Kaikkee se leipä ja Tinder elättää
5Ei hyvää päivää, ei voi taas muuta sanoa
Tinder on taas ihan viikossa tai jopa parissa päivässä päässyt yllättämään mut toden teolla. Aina löytyy jotain uutta ja entistä oudompaa. Kun mä olen ajatellut nähneeni ja kokeneeni kaiken, niin jostain tulee taas uusi pommi ja ei kun sekoilu jatkuu. Kaikenlaista se leipä elättää ei ole mikään turha sanonta, Tinderissä sen viimeistään huomaa.
EN OLE PAREMPI KUIN MUUT, MUTTA JOKU RAJA
Näin alustuksena totean jottei kukaan pahoita mieltään turhaan, etten ole olevinani muita parempi. Se, että nyt avaudun tästä on taas yksi keino jakaa vertaistukea muille Tinder -sekoiluun kyllästyneille. En arvota ihmisiä ulkonäön perusteella, vaan pikemminkin älyn ja käytöstapojen mukaan. Tunneäly, tilannetaju ja sellainen sydämen viisaus ovat asioita joiden perään kuulutan. Seuraavat purkaukseni ovat taas eräänlaista turhautumista tähän touhuun, mutta ei auta kuin tsempata. Kyllä siellä on pakko olla niitä järkeviäkin, koska itsekin olen sellainen.
Miesten älytön idea svaipata kaikki naiset oikealle
Luulin tämän olevan vain jonkinlainen urbaanilegenda tai teinien ja nuorten, vielä kehittymättömien miesten juttu, mutta jo pidempään olen epäillyt joutuneeni itsekin sellaisen kohteeksi. Yllättävän hyvin kun matcheja tulee, mutta miehet eivät laita viestiä, eivätkä myöskään vastaa heille lähetettyihin viesteihin. Älyttömintä on se, että he eivät myöskään poista matcheistaan, eli siellä voi roikkua vaikka ikuisuuden vaikkei ilmeisesti kiinnosta laisinkaan. Tätä en tajua.
Tänään matchasin erään 41-vuotiaan miehen (minun kirjoissani siis aikuisen) joka vastasi aloitukseeni, että hän valitettavasti pyyhkäisee kaikki naiset oikealle ja poimii sieltä vain parhaimmat. Mä ihan purskahdin nauruun ja hänellekin vastasin, että okei, yllätyin että tämä on totta. Hän rehellisesti jopa myönsi sen. Jotenkin aivan päätöntä! Jos itse svaippaisin kaikki miehet oikealle, olisi siellä listoilla ties minkälaista viheltäjää, eikä siinä olisi mitään järkeä. Kyllä mä sen verran kuvaa katson että ulkonäkö miellyttää, ja jos profiilitekstiä on niin sen luen. Monet miehet ilmeisesti ei. He svaippaavat oikealle myös epämieluisat tarjokkaat joka on täysin absurdia. Suorapuheisuutta täytyy tietysti arvostaa, mutta itse en olisi kyllä kehdannut kertoa toimivani näin. Pääasiassa ihan siitä syystä etten haluaisi tehdä itsestäni huonoa kuvaa ja osoittaa jollekin ettei hän kuulu Tinderissä siihen määrittämääni ”parhaimmistoon”.
Ns. ”Ghoustaaminen” vaikka kaikki vaikuttaa hyvältä
Tämä on toinen todella outo piirre, jota ymmärtääkseni Tinderissä tekee ihan molemmat sukupuolet. Se on ihan ymmärrettävää, että jos juttu ei ole oikein luistanut tai on selkeästi hiipunut ja vähentynyt niin, ettei mitään juteltavaa pitkään aikaan ole enää ollut, niin jotkut voivat poistaa matchinsa sanomatta siitä erikseen. Tietysti hyviin tapoihin kuuluisi asiasta mainita, mutta mikäli mitään tavallista jutustelua kummempaa ei ole syntynyt, ei ole kuolemaksi vain poistaa sellaisia matcheja listoiltaan.
Mutta se mitä en ymmärrä on se, että jos ollaan hyvällä meiningillä edetty, juttu luistaa ja toinen ehdottaa ja suunnittelee esim. treffejä, niin päivä tai pari ennen sovittuja treffejä aikataulua varmistettaessa tms. muuta tärkeää tietoa kysyttäessä unmatchataan. Siis, niin että just oli menossa treffeille ja sitten kun avaat Tinderin lukeaksesi toisen vastauksen liittyen esim. kahvilan/ravintolan vahvistamiseen, niin ei koko tyyppiä enää näy. Tunne on: What the fuck just happened?
Paljon muutakin kuraa tuo Tinder mukananaan, mutta itseäni ärsyttää eniten tuo miesten omituinen tapa pyyhkiä oikealle naisia ketkä eivät oikeasti kiinnosta sekä se, että ehdotettuaan treffejä ja treffit jo sovittua kadotaan. Olen kyllä kuullut myös siitä, ettei treffipaikalle ilmestytä ollenkaan ja on sillä aikaa unmatchattu. Onneksi itselleni ei ainaakaan vielä ole käynyt sellaista. Onko teille tapahtunut mitään vastaavaa?
Joko luit jutun ”Pari oivallusta deittailusta”
♡ SEURAA MINUA ♡
Hyvä olo omassa kehossa
Omassa kehossa vankina – vai onnellisena asukkaana?
Mulla ei ole aina ollut hyvä olo omassa kehossa. Itseasiassa, suurimmaksi osaksi mun elämässä jokin ulkopuolinen taho on vaikuttanut siihen miltä tulee näyttää ollakseen hyväksyttävä. Siitä johtuen olen tuntenut loputonta riittämättömyyden tunnetta. Kun ei ole koskaan tarpeeksi hyvä.
Onnekseni sain elää lähes ensimmäisen puoliskon elämästäni hoikkana tai suhteelliseni normaalipainoisena, se nimittäin valmisti mua kestävään tulevat vuodet sortumatta masennukseen, syrjäytymiseen ja loputtomaan itseinhoon, niin kuin olen nähnyt monen muun ylipainoisen kohdalla tapahtuvan. Hyvä itsetuntoni ja itsevarmuuteni suojasi mua paljon ja antoi erilaisen pohjan lihomiseen ja siitä aiheutuvaan yhteiskunnan ja muun ympäristön muodostamaan paineeseen. Paine mahtua muottiin ja laihtua vaikka väkisin oli hurja ja sen eteen olen tehnyt paljon asioita, jopa vaarallisia ja radikaaleja.
Aina löytyy jotain korjattavaa
Liian iso nenä, liian korkea otsa, liian terävä leuankärki, liian pienet huulet, liian pienet hampaat, liian korkeat ohimolohkot, liian paksut ranteet, liian suorat jalat, liian levetä jalkapöydät, liian pulleat nännit. Nämä ainakin muistan mitkä oli vääränlaisia jo ennen lihomista. En mä niitä päivittäin surrut, mutta aina jostain tuli muistutuksia ettei ne ole ihanteelliset. Että pitäisi näyttää joltain tietynlaiselta ja se asetti kovia paineita. Eihän missään lehdissäkään ollut tavallisia naisia, vaan niitä poikkeuksellisen kauniita, ja laihoja. Virheettömiä.
Mun omat piirteet eivät olisi muuten haitanneet enkä varmasti olisi koskaan tajunnut niissä olevan mitään ”vikaa”, mutta kun huomasin kuinka paljon ihmiset arvostelee toisiaan ja mielestäni ihan normaalitkin asiat on ”huonoja” ja ”rumia”, aloin inhoamaan joitain kehonosia.
Muistan kuinka kauheaa oli kun piti etsiä mekko rippijuhliin, enhän ollut pukeutunut mekkoon sitten lapsuuden. Siinä ne pökkelöt paksut jalat näkyy kaikille, mitä ”pökkelöä” nyt viiskytkiloisella ja sataseitkytviissenttisellä voi olla. Tiedättehän ne kauheet tukit! Pukeuduin kuitenkin mekkoon, mutten sen jälkeen koskaan enää. Mä kuljin aina housuissa kun jalat oli liian paksut jo hoikkana.
Ulkonäköpaineet ovat yleisiä kaiken näköisillä ja kokoisilla ihmisillä
Vaikka se voi olla vaikea uskoa, niin lihavaksi saattaa tuntea itsensä jo se viiskytkiloinenkin, ja yksittäinen mahamakkara tai kaksoisleuka voi raastaa omistajaansa kohtuuttoman paljon. Peilikuvaa ei voi katsoa huomaamatta kaikkia niitä vikoja ja jos on huono olla itsensä kanssa ja omassa kehossa, ei siihen muiden vakuuttelut välttämättä auta.
Itsekin olen joskus unohtanut, ettei se että jollain muulla menee vielä huonommin tarkoita sitä, että se vähemmän murheita omaava ei voisi surra omiaan. Muutamia vuosia sitten ärsyynnyin suuresti, kun jotkut omasta mielestäni normaalipainoiset tai hieman pyöreät ihmiset valittivat ”läskeistään”. Nyt kuitenkin ymmärrän, että sitä pahaa oloa ja inhoa omaa peilikuvaa kohtaan voi olla ihan kaikilla. Enhän minäkään pitänyt kaikista luettelemistani kehonosista vaikka olin kuinka hoikka. Epävarmuuksia ja ulkonäköpaineita oli jo lähes 30 vuotta sitten.
FUCK YOUR BEAUTY STANDARDS
Kesti aika kauan mullakin päästä siihen tilaan jossa voin haistattaa pitkät iän ikuisille vaatimuksille ja ulkonäköpaineille. Se tarkoitti mun kohdalla sitä, että mun oli täysin revittävä itseni irti kaikenlaisesta ulkonäön palvonnasta. Oli otettava useampi askel sivuun kehonrakennus- ja fitnesspiireistä joissa elämästäni kymmenen vuotta tuli kuluttettua entisten kumppaneiden kautta.
Sieltä toki sain paljon hyvääkin elämääni. Hyvä parisuhteita, ihania ihmisiä ja hauskoja kavereita. Edelleenkin kannustan kaikkia huolehtimaan terveydestään ja liikkumaan. Niin haluan tehdä itsekin. Mutten halua enää jatkuvasti mukana sellaisissa ympyröissä missä valitettavan suuri osa ihmisistä arvottaa muut täysin ulkoisen olemuksen ja rasvaprosentin perusteella. Se ei vaan ole koskaan sopinut mulle enkä ole hyväksynyt sitä. En vaan pysty hyväksymään ja sellaista vastaan haluan taistella.
Mun silmissä lihava ja treenattu voi olla yhtä hyvännäköisiä
Niin myös iso ja pieni, tumma ja vaalea. Jokaisessa voi olla sitä jotain, eikä kaikkien tarvitse olla samasta muotista. Ylipäätään, miksi kenenkään tarvisi olla ”hyvännäköinen”? Monet arvottaa täysin eri asioita elämässä ja myöskin mahdollisessa kumppanin valinnassa. Toki ulkonäön pitää varmasti miellyttää, mutta seksuaaliseen kiinnostumiseenkin voi olla jokin täysin muu juttu kuin mallimaiset kasvot tai kireääkin kireämpi kroppa.
Mun maku ei ole muuttunut, mutta se on laajentunut. Kun itse elin niin ulkonäkökeskeistä elämää, en myöskään pystynyt olemaan armollinen muita kohtaan. Toki ihailen edelleenkin lihaksikkuutta ja voimaa, on mahtavaa kun jollain on itsekuria ja määrätietoisuutta rakentaa kehoaan haluamaansa suuntaan. Sille nostan hattua! Mutta ne eivät ole enää ensimmäisenä jos ollenkaan vaatimuslistalla. Tylsästi sanotuna, se on se kokonaisuus mikä ratkaisee.
Itsevarmuus on seksikästä
Mä olen nykyisin todella sinut itseni kanssa ja mun on hyvä olla mun kehossa. On ihanaa kun ei enää kiinnosta v*ttujakaan mitä joku muu on mieltä mun ulkonäöstä. Mun ei tarvitse olla kaikkien mieleen. Mulle riittää, että mä saan olla oma itseni niin hyvinä kuin huonoina päivinä ja just sen takia, että mä riitän itselleni, niin niitä hyviä päiviä on koko ajan enemmän.
Mä tiedän, että kaikenlaisille ihmisille on faninsa ja makuja on monia. Mun tyyli ja ulkonäkö toimii tiettyihin, toisiin ei ollenkaan. Mulle se on aivan sama, kunhan mun ulkonäköä ei tulla arvostelemaan. Se ei ole kohteliasta eikä se kuulu kellekään toiselle. Kehorauha kunniaan.
Mun mielestä näissä kuvissa mä näytän pirun hyvältä ja se, että mulla on hyvä olo mun kehossa näkyy myös ulospäin! Paljon on tarvinut tehdä töitä tähän päästäkseen, mutta oon onnellinen siitä, että täällä ollaan! Nyt mä jaksan välittää myös fyysisestä terveydestä kun ei ole jatkuvasti huono olla omassa kehossa. Kun en jatkuvasti mieti laihduttamista, mua kiinnostaa ne terveellisemmätkin valinnat kun ei koko ajan ahdista.
Lue myös juttu ”Laihduttaminen teki musta onnettoman”
Kuvista kiitos Ida Tolvanen
♡ SEURAA MINUA ♡