Plus size fashion ja businesslook

Businesslook on tämän asun tarkoitus, toki sopii se moneen muuhunkin. Kuten aiemmin lupailinkin, niin alotan blogissani postaussarjan jossa välillä esittelen erilaista plussamuotia mun maun mukaan. Katsokaa näitä kuvia vaaleanpunaisten lasien läpi ja antakaa armoa: Kuvaaja teki parhaansa, mutta mä en ihan vielä osaa. Mielestäni nämä on kuitenkin tosi hyviä otoksia minusta enkä näytä mitenkään kamalalta. Oli kiva leikkiä oman elämän huippumallia! Kameran edessä heiluminen alkaa tuottaa jo jonkinlaista tulosta.

Tämä esittelyssä oleva asu on mun sellainen businesslook. Itseasiassa tämä käy mun mielestä oikeastaan minne vaan, mutta tällaisessa asussa voin mennä hyvillä mielin esim. PR-toimistoihin käymään ja asiakastapaamisiin. Kauluspaita on aina hyvä valinta ja tämä on todella ohutta materiaalia. Alle riittää toppi tai t-paita ja tarpeen mukaan tätä voi pitää myös auki jolloin kokonaisuus on vielä rennompi (en nyt tajunnut ottaa kuvia kauluspaita auki napitettuna, pahoitteluni siitä).

Businesslook on mielestäni hyvin joustava

Mun ei tarvitse olla mitenkään erityisen jäykkänä jakkupuvussa, sillä blogimaailma ja ylipäätään media-, ja kulttuuriala on hyvin rentoa ja joustavaa. Silti koen, että PR-toimistokeikoille ja asiakastapaamisiin tulee pukeutua siististi. Se voisi olla vaikka farkut ja t-paitakin jos se olisi omaa tyyliä, mutta mulle ei. Mä haluan olla hieman paremmin pukeutunut.

Olen joskus mokannut niin, että koin itseni eräässä tilaisuudessa alipukeutuneeksi ja se oli ihan kamala tunne. Hävetti hirveästi kun itsellä oli jotain trikoota päällä ja monet muut olivat ihan iltapuvuissa. Tilaisuus toki oli sellainen, että jokainen oli pukeutunut tyylinsä mukaan, mutta silti. Sinä päivänä päätin, että jatkossa olen ennemmin aina ylipukeutunut kuin alipukeutunut. Se tunne oli vaan niin kamala!

Businesslook joka sopii ihan minne vaan

Tämä asukokonaisuus ei ole mitenkään kallis. Se on vain siisti ja mielestäni kivoista vaatteista koottu kokonaisuus. Fendin lasit ovat asun kallein osa (noin 400e), mutta muuten mennään ihan ”halpislinjalla”. Alustoppi on H&M 7 euron perustoppi, kauluspaita* on Ellokselta, muistaakseni noin 40e silloin kun sen ostin (nyt muuten alennuksessa!), leveälahkeiset housut* ovat myös Ellokselta ja ehkä noin 50-60e hintaiset ja tennarit monikäyttöiset lempparini, 10e H&M. Laukkuunkin olen panostanut niin paljon, että se on maksanut Stockmannilla noin 30 euroa, kyseessä on A-Moren laukku*.

Tästä voi siis päätellä, ettei tarvitse olla mitään huippukalliita vaatteita näyttääksen silti siistiltä ja edustuskelpoiselta. Hiukset laitettuna, kivat korvikset (Kalevala), aurinkolasit tai jokin muu asuste auttaa jo paljon! Todella usein ihan pienillä jutuilla saa lookkia freesattua ja yksinkertaisemmankin asun voi muuttaa kalliimman tai rennomman näköiseksi joillain pienillä ominaisuuksilla. Kengätkin merkitsee paljon ja joku joka osaisi kävellä korkkareissa voisi yhdistää sellaiset tähän. Minäkin jos haluaisin olla virallisempi enkä näin kasuaali laittaisin sitten tennareiden sijaan kävelykengät ja heti olisi tyylikkäämpi look! Yksi todella pieni asia asun viimeistelyssä oli ihan kynsien lakkaaminen, niin uskomatonta kuin se onkin, mutta heti oli olo ”on point”!.

Mitä mieltä olette mun plus size fashion ja businesslook kuvista?

Haluatteko tällaisia lisää jossa esittelen erilaisia koon 44-64 vaatteita joita itse käytän ja erilaisia asukokonaisuuksia?

Musta oli ainakin tosi hauska kuvata tätä ja oletan, että monelle mun seuraajalle näistä on iloa, kenties jopa vinkkejä omaan pukeutumiseen. Plussamuoti kun ei välttämättä aina ole ihan sieltä helpoimmasta päästä!

Psst! Elloksella* on nyt ihan huimat alennukset meneillään ja siellä saa 40% alennusta Elloksen oman valikoiman yläosista, mekoista, takeista, uima-, ja ranta-asuista, sekä 40% lisäalennuksen ALE-tuotteista, myös merkkituotteista! Alennukset on voimassa 21.5.2019 asti ja parhaat viedään päältä! Shoppailemaan pääset suoraan TÄSTÄ*

Lue myös juttu OMAN ELÄMÄNI HUIPPUMALLI

Kauluspaita / Ellos*
Housut / Ellos*
Tennarit / H&M
Laukku / Stockmann*
Aurinkolasit / Fendi
Korvakorut / Kalevala

Kuvat Ida Tolvanen

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Reisi-Regina ja Paksu-Bertta, Hellittelynimi vai pilkkaamista?

Reisi-Regina on jäänyt ikuisesti mun mieleen, sillä kun mä olin noin 7-vuotias lapsi kuulin erään vieraan miehen nimittävän äitiäni Reisi-Reginaksi. Muistan, että olin todella kiukkuinen ja tuohtunut tästä ja olisin halunnut käskeä sen miehen menemään pois. En tykännyt yhtään. Jotenkin aavistin jo silloin, ettei paksut ja muhkeat reidet ole kaikkien mieleen ja on jotenkin ”väärin” olla reitevä. Pitäisi olla hoikat jalat ettei tule nimitellyksi.

En oikeastaan tänä päivänäkään tiedä miksi tuo mies nimitti äitiäni Reisi-Reginaksi. Ehkä se oli jotain hyväntahtoista flirttiä tai muuta vastaavaa eikä varsinaisesti tarkoitettu vittuiluksi, mutta sellaisena minä sen otin vaikka ihan lapsi olinkin. Mä olin suuttunut äitini puolesta ja mua kiukutti se, että joku vieras mies katsoo oikeudekseen alkaa höpisemään mitään muiden vartalotyypistä.

Muistan, että äitini yritti tyynnytellä kiukkuani ja suhisi ettei saa mennä sanomaan mitään. Olimme silloin kyläilemässä toisen kummitätini kotona joka omisti ison lomakylän ja siellä viihdytettiin myös lomalaisia. Tämä mies oli heidän asiakkaanaan ja lomalaisena siellä joten ehkä senkin takia piti olla mielin kielin. Enää en olisi.

Sillä on väliä kuka sanoo, mitä sanoo ja kelle sanoo

Tuo Reisi-Regina voi olla ihan hyvä juttu silloin, jos paksureitinen pitää omista reisistään ja se Reisi-Reginaksi kutsuja on vaikka oma puoliso joka ihailee niitä muhkeita reisiä. Se ei kuitenkaan toimi ollenkaan, jos kyseessä on joku ventovieras ihminen, oli tarkoitus sitten mikä tahansa. Mä pidän todella tahdittomana ihmisiä jotka huomauttelevat muiden vartaloista yhtään mitään. Se on suorastaan käsittämättömän omituista. Miksi pitää sanoa mitään ääneen? Miksi pitää todeta yhtään mitään?

”Ohhoh, sinähän oot  varsinainen Paksu-Bertta!”

Ei olisi kauhean kiva kuulla tuollaista kadulla, mutta toista koiristani (tuota pienempää käpyä eli Silviaa) sanotaan joskus Paksu-Bertaksi. Se on hieman eri asia. Se on meillä suloista hellittelyä ja muuta hömpötystä, mutta ei varmasti ole samalla mielellä todettu ohikulkijalle kadulla. Mäkin kyllä tiedän olevani eräänlainen Reisi-Regina ja varmasti myös Paksu-Bertta, mutta olisiko asiallista niillä nimillä mua kutsua?

Ohukainen ja paksukainen

Nykypäivänä tuntuu, että sanojaan pitää varoa aika paljon ja joskus voi olla, että sitä kävelee hieman heikoilla jäillä. Jos ei kuitenkaan ole varma mitä voi sanoa ja kelle, niin kannattaa olla sanomatta ollenkaan. Varmaa kuitenkin on, ettei mitkään päivittelyt ja toteamukset ventovieraille ole hyväksyttäviä.

Ei tarvitse kenellekään todeta ”Ohhoh onpas sulla paljon finnejä!”, ”Huh, onpa sulla leveä perse!” eikä mitään muutakaan. Hämmästellä saa ihan omassa päässään täydessä hiljaisuudessa jos on tarpeen. Eihän siitä mitään tulisi jos me kaikki alkaisimme toteuttamaan tätä joidenkin ideologiaa. Ei tässä ehtisi muuta tehdäkään kuin todeta vastaantulijoille asioita heidän ulkonäöstään.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, vai älä alistu samalle tasolle?

Tästä voi olla montaa mieltä, mutta kieltämättä itse kannatan myös napakoita vastauksia epäasiallisille ja idiotteille ihmisille, he kun harvoin ovat vastaanottavaisia asialliselle keskustelulle. En suinkaan tarkoita, että kenenkään pitäisi alkaa läksyttämään ketään ja haukkumaan takaisin samalla mitalla, mutta pieni esimerkkityyppinen palautteenanto voi joskus olla paikallaan.

Hyvät muistot eräästä mehevästä tilanteesta tuli mieleeni, kun eräs entinen hoikka työkaverini sai välillä kuulla ”laihuudestaan” eri tavoin. Kerran ravintolan tupakkakopissa ollessaan joku mies oli tullut hänen viereensä, katsonut pitkään ja sanonut ”Onpas sulla pienet tissit!”, johon tämä tuttavani oli reagoinut kääntymällä hänen puoleensa, vilkaisemalla päästä varpaisiin ja toteamalla ”Onpas sulla iso maha!”. Molemmat oli totta, ja näin kun asiallisesti hänkin totesi että isomahainen ukko se siinä, niin hiljaista oli ollut. Mua aina naurattaa se mielikuva kun he seisoivat sitten kopissa hiljaa tupakoiden ajan ja lähtivät eri teille. Mies oli ollut äimän käkenä reaktiosta, mutta ehkä hyvä niin?

Joskus ehkä kannattaisi siis pitää mölyt mahassa…

Kuvat Ida Tolvanen

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa