hintava, tosin tämä on suhteellista.

– Ravintolan ollessa täysi siellä on aika äänekäs meno. 

Lasketaanko vielä se miinukseksi, että siellä on aivan liikaa todella hyviä vaihtoehtoja menussa, niin että haluaisi tilata viisi tai kuusi annosta ja vielä kolme pizzaa? No, tämä otetaan vastaan ehkä haasteena!

Kiitos Fat Lizard illasta, varmasti näemme taas sillä paljon jäi herkullisia ja houkuttelevia annoksia maistamatta! 

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa