Mun elämässä on meneillään monenlaisia juttuja just nyt

Ajattelin kertoa tässä mitä kaikkea tässä elämässä ja mun pienessä päässä pyörii parhaillaan, että saadaan taas koottua homma kasaan. Paljon kaikkea tapahtuu ja tavallaan ei välttämättä mitään sen ihmeellisempää, mutta eihän niistä saa kukaan kiinni ellen kerro mikä meininki mun elämässä on.

Tässäpä teille siis pieni kooste mitä mun elämässä tapahtuu!

TYÖ / VAIKUTTAJAMEDIA

Työt vie tosi suuren ajan mun elämästä nyt ja on tosi paljon hommaa mitä pitää tehdä ihan päivittäin. Vaikuttajamedia on kasvanut ja kehittynyt koko ajan ja sivuston sekä kävijämäärien nousu on asettanut myös monia uusia positiivisia haasteita. Tekniikan kanssa on joutunut olemaan tekemisissä useampaan kertaan ja muutoksia on luvassa (teille lukijoille monet asiat eivät näy ulospäin mitenkään muuten kuin niin, että sivut ovat nopeat ja homma toimii). Vaikuttajamedian pitäminen lukijaystävällisenä on meille ihan ensisijaisen tärkeää: halutaan että tänne on kiva tulla, sivustoa on helppo lukea ja kommentoida ja täältä löytyy monenlaisille tyypeille sopivaa erilaista luettavaa.

Meille muuten avautui eilen kolme uutta blogia! Monelle varmasti ihan uusi tuttavuus VillaNanna, etenkin kierrätyksestä ja pienimuotoisesta hippeilystä sekä 40+ ikäisten jutuista kiinnostuneet klikatkaa lukemaan ja A-lehdiltä monille tuttu aina niin iloinen ja positiivisia juttuja sekä perhe-elämää jakava Outi Karita sekä sairaanhoitajan työstä ja hyvinvoinnista puhuva, paljon omia mielipiteitään rohkeasti jakava Mansikkapilvi.

Lomaa en varsinaisesti tänä vuonna taida ehtiä pitämään, mutta yritän jonkinlaisia vapaita pitää sen mukaan miten ehtii. Ehkä hieman säävarauksella. Hyvän ilman sattuessa en tee töitä ellei ole pakko. Jos on parempaa puuhaa niin suunnistan ulos ja otan rennosti! Muutoin päivät menevätkin aika pitkälle erilaisiin Vaikuttajamedian blogeihin ja sivustoon liittyviin asioihin liittyen, Instagramin ja Facebookin päivittämiseen, yhteistyöpyyntöihin vastaten, tarjouksia laatien jne. Sitä perinteistä.

SINKKUUS / PARISUHDE

Omasta mielestäni mulla on tällä hetkellä kaikki aika hyvin elämässä. Ei ole mitään erityistä mikä puuttuisi, mutta sitten taas toisaalta… Mä olen ollut nyt neljä vuotta sinkkuna. Se on aika pitkä aika. Ei mitenkään kohtuuton, mutta kun en ole missään välissä tässä ollut minkäänlaisessa suhteessa, niin onhan se jo jonkinlainen aika. Tietyllä tapaa olisi kiva löytää joku. Olisi kiva tapailla jotain ja viettää aikaa jonkun kanssa. Ihastua ja parhaimmassa tapauksessa jopa rakastua.

Vaikka puhunkin ihmissuhdeasioista ja sinkkuilusta täällä blogissa, niin haluan kuitenkin tietyllä tasolla suojella muiden ihmisten yksityisyyttä. Sen takia en heti ala revittelemään kaikilla asioilla jos jotain tapahtuu. Ja tässä välissä tapahtuikin. Noin kuukauden ajan keväällä tapailin erästä miestä, mutta ei. Se ei sitten ollutkaan mulle sopiva henkilö vaikka ihan avoimin mielin juttuun lähdinkin. Sitten sen myös lopetin koska se ei tuntunut oikealta, ja voi kuinka vaikeata se olikaan. Huomasi hyvin, kuinka olen todella kiltti ihminen sitten loppujen lopuksi. Olen huono sanomaan ihmisille ei ja torjumaan jos he ovat hyviä ihmisiä, ystävällisiä ja haluavat minulle hyvää. Silloin myös minä haluan heille hyvää. Tuntui todella kamalalta sanoa etten usko tämän johtavan kaveruutta kummempaan kaikesta yrityksestä huolimatta, ja jouduin taistelemaan itseni kanssa. Tällaisia asioita en osannut odottaa tulevan eteen deittaillessa. Näistä kaikista kohtaamistani uusista asioista ja hypoteettisista esimerkeistä kirjoitinkin mm. jutussa PARI OIVALLUSTA DEITTAILUSTA jotka ovat minutkin yllättäneet.

En kuitenkaan ole heittänyt hanskoja tiskiin vaan rohkeasti vain tulta päin. Edelleen Tinder laulaa ja yritän virittää keskustelua uusien matchien kanssa. Niistä vähemmän onnistuneista ajattelinkin kirjoittaa ihan parin päivän sisällä. Pian on siis luvassa Tinder-tolloja!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Karvaisen Galaksin Scifi – koira

Scifi on kiinnostanut mua koko elämäni

Mikä on isompi kuin äärettömyys? Se on äärettömyys plus yksi. Näin minä järkeilin kun lapsena mietin sitä, että miten avaruus voi olla ääretön ja muka laajentua ikuisesti. Pieni scifi -hörhö minussa ei vaan voinut ymmärtää tätä, eikä ymmärrä oikein vieläkään.

Entä mitä oikein tapahtuu kuoleman jälkeen? No silloin on tyhjyys. Kun tietoisuus itsestä lakkaa olemasta, ei ole mitään. Ja se tila jatkuu ikuisesti, äärettömyyksiin asti eikä lopu ikinä. Ne on aika suuria käsitteitä. Jotkut sanoi, että silloin kun kuollaan mennään ikiuneen ja nukutaan ikuisesti. Toiset taas sanoi, että sitten pääsee taivaaseen ja elää ikuisesti. Omituista ei ollut se mitä mahdollisesti tapahtuu, vaan juuri se ajan määre. Että jotain on ikuisesti. Ikuisuus vaan jatkuu, jatkuu ja jatkuu eikä se lopu koskaan.

Muistan, kuinka iltaisin makasin mummolan vintillä sängyssä ja kysyin mummolta, että kuinka kauan se ikuisuus kestää. Sain vastauksen ettei sille ole loppua. Ikuisuus on kuin avaruuden äärettömyys, sillä ei ole reunoja ja sekin vaan jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Laajenee laajenemistaan eikä koskaan ylletä sen reunalle. Reunaa ei ole.

Planeetta maa

Rajaton, iätön, ääretön

Mutta onhan pakko olla reuna, ja jotain sen ulkopuolella. Avaruuden on päätyttävä johonkin ja sen ulkopuolella on jotain. Samoin kuten alkuräjähdys. Mistä se materia tuli tyhjyyteen? Jos ei ole mitään, on siinäkin kohtaa jotain. Oli pakko olla jossain jotain että se tapahtui, mutta mitä oli tyhjyydessä ja kuka pisti sinne tyhjyyden? Nämä oli aika monimutkaisia ja väsyttäviä ajatuksia, mutta kaikenlaista sitä tuli pohdittua ja pohdin näitä aina välillä edelleen. Pieni Scifi -hörhö miettii mun sisällä näitä, joskus ihan väsymykseen asti. En itse usko Jumalaan, mutten myöskään usko, että me ihmiset ja eläimet ja tämä maapallo olisi ainoa asia mitä älyllistä ja elollista koko avaruudessa on.

Mä tilasin ala-asteella Tieteen Kuvalehteä ja ahmin siitä kaikki mielenkiintoiset jutut. Sittemmin seurasin taivaskanavilta kaikki mahdolliset avaruusohjelmat ja planeettamme synnystä kertovat dokumentit, ja sen jälkeen aikuisempana rakastuin scifi  elokuviin. Ne on mun mielestä ihan parhaita, eikä Prometheus -elokuvan ”Insinöörit” ole ollenkaan hullumpia ajatuksia ihmiskunnan luojista. Jumalia hekin olivat meihin verrattuna. Monen luulema hengellinen Jumala onkin kenties Prometheuksen Insinöörit. Jos ne meidät loivat, ne ovat meidän luojia, eli Jumalia. Eikö niin?

Olen katsonut Interstellarin varmaan kymmenen kertaa ja itkenyt joka kerta. Se on mun mielestä yksi kauneimmista elokuvista koskaan. Käsityksemme ajasta, mustista aukoista ja monista muista asioista pääsee ihan uudelle levelille. Siinä on myös kaunis musiikki ja löydän leffasta joka kerran jotain uutta. Rakastan myös Alien -leffoja vaikkeivat ne olekaan mitään kauhean iloisia mielikuvia avaruudesta ja toisista planeetoista. George Clooneyn tähdittämä 2002 vuoden versio Solaris -leffasta oli surullinen, mutta kovin todellinen. Mä ahmin monenlaisia Scifi leffoja niin paljon kuin mahdollista, aina post-apocalyptisistä World War Z ja I Am Legendoista Day After Tomorrowhin. Mikään ei voita kunnon scifi -elämystä.

Planeetta maa ja universumi

Miten Scifi näkyy mun kotona?

Ei ehkä kovin ihmeellisesti. Maapallo löytyy lipaston päältä ja suurin osa kysymyksistä mun pään sisältä. Sitten tilasin myös Deseniolta hienon julisteen mun vanhaan tauluun. Meidän universumin. Sitä on kiva katsella sängystä ja miettiä, että onhan tämä aivan ainutlaatuista olla elossa juuri nyt. Ainoa asia mikä mua harmittaa on ihmisten rajallinen aika, ja vaikka eläisin 100-vuotiaaksi en ehdi näkemään kaikkea kehitystä ja saa kaikkia vastauksia.

Ootteko te kiinnostuneita scifi -leffoista tai mietittekö mitään avaruusjuttuja? Voisitteko matkustaa avaruuteen jos joku maksaisi? Mä en voisi kun varmaan alkaisi oksettaa se painottomuuden tunne ja tulis paniikki. Parempi vaan katsella niitä leffoja kotona. Haha.

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa