Kaksi kärsimyksen päivää

on onneksi nyt takanapäin ja voin jo suhtautua sattuneisiin vastoinkäymisiin niin, ettei mikään verisuoni katkea päässä tai aiheuta jotain massiivista hermoromahdusta. Avauduinkin jo mun Instagramseuraajille stoorini puolella tässä pari päivää sitten siitä, että nyt on armoton v*tutus ja hommat päin persettä. Ei tämä Espanjan elo koko ajan pelkkää aurinkoa ja positiivisia viboja ole ollut ja luonnollisesti kuukauteen mahtuu myös huonoja hetkiä. Kaikista vastoinkäymisistä tai mielenpahoituksista ei voi blogin puolella avautua koska ne voivat olla asioita jotka sitten tarpeettomasti loukkaavat muitakin ihmisiä, mutta pienen avautumishetken tässä kuitenkin pidän näyttääkseni, ettei täällä etelässäkään kaikki mene niin kuin Strömsössä.

Onni onnettomuudessa on se, että aiemmat kolme viikkoa ovat menneet pääasiassa hyvin ellei jopa loistavasti ja päällimmäiset fiilikset tämän kuukauden reissun loppupuolella ovat positiiviset. On ollut ihana reissu ikävistäkin jutuista huolimatta enkä soisi sen loppuvan. Älkää siis luulko, että tässä kiittämättömänä valitan ja negailen, mutta fakta on ettei aina hommat mene putkeen ja joskus on hyvä päästellä höyryjä.

Matkaseurassa ei vikaa, kaikessa muussa kyllä

Rakkaan henkisen pikkusiskoni, 13 vuotta nuoremman Jaanikan kanssa olen matkannut ennenkin. Olemme olleet ekalla reissullamme useamman päivän putkeen kesäretkellä Virossa, sitten talvilomalla hienossa sviitissä Tsekeissä ja Prahaan tutustumassa, sitten kevätreissulla Lontoossa ja nyt, ensimmäistä kertaa etelässä, kuukauden putkeen. Ajan viettäminen Jaanikan kanssa pidempään kerralla ei ole mikään ongelma, sillä reilun kuuden vuoden ystävyytemme aikana Jaanika on muutamaan otteeseen asunut luonani, parhaimmillaan seitsemän kuukauden ajan ja näin ollen olemme kyllä tottuneet toistemme seuraan, kuorsaamiseen ja piereskelyyn ja muihinkin ei-aina-välttämättä-niin-miellyttäviin tapoihin ja piirteisiin.

Nämä kaksi kärsimyksen päivää ovatkin olleet pääasiassa sarja sekalaisia epäonnistumisia, ikäviä yhteensattumuksia, kiirettä, aikataulujen pettämistä, ahdistusta sovittujen asioiden muuttumisesta ym epämääräistä säätöä johon kumpikaan meistä ei ole voinut vaikuttaa. Siinä ei ole auttanut kuin alistua ja niellä kiukkua, ja kun tuo alistuminen ja mielipiteiden ilmaisematta jättäminen ei ole mun persoonalle ominaista, niin riehuttuahan sitä on tullut pariin otteeseen ja päästeltyä höyryjä oikein urakalla.

Mitkä kaikki asiat ovat sitten menneet päin persettä ja aiheuttaneet nämä kaksi kärsimyksen päivää?

Sunnuntai – Retki Marbellaan ja Puerto Banukseen

• Pommiin nukkuminen ja lähdön siirtyminen kahdella tunnilla
• Puerto Banuksessa ajoimme vahingossa jonkun hotellin parkkihalliin josta emme meinanneet päästä pois, ensin ei löytynyt paikkaa mistä ovista poistumme ja sitten selvisi ettemme oikeastaan olisi sinne saaneet autoa edes jättää
• Puerto Banus itsessään oli kaunis ja kuvat kohteesta onnistuivat, mutta erittäin kirkkaan auringonpaisteen johdosta oikeastaan mitkään minusta otetut tai yhteiskuvat ja lähikuvat eivät onnistuneet, koska näytimme niissä vihaisilta ja siristelimme silmiä
• Matkaseuralaiseni halusivat syömään ”sille kuuluisalle Marbellan upealle rannalle ja johonkin rantaravintolaan”, mutta rannalle emme päässeet millään. Meri aina jossain vilkahti, mutta matka tyssäsi umpikujiin.
• Maksuton internet oli kaikilla lopussa (ei oikeasti ollut, yhdellä olisi sitä ollut muttei ollut siinä vaiheessa tietoinen) ja yritimme pärjätä mahdollisimman paljon pelkällä navigaattorilla joka oli virhe
• Ajoin hirveässä paineessa vieraassa paikassa käytännössä täysin summamutikassa kapeita katuja, yrittäen lukea samalla tienviittoja ja tarkkailla liikennettä, varoa kolaroimasta autoa ja jumittumasta mutkaisiin ja kapeisiin kujiin jotka olivat täynnä päin helvettiä pysäköityjä autoja ja paljastuivat umpikujiksi
• Kaikkea tätä vahvisti voimakas nälkä ja vessahätä meillä kaikilla kolmella, mutta emme voineet pysähtyä mihinkään edes pissalle kun ei löytynyt paikkaa mihin auton olisi voinut pysäyttää saati parkkeerata edes viideksi minuutiksi
• Päätimme luovuttaa parin tunnin tuskaisen etsimisen jälkeen koska emme voineet enää odottaa enempää ja tuhlata aikaa, joten suuntasimme takaisin Fuengirolaan ajatuksena helppo ravintolaillallinen ja pikainen pääsy vessaan, olimme väärässä!
• Takaisin Fuengirolaan päästyämme jouduimme ajamaan kilometrien rantakadun useaan kertaan päästä päähän 20km/h körötellen ja parkkipaikkaa etsien, sillä koko Fuge oli päättänyt lähteä liikenteeseen. Myöskään sivukaduilta ei löytynyt parkkipaikkaa, eikä mistään kauempaakaan, emme päässeet pysähtymään ja menemään vessaan
• Noin 30min lisäkärsimyksen jälkeen löysimme parkkipaikan ja menimme ensimmäiseen kohdalla olevaan ravintolaan, joka tarjosi sekä intialaista, italialaista ja meksikolaista ruokaa, hmm… huono enne…?
• Intialaiset ruoat olivat kuulemma hyviä, mutta italialaisesta menusta tilaamani mustekalarenkaat varsin keskinkertaisia, ja annoksestani jäi puolet syömättä.
• Kotiin päästyämme painuimme kaikki uupuneina nukkumaan päiväunia jotka venyivät useiden tuntien pituiksi, ja koko päivä olikin aikalailla sitten siinä. Onneksi asialle voitiin naureskella, mutta emme tienneetkään seuraavan päivän tuovan lisää samanlaista settiä…

Muuttopäivä Fuengirolasta Mijas Costalle Marina Del Reyhin

• Olimme täysin paskana edellisestä päivästä ja nukuimme taas pari tuntia liian pitkään
• Aloin tekemään töitä jotka olin aikatauluttanut itselleni kahden tunnin hommaksi, totuudessa työhön menikin viisi tuntia. Arviointini meni aivan pieleen erinäisten vastoinkäymisten kohdatessa työntekoa
• Alkaessamme pakkaamaan tavaroitamme, arviointimme 15-30min pakkauksesta muuttui puoleentoista tuntiin kun huomasimme, että tavaravuori on aivan jäätävä kahdella naiselle keistä toinen on reilun kuukauden matkalla ja toinen puolentoista kuukauden reissulla. Minulla yksinäni kaksi isoa matkalaukkua ja pieni matkalaukku, Jaanikalla kymmeniä kasseja (sisälsi myös kymmeniä kenkiä, esiintymiskamoja, studiolaitteita, mikrofoniständejä ym)
• Emme saaneet autoon mahtumaan kaikkea, joten koko jääkaapin sisältö sekä uima-altaaseen kuuluvat lelut ja kellukkeet jouduimme jättämään odottamaan erillistä noutokertaa
• Tietenkään emme myöskään olleet syöneet koko aikana koska emme olleet ehtineet ja oli järjetön kiire. Nälkäkiukussa itkupotkuvinku-raivareita vääntäessä muuttaminen ja pakkaaminen oli varsin mielekästä puuhaa, etenkin kun jo seuraavat aikataulut puski päälle
• Seuraava kohteemme korkealla sijaitseva kolmekerroksinen rinnetalo, johon loogisesti myös hirveä kiipeäminen useiden, noin 30kg laukkujen ja kassien kanssa. Onneksi talosta löytyi pyörätuoliluiska jotka pitkn saimme kamoja raahattua.
• Ulkona pilkkopimeää, ovet ja portit eivät avautuneet kunnolla ja hirveä rassaus avaimilla. Jano, nälkä, vessahätä, hermoromahdus. Sisälle päästyämme kompuroimme vieraassa talossa ympäriinsä, sillä tietysti oli sähkökatko päällä!
• Pilkkopimeässä ympäriinsä soitellen saimme tovin päästä sähköt päälle ja hetken hengähdettyä. Sain juotua kylmän siiderin jonka tajusin ottaa edellisestä paikasta mukaan ja ladattua puhelinta jonka akku oli finito.
• Tässä vaiheessa myös eräs Espanjassa asuva kitaristi saapui Jaanikan luo harjoituksiin, keskelle sitä helvettiä, sotkua, sekasortoa ja sähkökatkosta. Niin ja kiirettä, olimme tunteja aikataulusta myöhässä ja meidän olisi pitänyt olla hakemassa Suomesta saapuvaa kuvaajaa rautatieasemalta. No ei muuta kuin soittoa, että otappa taksi tänne. Ei maksa paljoa ja lyhyt matka.
• Puolen tunnin päästä soitto kuvaajalta, jonka taksikuski oli jättänyt väärään osoitteeseen 9km päähän meidän talosta. Kuvaajalla loppui akku ja puhelin sammui kesken kaiken. Ei hajuakaan missä tyyppi jumissa. Me edelleen nälkäkuolemassa ja odottaen, että päästäisi hakemaan ruokaa.
• Kuvaaja vihdoin saapuu, päästään lähtemään etsimään avoinna olevaa kauppaa joka on hemmetillisen työn takana. Espanjassa ei ole juurikaan 24/7 kauppoja mitä esim. Helsingissä on joka kulmalla. Täällä ruokakaupat menevät kiinni jo yhdeksältä illalla ja ovat usein sunnuntaisin kiinni, kaikkialla kuollutta. Löydämme kuitenkin sikakalliin intialaisten pitämän pikkumarketin mistä saadaan pakolliset.
• Ajelumme ruokakauppaa etsien oli väsyttävää, eksyimme pariin otteeseen ja kaikki olivat niin henkisesti kuin fyysisesti ihan poikki. Onneksi Mäkin autokaistalla myyjääkin nauratti kun kielimuurin yli tilailtiin ties mitä ja ei mennyt sekään homma putkeen. Saatiin kuitenkin ruoat ja päästiin kotimatkalle.
• Kotimatkalla ajettiin pieleen kun mentiin vahingossa pimeässä ohi paikasta mistä piti kääntyä. Tämä aiheutti sen, että piti ajaa kilometritolkulla lisää jotta päästiin kääntymään. Pimeässä seikkaillen, kiellettyjä ajosuuntamerkkejä kaikkialla, navigaattori neuvoen ihan muuta kuin todellisuus.
• Kämpille päästyä ei tietty toivoakaan, että olisi päässyt nukkumaan. Meillähän on vielä perkele pedit laittamatta, kassit purkamatta ja vaikka mitä. Ai että kun on ihanaa.

Pienistä vastoinkäymisistä voi kertyä ihan älytömmän suuria juttuja kun niitä tulee koko ajan lisää ja lisää. Kotisohvalta blogia lukiessa nämä varmasti tuntuu ihan turhilta. Kieltämättä meitäkin nyt naurattaa kun oikoluin tämän ääneen, mutta trust me: Nämä kaksi kärsimyksen päivää oli oikeesti yhtä helvettiä kun mikään ei onnistunut. Tähän päälle tuli vielä aika paljon henkilökohtaisia vastoinkäymisiä ja muuta angstia ja sekoilua jota ei blogiin voi vuodattaa, joten voitte kuvitella millaisen mausteen se tälle tarinalle antaa. Stresslevel 100000 :D

Mutta hei, nyt ollaan taas rennoin mielin ja kaikki on ihanaa. Terkkuja Suomeen!

Psst! Muista tsekata arvonta Hehkuva Dermosil kesämeikki -postauksesta ja osallistu blogissa sekä Instagramissa. Koodilla eveliina18 koko tämän viikon Dermosilin nettikaupasta tilaukset ilman postikuluja!

Jos haluat seurata matkaani ja meininkiä niin pysy kuulolla blogissa ja siirry virtuaalisesti Espanjaan mun Instagram Storyissä. Eli laitappa queenofeve seurantaan!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Päiväretki Puerto Banus ja Marbella

Puerto Banus ja Marbella oli meidän viikonlopun retken suuntana. Molemmat kohteet ovat todella kehuttuja ja hehkutettuja, joten mekin päätettiin sitten lähteä seikkailemaan sinne suuntaan sunnuntaina. Fuengirolasta Marbellaan ja Puerto Banukseen on noin puolen tunnin ajomatka joka taittui rivakasti kauniista maisemista nauttien. Moottoritie kulkee lähellä merenrantaa, ja aina välillä toiselta puolen pilkistelee turkoosinsinisenä kimmeltävä meri ja toisella puolen upea jylhä vuoristo. Se täällä onkin kivaa kun maisemat on niin kauniita. Mikäs siinä palmupuiden verhoamia teitä ajellessa, auringon paistaessa.

Retkeily omalla autolla

Vuokra-auto meillä on koko kuukaudeksi hankittu Autokatista yhteistyöllä ja vaikka itse Fugessa voisikin kätevästi kävellä paikasta toiseen, niin kyllä se oma auto on todella luksusta ulkomailla. Me ollaan jo päästy tekemään useampia reissuja kauemmaksikin ja muutenkin tehty sellaista maisema-ajelua, mitä ei ilman autoa tulisi tehtyä. Ollaan käyty Mijas Pueblossa jonne palataan vielä tämän reissukuukauteni loppupuolella toistamiseen (niin ihana paikka se oli), viime viikolla käytiin Esteponassa ja Cadizin maakunnassa San Roquessa ja Sotograndessa eräissä yksityisjuhlissa ja nyt sitten tämä Marbellan ja Puerto Banuksen reissu. Vielä varmaan tulee käytyä ainakin Benalmadenassa ja Ronda on ihan ehdoton. Kivahan se on kun niin kätevästi omalla autolla pääsee paikasta toiseen!

Puerto Banus

Mutta niin, takaisin Puerto Banus -retkeemme! Marbellasta noin kuuden kilometrin päässä oleva Puerto Banus on ylellinen ja rikkaiden suosima huvipursisatama, jonka varrella on kalliita merkkiliikkeitä ja ravintoloita. Huvipursisatamassa voi bongata upeiden jahtien lisäksi myös hemmetin kalliita ja hienoja autoja, myös joitain todella harvinaisuuksia. Siinä, missä monet ihmiset kuvauttivat itsensä huvipursien edustalla, olivat myös kalliit autot suosikkikohteita valokuvan ottamiseen, mutta oli siellä muutakin kuvattavaa.

Kaunis paikka

Mun mielestä yleisesti Puerto Banus oli tosi kaunis paikka. Ihme ja kumma, siellä oli myös todella hiljaista! Me olimme paikalla siis sunnuntaina, eikä mihinkään tarvinut jonotella ja muutenkin oli tosi kuollutta. Toki kaikki liikkeetkin olivat kiinni, mutta ei me oltu mitään menossa ostamaankaan, ainoastaan ihailemaan maisemia ja katsomaan, että millainen paikka se nyt sitten oikein on.

Sää oli ihan mieletön. Aika tyyni, vain pieni tuulenvire ja aurinko paistoi silmiin niin, että häikäisi. Ihanan lämmin, noin +27 astetta ja sai ihan kaikessa rauhassa kulkea ja ihmetellä ympärilleen. Kyllä sitä tuli mietittyä, että mitäs jos voittais jossain eurolotossa jonkun jackpotin ja 50 miljoonaa. Saisiko sillä jonkun pikku paatin ja purteloisen, tai edes vuokrattua hetkeksi jonkun ja elettyä leveää elämää aurinkorannikolla? Sopis mulle.

Huvipursisatama

Satamaa olisi voinut kävellä pidempäänkin ympäriinsä ja ihailla huvipursia ja kalliiden merkkiliikkeiden ikkunoita, mutta se ei nyt oikein ollut se juttu. Kun näki ne 5-10 isoa ja upeinta huvijahtia niin loput oli samanlaisia, tai vaan pienempiä. Mulle se oli aivan riittävää.

Musta batmobile, tai siis bat yacht tai mikä nyt onkaan iski hyvin silmään muuten täysin valkoisten alusten seasta. Siinä oli tyyliä, mä voisin nähdä itseni tuossa pehmustetulla patjoista tehdyllä patiolla loikoilemassa varjossa ja näpytellen blogia läppäri sylissä. Kukahan tuon veneen omistaa? Onko se sinkku ja kelpaiskohan hieman tuhdimpi ja vanhempi suomalainen emäntä? Ei taida olla saumaa… Haha.

Yhteenveto reissusta

Puerto Banus oli paikkana aivan ihana ja seuraavan kerran kun Espanjaan tulen, niin varmasti vierailen uudelleen ja vietän tuolla koko päivän ihan kaikessa rauhassa. Marbella sen sijaan oli meille täysi pettymys, ei oikein löydetty mitään, parkkipaikkoja ei ollut missään, kaikkialla oli täyttä, tungosta ja ihan kamalaa ja koko Marbellan väki liikenteen tukkona, joten sen osalta matkamme oli aikalailla farssi. Valehtelematta puolitoista tuntia ajeltiin autolla ympyrää nälkäkuoleman partaalla ja pissahädän armoilla, kun mikään ei oikein ottanut onnistuakseen.

Puerto Banus sai meidän poppoolta arvostelun 4/5 ja Marbella 1/5. Ei ehkä ihan kokonaan Marbellan syy, mutta nyt olivat tähtien asennot väärät ja kuu vinksallaan sitä reissua ajatellen, eikä mikään asia ollut kohdallaan saati onnistunut puoliksikaan. Kiitos kuitenkin kauniin Puerto Banuksen, ei reissu ollut turha. Sitä voin suositella muillekin, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Jos haluat seurata matkaani ja meininkiä niin pysy kuulolla blogissa ja siirry virtuaalisesti Espanjaan mun Instagram Storyissä. Eli laitappa queenofeve seurantaan!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa