Tänään olen ollut erityisen onnellinen ja iloinen, ja itseasiassa olen huomannut olleeni sitä jo useita päiviä putkeen. Tässä on ollut jo tovin meneillään tosi hyvä flow ja aika pitkälle saan kiittää siitä itseäni ja omaa asennemuutostani. Toki mä olen yleensäkin suht positiivinen ihminen, mutta nyt oon päättänyt hoitaa elämäni ja itseni kuntoon enkä anna negatiivisten asioiden lannistaa. Tällä hetkellä erityisesti tuntuu siltä että pari päivää kipeänä toi taas esille kaikki arjen hyvät puolet, ja kieltämättä onhan se kivempaa olla töissä kuin kotona vatsataudissa. Sitä oppii pienen takapakin jälkeen arvostamaan ihan noita perusasioitakin, sellaisia mille ei muuten tule juurikaan annettua painoarvoa.

Yksi syy mun tän hetkiseen iloon on loogisesti se että tänään on perjantai, ja sen lisäksi että on perjantai, mä jään 10 päivän talvilomalle! Talvilomalle on myös suunniteltu ulkomaanmatka ja lähden hyvän ystäväni ja ”pikkusiskoni” Jaanikan kanssa Prahaan kolmeksi päiväksi hummaamaan. Ihan mahtavaa! Wuhuu!

Koska TGIF ja mulla alkaa loma ja oon häpihäpijoyjoy niin haluan jakaa iloa myös teidän kanssa. Huffington Postissa oli joskus tälläinen hyvä kirjoitus josta referoin vähän juttuja tähän alle, oikeesti tosi fiksuja juttuja!

Joskus asiat menevät niin päin honkia, että on hankala ajatella mitään positiivista. Aina on kuitenkin jotain syytä olla onnellinen, eikö vain?

Tutkimusten mukaan onnellisuuteen vaikuttaa enemmän se, kuinka tilanteisiin suhtautuu kuin olosuhteet itsessään. Pelkillä ajatuksilla saa siis kirkastettua hyvinkin synkkää näkymää. Muutaman neuvon avulla edistät positiivista ajattelua ja huomaat takuulla eron myös omassa arjessasi.

Keskity positiiviseen

Usein saatetaan ajatella, että niin sanotut yltiöpositiiviset ihmiset näkevät kaiken ruusunpunaisten silmälasien läpi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että he eivät huomioisi negatiivisia asioita ollenkaan. Yleensä positiiviset ajattelijat nimittäin näkevät asioissa hyvät ja huonot puolet, mutta keskittyvät niihin onnellisiin asioihin negatiivisten sijaan. Tää on todellakin toiminut just mulla. On ikäviä juttuja ja kaikki ei ole aina jees, mutta kun miettii pääasiassa niitä kivoja juttuja niin ne negat ei ihan niin paljoa ahdista.

Harjoita tietoisuutta

Käyttäytymistä tutkiva Joffrey Suprina kertoo, että positiiviset ihmiset havaitsevat ympäristöstä hyvin positiiviset ja negatiiviset asiat. He osaavat myös erittäin taitavasti hallita mieltään niin, että he eivät anna negatiivisten asioiden vaivata heitä. Harjoita omaa tietoisuuttasi siis niin, että ryhdyt aina miettimään iloisia asioita negatiivisten asioiden vallatessa mielesi. Toisinaan paskaa sataa ja se vaan on niin että on ihan turha murjottaa ja valittaa, tai ainakaan ei kannata jäädä tuleen makaamaan. Se mitä on tapahtunut on jo tapahtunut ja kaikkeen ei voi vaikuttaa, parempi siis keskittyä siihen mitä kaikkea hyvää asioista voi saada irti.

Älä tuomitse

Ihmisillä on usein tapana kertoa omat mielipiteensä heti ja useimmiten mikään ei tunnu olevan hyvin. Kannattaa antaa kaikille asioille ja ihmisille mahdollisuus ja olla tuomitsemasta asioita heti kättelyssä. On syytä myös muistaa, että ajatukset ovat todella vain ajatuksia, eivätkä faktoja. Joskus munkin pitäisi tätä puolta harjoittaa, ja vaikka päässäni saatan hieman tuomitakin niin pyrin tulemaan toimeen kaikkien kanssa, sillä ihan oikeesti, niin on paljon helpompaa ja kaikille myös mukavampaa!

Ruoki positiivisuutta

Kaikkia kykyjä voi kehittää harjoittelemalla tarpeeksi, sama pätee myös positiiviseen ajatteluun. Kannattaa suorittaa sellaisia aktiviteettejä, jotka viljelevät positiivista ajattelutapaa. Tutkimusten mukaan esimerkiksi meditaatio ja ajanvietto ystävien sekä perheenjäsenten kanssa lisää positiivisia tuntemuksia. Näe siis kavereitasi ja tee sellaisia asioita, jotka nostavat hymyn huulillesi. Kannattaa siis keksiä kaikkea mielekästä puuhaa, ja vaikka inhottaviakin juttuja on tehtävä niin aina niistä suoriutuessaan voi palkita itseään jollain mukavalla, se tasapainottaa.

Muista omat hyvät puolesi

Päivän mittaan ajatukset saattavat joskus ajautua omiin huonoihin puoliin. Älä anna näiden ajatusten kuitenkaan vaivata itseäsi kauan, vaan käännä itsekritiikki positiiviseksi. Positiiviset ajattelijat usein tunnistavat omat huonot puolensa ja he tekevät asialle jotain. Etkö omasta mielestäsi osaa esimerkiksi englantia riittävän hyvin? Onneksi harjoitus tekee mestarin! Ja näin se todellakin on. Kaikessa ei voi olla paras eikä edes hyvä, mutta voi olla parempi kuin aiemmin! Ja jos ei vaan ole hyvä kovalla harjoittelullakaan niin aina voi lohduttautua sillä ettei ehkä ole tarkoituskaan? Sitten kannattaa suunnata energiansa ja osaamisensa johonkin parempaan ja nauttia niistä asioista. Jokainen on jossain hyvä :)

Ympäröi itsesi positiivisilla ihmisillä

Surulliset ja julmat tapahtumat vaikuttavat usein myös omaan mielialaan paljon. Tutkimusten mukaan muun muassa stressi on tarttuvaa ja mitä enemmän ympäröi itseään harmillisilla tilanteilla, niin sitä enemmän ajatukset kääntyvät myös siihen suuntaan. Onneksi myös iloisuus on tarttuvaa, joten ympäröi itsesi positiivisilla ihmisillä ja päiväsi piristyy takuulla heti. Se on oikeesti fakta homma että naama norsunvitulla kulkevat tiuskijat tartuttaa sitä omaa pahaa oloaan myös ympärille, joten negatiivisten valittajien seurassa ei kannata olla enemmän kuin pakko (ja samalla muistaa ettei itsekään olisi huonolla tuulella liikaa muita masentava). Joukossa tiivistyy niin tyhmyys kuin negatiiviset asiatkin, joten iloisella ja energisellä porukalla saa paljon enemmän aikaan!

Lähde: Huffington Post

Tiedättekö sen hirveän tunteen kun ootte jossain julkisella paikalla (ja mikä pahinta, jossain liikennevälineessä) ja ette pääse pakoon viereistä rouvaa joka tuoksuu myskille (härän pallihiestä uutetulle tuoksulle) niin voimakkaasti että vesi lentää silmistä? Silloin aina tekisi mieli kysyä että revitkö korkin kokonaan irti ja kaadoit pullosta suoraan päällesi selkään asti ja hieroit kaksin käsin itseesi litran tuota tököttiä? Jotkut ei vaan tajua että tuoksuja ei voi ihan mielin määrin suihkia ja suorastaan kylpeä niissä, ja vaikka tuoksut onkin ihania niin myös toiset ihmiset pitäisi huomioida. Kai sitä tulee vaan turraksi sille omalle tuoksulleen ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää koko ajan vaan.


Mä rakastan tuoksuja, eikä sana rakkaus tässä kohtaa ole yhtään yliampuvaa. Mä käytän tuoksuja paljon, ja varmaan suihkuttelen niitä toisinaan ehkä liikaakin, mutta toisaalta kukaan ei ole koskaan sanonut aiheesta, paitsi kehunut tuoksuani. Mulle on käynyt niinkin että kadulla ventovieraat ovat tulleet kysymään mikä on tuoksuni nimi jos olen kävellyt heidän ohitseen, ravintoloissa se on ollut suorastaan jatkuvaa, ja onpa paristi juossut muutama mieskin perään. Mulla on ollut paljon mielenkiintoisia kohtaamisia rappukäytävissä ja porttikongeissa.

Elämäni aikana olen omistanut varmaan satoja tuoksuja enkä edes liiottele, ja yhtäaikaa on ollut parhaillaan varmaan kolmisenkymmentä. Nyttemmin olen alkanut rajoittamaan määrää, koska vaikka joka päivä tuoksua laitankin, en ehdi mitään pariakymmentä eri tuoksua vuodessa kuluttamaan. Mä vähensin tuoksuni ensin yhteen kolmasosaan, ja nyt rajani on että se että niin monta tuoksua saa olla kunhan ne mahtuu tuolle pienelle tarjottimelle yhtäaikaa. Viisi on nyt, vielä neljä ehkä menisi. Yli kymmentä ei mitenkään!

Vaikka mä nuuhkin hurmiossa aina kosmetiikkaosastoilla erilaisia tuoksuja, olen tehnyt sen päätöksen että en osta niitä koko ajan. Ostan vain ne mihin oikeasti hullaannun ja ihastun, enkä jokaista ”ihan kivaa”. Joskus olen tehnyt hutiostoksia tai kyllästynyt tuoksuun aika piankin, mutta onneksi on nettihuutokaupat jossa hyvin säilytetyt tuoksut voi myydä eteenpäin parempaan kotiin. Joskus mä olen myös itse ostanut toisten heräteostoksia, sellaisia kerran tai pari suihkaistuja tuoksuja mistä sitten joku ei ole sittenkään tykännyt.


Armanin Diamonds Rose, erilainen eikä se perinteinen tuoksu. Tätä käytän ihan arkena, ja tästä olen saanut paljon kehuja. Työpaikalla useampikin ihminen on eri tilanteissa tiedustellut tuoksuani ja kehunut sitä ihanaksi, eli ilmeisesti aika monen mieleen on. Mä tykkään myös pullosta. Onnistunut ulkoasu! Tätä mä varmaan ostan lisää sitten kun loppuu..

Chanel Chance Eau Tendre on myös tosi ihana, ja tämäkin on arkikäytössä. Erittäin naisellinen, herkkä ja hempeä. Raikas ja pehmeä. Sellainen että sopii varmasti monelle. Kevyt ja kukkainen. Tykkään hirveesti, tää on sellainen tuoksu ettei tarvi paljoa miettiä, sopii aina!

Dolce & Gabbanan The One on musta aivan käsittämättömän upea tuoksu, sellainen kunnon statement, rohkean ja näyttävän naisen valinta. Sen ostin viime kesänä Italiasta Milanosta, ja joka kerta kun tuota laitan, pyrin olemaan normaalia laittautuneempi. Koruja, dramaattisempaa meikkiä ja muodikkaampaa vaatetta.

Lancomen La Vie Est Belle ja Hugo Boss Ma Vie tuoksut olen saanut lahjaksi Huggelta. Se mikä on hienointa on se että en ole noita tuoksuja toivonut, vaan herra on ihan itse käynyt nuuhkimassa ja päättänyt että niistä mä tykkään ja ne sopii mulle. On kyllä ollut nappivalinta! Kuten kuvista näkyy, mulla on useammankin sorttista tuoksua, tosin tällä hetkellä aika naisellista ja kukkaista. Mitään hirveän vahvoja jyty-myskejä ei löydy, mutta kyllä tuo The One ja La Vie Est Belle on aika voimakkaita, vaikka toisistaan poikkeavia ovatkin.

Mulla on ollut niin hirveä määrä noita tuoksurakkauksia että tietyt tuoksut herättää vieläkin paljon tunteita ja muistoja. Ala-asteen ensimmäinen hajuveteni oli vanhemmilta kinuttu Samba (haha, kuka muistaa?), yläasteella isäni ostama Givenchyn Fleur D’interdit, ja lukiossa Lancomen Poeme, Givenchyn Organza sekä Nina Riccin Les Belles de Ricci. Nuorena aikuisena parinkympin korvilla tykkäsin Lolita Lempickasta, Guccin Envystä, Rushista ja myöhemmin Rush 2:sta.

Kaksvitosena hurmaannuin Christian Diorin Hypnotic Poisonista ja Escadan Sentimentistä, Hugo Bossin Boss Womanista puhumattakaan. Kolmeakymppiä lähestyessä suosikeiksi nousivat mm. Lancomen Miracle Forever, Calvin Klein Euphoria, Ralph Laurenin Ralph, Lacosten Joy of Love ja Carolina Herreran 212 Sexy. Muita suosikkeja lähiaikoina ovat olleet mm. Ralph Laurenin Big Pony 1 & 2, Dieselin Loverdose, Hugo Bossin Orange, Diorin Miss Dior Cherie, Versacen Bright Crystal ja  Lanvinin Me.

Mä oon aina tykännyt tuoksuista ja myös monista erilaisista kuten huomata saattaa, enkä voi käsittää kuinka jotkut naiset pärjäävät vain yhdellä tuoksulla, sillä itse kaipaan eri tuoksuja eri tilanteisiin, arkeen ja iltaan, ja vaihtelen niitä myös vaatetyylin ja fiiliksen mukaan.

Mitkä on teidän tuoksusuosikkeja?